30.12.2016

Lausunto laajakaistatukilain muuttamisesta

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi laajakaistatukilain muuttamiseksi (jatkossa esitys). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • FiCom kannattaa esityksen ehdotuksia säädösten ja hallinnollisen taakan keventämisestä.
  • Esityksen muutokset eivät saa johtaa markkinoiden vääristymiseen ja markkinaehtoisen kysynnän heikkenemiseen.
  • Kuituyhteyksien tarjontaa voidaan monelta osin helpottaa paitsi keventämällä normeja myös lieventämällä tulkintoja.

Ehdotetut muutokset

Esityksen mukaan sen tavoitteena on helpottaa tuettujen laajakaistahankkeiden tukiehtoja ja siten lisätä teleyritysten kiinnostusta osallistua laajakaistahankkeisiin ja edistää laajakaistan saatavuutta Suomessa.

Lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että tuen myöntämistä ei tulevissa hankkeissa rajattaisi ainoastaan niille alueille, jossa asuu vähemmän kuin 5,4 prosenttia Manner-Suomen väestöstä. Edelleen esityksen mukaan hankkeiden tukikelpoista osaa laajennettaisiin pienentämällä tukikelpoisten kustannusten rajoittamista nykyisestä kahden kilometrin etäisyydestä 100 metrin etäisyydeksi käyttäjän vakinaisesta asuin- tai sijaintipaikasta.

Lisäksi esityksessä ehdotetaan, että muiden laajakaistatukiohjelmaan kuulumattomien lisätukien vastaanottamisen sallimista sekä mahdollisuutta maksaa valtion tuesta 50 prosenttia tukipäätöksen tekemisen jälkeen laajennettaisiin kaikkiin niihin vireillä oleviin hankkeisiin, joille Viestintävirasto ei vielä ole myöntänyt valtion tukea. Tukihakemus Viestintävirastolle on tehtävä viimeistään 30.6.2018.

Tuki ei saa vääristää markkinoita

FiCom pitää positiivisena sitä, että muutokset vähentävät sekä tuen hakijoiden että Viestintäviraston hallinnollista taakkaa, sillä myöntämisprosessi yksinkertaistuu muutoksen myötä. Ehdotetut muutokset myös edistävät digitalisaatiota, sillä ne lisäävät mahdollisuutta hyödyntää laajakaistatukea ja täten tekevät laajakaistarakentamisesta houkuttelevampaa.

FiCom kiinnittää kuitenkin huomioita siihen, että kriteeristö on varsin epäselvä sen suhteen, mihin tukea voi saada. Ongelmaksi voi muodostua tuen suhde kilpailuun ja markkinaehtoiseen rakentamiseen, joten esityksen mukaisia uusia tuettavia alueita tulee arvioida hyvin tarkasti laajakaistatukilain 8 §:n 4 momentin perusteella. Jos tukea tulisi saataville markkinaehtoisen rakentamisen piiriin kuuluville alueille, aiheuttaisi se väistämättä markkinavääristymän, koska tukiosuus on suhteellisesti melko suuri. Lisäksi tulee arvioitavaksi, hidastaako esitys markkinaehtoista tarjontaa tai jopa kysynnän kehittymistä. Laajakaistan toimeenpano-ohjelman keskeinen lähtökohta on markkinaehtoisuus, jota tulee edistää ja johon tulee kannustaa kaikin tavoin.

FiComin näkemyksen mukaan tukirahaa tulisi antaa vain passiiviseen kuituinfrastruktuuriin, ei aktiivilaitteisiin, joiden käyttöikä on lyhyt. Käytännössä tukirahan myöntäminen aktiivilaitteisiin on merkinnyt sitä, että useista verkoista on tullut suljettuja, missä on vain yksi palveluntarjoaja, eikä tuen ehtona olevia avoimuus- ja syrjimättömyysvelvoitteita ole kaikissa tapauksissa noudatettu.

Aktiivilaitteiden tuella on myös kilpailua vääristäviä vaikutuksia. Saman verkon alueella toimivan kaupallisen tarjoajan mahdollisuus tarjota palveluja loppuasiakkaille itse investoimillaan laitteilla, jotka eivät ole tuen piirissä, on heikko.

Yhdenvertaisuus ei toteudu esityksessä jo toteutettujen hankkeiden osalta. Lisäksi vireillä olevien hankkeiden osalta tuen määrä riippuu siitä, onko Viestintävirasto tehnyt tukipäätöksen vai ei.

Kuituyhteyksien tarjoamisen helpottaminen

FiCom pitää hyvänä sitä, että kuituyhteyksien rakentamisen kannustimia kehitetään. Rakentamiskannustimia voitaisiin helpottaa myös lain tulkinnoilla sekä lain valvonnan tulkinnoilla. Esimerkiksi niin sanottujen mustien pisteiden (tukikelvottomat alueet) kriteereitä voisi arvioida uudelleen tilanteissa, joissa kuituverkko ei palvele kiinteän verkon tilaajayhteyksiä. Tällaisia ovat muuan muassa tukiasemien laitetilat.

Esityksellä on tarkoitus muuttaa lain alkuperäistä tarkoitusta harvaanasutuista kohteista. Samassa yhteydessä olisi hyvä pohtia tukikelpoisen kohteen laajentamista käyttäjän vakituisesta paikasta ympärivuotiseen käyttöön soveltuvaan asuin- tai sijaintipaikkaan, markkinaehtoisuus huomioiden. Tämä lain soveltamisalan laajentaminen saattaisi olla yksi lisäkannustin lisäämään tarjontaa ja kysyntää.

Lisäksi tulisi ottaa harkittavaksi myös muita kuituyhteyksien edistämiskeinoja, kuten matala-asennuksen sallimista taajamissa (pois lukien keskusta-alueet), palveluseteliä ja muita vastaavia keinoja.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö. Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

8.12.2016

Lausunto EU:n lähetystoiminnan asetuksesta

(U 61/2016 vp)

Pääviestit

  • Asetusehdotus on askel oikeaan suuntaan. Alkuperämaaperiaatteen laaja soveltaminen on toimiva ja markkinoille sopiva keino edistää sisältöjen saatavuutta ja kilpailua sisämarkkinoilla.
  • Suoran sopimisen ensisijaisuuden artiklan 4 mekanismi on erittäin tärkeä asetuksessa. Sääntelyn tulee tukea aina suoraa sopimista kun se on mahdollista.
  • Asetuksessa ehdotettu satelliitti- ja kaapelidirektiivin oikeuksien selvittämismekanismi laajentaminen IPTV-lähetyksiin ei ole merkittävä muutos Suomen markkinalla.
  • U-kirjeessä ehdotettu valtioneuvoston kanta on kannatettava.

Alkuperämaaperiaatteen edistäminen

FiCom kannattaa alkuperämaaperiaatteen laajentamista TV-yhtiöiden lisäpalveluihin. On tärkeää, että lisäpalveluita ei tulkita liian suppeasti ja esimerkiksi lineaarisessa lähetyksessä tehty viittaus yhtiön videokirjastossa saatavilla olevaan sisältöön tulisi olla artiklan 1 a) kohdassa tarkoitetulla tavalla liitännäinen lineaariseen lähetykseen.

FiComin näkemyksen mukaan eurooppalaista sisältömarkkinaa olisi edistänyt paremmin asetuksen valmistelussa selvitetty vaihtoehto, jossa alkuperämaaperiaatetta olisi ryhdytty soveltamaan kattavasti kaikessa sisältöjen tarjoamisessa, sisältäen myös välittämisen avoimessa internetissä (over-the-top, OTT).

Suoran sopimisen ensisijaisuus

Edelleenlähettämisen määrittelyyn tulee kytkeä asetuksen ehdotettu 4 ja satelliitti- ja kaapelidirektiivin 10 säädetty suoran sopimisen ensisijaisuus. Edelleenlähettäminen ja siihen liittyvä oikeuksien selvitysmekanismi väistyvät jos oikeudet on selvitetty jo suorin sopimuksin. Tämä on satelliitti- ja kaapelidirektiivin kulmakivi ja periaatteesta on pidettävä kiinni myös käsillä olevassa asetuksessa.

Suora sopiminen on FiComin käsityksen mukaan tällä hetkellä markkinoilla pääsääntö ja vain verrattain pienessä osassa kanavia oikeudet hankitaan Suomessa tekijänoikeuslain 25 h § tarkoitetussa menettelyssä.

Oikeuksien selvittämismekanismin laajennus lisäpalveluihin

Mediakäyttäytymisen muuttuessa katsojien odotukset ja televisiokanavan käsitteet muuttuvat nopeasti. Jotta katsojien odotuksiin voitaisiin vastata, olisi perusteltua laajentaa asetuksen 3 artiklan oikeuksien selvitysmekanismi kattamaan myös 1 artiklan a) kohdassa tarkoitetut lisäpalvelut.

Tällöin lineaarista kanavaa paikallisesti jakeleva toimija voisi hankkia myös kanavan catch-up oikeudet yhdeltä luukulta. Tällöin oikeuksien pitäisi kattaa yleisön saataviin saattamisen lisäksi myös palvelun tarjoamisen edellyttämä kappaleen valmistaminen. Lisäksi vastaava muutos pitäisi tehdä 4 artiklaan, jotta suoran sopimisen ensisijaisuus myös tältä osin olisi selvää.

Ehdotettu Suomen kanta

FiCom pitää ehdotettua Suomen kantaa tasapainoisena, joskin ehdotettua laajemmalla alkuperämaaperiaatteen soveltamisella eurooppalainen AV-markkina olisi kehittynyt nopeammin lisääntyvän kilpailun myötä.

Jussi Mäkinen on FiComin lakimies. Seuraa Jussia Twitterissä: https://twitter.com/Jussi_M

8.12.2016

Lausunto EU:n tekijänoikeusdirektiivistä

(U 63/2016 vp)

Pääviestit

  • Direktiivillä pyritään kääntämään tekijänoikeuksien tasapainoa lyhytnäköisellä tavalla.
  • Digitaalista markkinaa kehittävät ehdotukset - teosten saatavuus ja datanlouhinta - ovat vaikutuksiltaan vaatimattomia.
  • 13 artiklassa ehdotettu alustojen vastuun lisääminen on hyvin ongelmallinen artiklan muotoilun, käytännön soveltamisen ja EU:n sääntelyn yhtenäisyyden kannalta.
  • Tekijänoikeussääntelyn lisääminen lehtien kustantajien osalta ei ole välttämättä oikea tapa sopeuttaa sääntelyä digitaalisen ajan muuttuvaan ympäristöön.
  • U-kirjeessä ehdotusten vaikutukset on arvioitu hyvin.
  • Ehdotettu Suomen kanta on kannatettava.

Digitaalisen markkinan edistäminen

Direktiiviehdotuksen digitaalista markkinaa edistävät ehdotukset ovat lähinnä tekstin ja datanlouhinnan salliva 3 artikla ja AV-teosten saatavuutta tilausvideopalveluissa edistävä 10 artikla.

Datanlouhintaa edistävä artikla on soveltamisalaltaan tarpeettoman rajoittunut, kun sitä ei sovelleta kaupallisiin palveluihin. Datan louhinnasta saatava data-aineisto on omiaan edistämään teosten löydettävyyttä ja tätä kautta niiden käyttöä. Jos EU:ssa omaksutaan ehdotettu, hyvin rajoitettu soveltamisala, on tarjolla vaara, että USA:n Fair Use -käytäntö antaa sikäläisille yrityksille merkittävän kilpailuedun. Lisäksi datanlouhinnan rajoittunut soveltamisala on ristiriidassa komission muiden datatalouden aloitteiden kanssa, kuten Free Flow of Data - aloitteen kanssa.

AV-teosten saatavuutta edistävä 10 artikla velvoittaisi jäsenvaltioita luomaan kansallisella tasolla uutta hallintoa ja raportointia komissiolle, jotka osaltaan kuluttavat niitä resursseja, joita voitaisiin käyttää käytännön toimenpiteisiin teosten saatavuuden edistämiseksi. Lisäksi ehdotetun artiklan suhde esimerkiksi yhteishallintodirektiivin 35 artiklaan jää epäselväksi. Artikla on sisällöltään niin vaatimaton, että se tulisi turhana poistaa esityksestä.

Lehtikustantajien lähioikeus

FiCom ei ole vakuuttunut siitä, että 11 artiklassa ehdotettu lehtikustantajien lähioikeus on oikea tapa edistää laadukkaan ja moniarvoisen median digitalisoitumista. FiComin käsityksen mukaan kustantajilla on jo oikeuksien siirtojen perusteella tekijänoikeuksien kannalta sellainen asema, joka antaa mahdollisuuden neuvotella tekijänoikeudella suojattujen sisältöjen käytöstä kolmansien osapuolien kanssa.

Välittäjän vastuu

Ehdotetun 13 artiklan mukaan tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajien, jotka tallentavat suuria määriä palveluiden käyttäjiensä verkkoon lataamia teoksia ja muuta aineistoa ja tarjoavat pääsyn niihin, olisi ryhdyttävä monitoroimaan sisältöä estääkseen sellaisten teosten ja muun aineiston saannin, jotka oikeudenhaltijat ovat yhteistyössä palveluntarjoajien kanssa nimenneet. Artiklassa käytetty muotoilu on hyvin epämääräistä ja artiklassa on useita seikkoja, jotka jäävät hyvin tulkinnanvaraisiksi, kuten suuri määrä teoksia. Riittääkö, että palvelussa on tarjolla hyvin suuri määrä teoksia, mutta vain pieni määrä käyttäjiä. Onko sillä merkitystä, että ovatko teokset palvelussa lisenssien nojalla tai suoraan oikeudenhaltijoiden sinne tallentamina?

Onko kyse vastuusäännöksestä vai yleisön saataville saattamisesta?

Ehdotettu artikla ei johdantokappale 38 kanssa yhdessä luettunakaan anna selvyyttä siihen, onko kyseessä muutos sähkökauppadirektiivin 14 artiklan vastuusääntelyyn vai onko tarkoitus säätää uudella tavalla tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklassa tarkoitetusta yleisölle välittämisestä. Ilmeisesti tarkoitus on soveltaa artiklaa hosting-toimijoihin, joihin ei sovelleta sähkökauppadirektiivin 14 artiklassa tarkoitettua vastuuvapautta. Selvää on ainakin se, että toimija, joka ottaa käyttöön ehdotetussa artiklassa tarkoitettuja sisältöjen tunnistamis- ja suodatusmenettelyjä, ei enää täytä sähkökauppadirektiivin 14 artiklan mukaisia edellytyksiä vastuuvapaudelle. Missään tapauksessa hosting-toimintaa ei voida eikä tule pitää tekijänoikeusdirektiivissä tarkoitettuna yleisön saataviin saattamisena.

Sähkökauppadirektiivissä tarkoitettujen välittäjien ja hosting-palveluntarjoajien vastuuseen, joka perustuu selkeään sääntelyyn ja sen tulkinnassa muotoutuneeseen oikeuskäytäntöön ei tule tehdä hätiköityjä muutoksia epämääräisesti muotoilluilla säännöksillä. Ehdotetun säännöksen muotoilussa näkyy kyllä poliittinen tavoite, mutta myös se, että yhden elinkeinotoiminnan alan ongelmaan on haluttu keksiä ratkaisu, joka pyritään laajentamaan yleiseksi säännökseksi.

Yhteensopivuus muun EU-sääntelyn kanssa

Ehdotettu säännös ei muodosta toimivaa kokonaisuutta voimassa olevan EU:n tekijänoikeussääntelyn eikä välittäjän vastuun sääntelyn ja näihin liittyvän EUT:n oikeuskäytännön kanssa. Lisäksi välittäjille tai hosting-palvelun tarjoajille asetettava monitorointivelvoite on hyvin ongelmallinen EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen yksityiselämän ja henkilötietojen sekä sananvapauden suojan kannalta. EU:n tuomioistuin on katsonut tapauksissa Scarlet v. Sabam ja Sabam v. Netlog, että EU:n perusoikeuskirjan 8 ja 11 artiklat kieltävät yleiset monitorointivelvoitteet, mihin ehdotettu 13 artikla käytännössä johtaisi.

Ennakoidut vaikutukset

Huonosti valmisteltu interventio eurooppalaisen välittäjän vastuun ja tekijänoikeuden rajapintaan uhkaa luoda merkittävää oikeudellista epävarmuutta, joka on omansa jarruttamaan eurooppalaisten internet-palvelujen kehittymistä ja eurooppalaisten kuluttajien ja yritysten mahdollisuutta hyötyä digitalisaation mukanaan tuomista mahdollisuuksista.

Vaikutusten arvio

FiCom on samaa mieltä valtioneuvoston kanssa direktiiviehdotuksen vaikutusten arviosta. Vaikutukset ovat joko kokonaan analysoimatta tai osin jopa kielteisiä. Tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajille ehdotettu monitorointivelvoite ei ole yhteensopiva sähköistä kaupankäyntiä koskevan direktiivin vastuuvapaussääntelyn kanssa.

Ehdotettu Suomen kanta

FiCom kannattaa U-kirjeessä ehdotettua Suomen kantaa. EU:n tekijänoikeussääntelyssä pitää pyrkiä yleiseen, toimivia markkinarakenteita luovaan sääntelyyn, jossa otetaan tasapainoisesti huomioon eri osapuolten intressit. Sääntelyä ei tule laatia tietyn tekniikan tai toimintatavan erityistarpeisiin, koska liian yksityiskohtainen sääntely muodostuu ongelmaksi tekniikan ja liiketoimintamallien kehittyessä.

On tärkeää huolehtia siitä, että rajoitussäännökset mahdollistavat uusien toimintatapojen, kuten datan louhinnan kehittelyn myös liiketoiminnan tarpeisiin. Erityisen tärkeää on pitää kiinni sähköisen kaupankäynnin direktiivissä vahvistetusta tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien vastuuvapaudesta, joka on ollut Eurooppalaisen ICT-alan kehityksen oikeudellinen perusta. Jos tämä perusta rapautuu, eurooppalaisen ICT-alan kyky vastata kansainväliseen kilpailuun heikentyy olennaisesti.

Jussi Mäkinen on FiComin lakimies. Seuraa Jussia Twitterissä: https://twitter.com/Jussi_M

7.12.2016

Lausunto HE-luonnokseen postilain muuttamisesta

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa luonnoksesta hallituksen esitykseksi postilain muuttamiseksi (jatkossa esitysluonnos). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • Esitysluonnoksen tarkoitus ja tavoitteet ja osa esityksistä ovat kannatettavia ja oikeansuuntaisia. Kuitenkin ehdotukset jäävät monelta osin keskeneräisiksi ja siksi tavoitteet jäävät toteutumatta, koska ne lisäävät sääntelyä, hallinnollista taakkaa ja kustannuksia. Ehdotukset eivät myöskään kaikilta osin ole tasapuolisia eivätkä riittävän rohkeita ja tulevaisuuteen katsovia.
  • Hyvää ehdotuksessa on muun muassa se, että yleispalveluun kuuluvien kirjeiden jakelutiheyttä ja kulkunopeutta voidaan keventää tietyillä edellytyksillä sekä mahdollisuus sähköisten jakelukanavien hyödyntämiseen. Postin yleispalveluvelvoitteitta ei tulisi kytkeä postilain soveltamisalaan kuulumattoman sanomalehtijakelun kanssa. Esitysluonnoksesta syntyy mielikuva, että kyse on sanomalehtien jakelua koskevasta laista, jota Posti velvoitetaan toteuttamaan.
  • Digitaalisten sisältöjen tietojärjestelmää koskeva tarjoamisvelvollisuus tulisi poistaa jatkovalmistelusta. Koska Postilla ei ole velvoitetta vastaavaa järjestelmää, olisi sen tarjoamisvelvoite vastoin kilpailuneutraliteettia ja toimivia markkinoita.
  • Yleispalveluun kuuluvien postipalveluiden hintojen kohtuullisen liikevoiton salliminen on kannatettavaa.
  • Osoiterekisteritietoja tulisi voida luovuttaa vähintään kustannussuuntautuneella hinnoittelulla. Esitetty irrottamiskustannusmekanismi on uutta ja turhaa sääntelyä, eikä se ole tasapuolinen eikä kannustava.
  • Kerrostalojen lokerikkojakelun tulisi olla pääsääntö uusissa rakennuksissa ja siirtymäajan kuluttua myös vanhoissa.

Esitysluonnoksen tarkoitus ja tavoitteet jäävät osittain keskeneräisiksi

Esitysluonnoksen mukaan se edistää hallitusohjelman tavoitetta digitalisaatiosta ja normien purkamisesta. Esitysluonnoksen tarkoituksena on valmistella sääntelyä, joka synnyttää mahdollisuuden tuottaa palveluja erilaisilla tavoilla. Tavoitteena todetaan olevan se, että uudistus mahdollistaisi postiyritysten kannattavan liiketoiminnan muuttuvassa ympäristössä.

FiCom pitää esitysluonnoksen tarkoitusta ja tavoitetta kannatettavina. Tarkoituksen tulisi kuitenkin olla tasapuolinen kaikille toimijoille, eikä sitä tulisi toteuttaa yhden toimijan kustannuksella. Muutoin vaarana on se, että mainittu tavoite jää toteutumatta. Esitysluonnoksessa tunnustetaan postitoimialan ympäristön muutos, mutta se kaipaisi monessa suhteessa vanhojen toimintatapojen rohkeampaa haastamista liikennekaaren tavoin. Nyt ehdotettu postilainsäädännön muuttaminen ei riittävästi tue hallitusohjelman mukaista digitalisaation edistämistä.

Esitysluonnoksessa olisi pitänyt arvioida huomattavasti merkittävämmällä painoarvolla muiden postin lähettäjäasiakkaiden kuin lehtikustantajien asiakastarpeet ja niiden vaikutus esitykseen. Jos Posti ei kykene tulevaisuudessa riittävästi parantamaan tuottavuuttaan laskevissa jakeluvolyymeissa, tarkoittaa se merkittävää kustannusten kasvua, mikä osaltaan entisestään heikentää fyysisen viestinnän kilpailukykyä.

Yleispalveluun kuuluva jakelu

FiCom pitää positiivisena sitä, että yleispalveluun kuuluvien kirjeiden jakelutiheyttä ja kulkunopeutta voidaan keventää tietyillä edellytyksillä. Yleispalvelukirjevolyymien laskiessa ja viranomaispostin siirtyessä vuonna 2018 sähköiseen jakeluun on selvää, että lainsäädännön tulee katsoa vahvasti tulevaisuuteen sekä tukea ja kannustaa toimialaa tässä murroksessa. Sääntelyn keventäminen on avainasemassa yleispalvelun kustannustehokkaassa turvaamisessa.

Esitysluonnoksen 17.1 §:ssä ehdotetaan, että yleispalvelun kirjelähetyksiä keräiltäessä ja jaettaessa huomioidaan postilain laatustandardi ja sähköisten palvelujen hyödyntäminen. FiCom pitää muutosehdotusta positiivisena ja kannatettava, koska muutos mahdollistaisi erilaisten sähköisten jakelukanavien hyödyntämisen yleispalvelukirjeiden jakelussa.

Yleispalvelukirjeiden jakelun ja keräämisen sitominen sanomalehtiin ja niiden varhaisjakeluverkkoon aiheuttaa monessa suhteessa epäselvyyttä ja kysymyksiä erityisesti postin toiminnan tarkoituksenmukaisuuden kannalta. Sanomalehdet eivät kuulu postilain soveltamisalan piiriin, joten esimerkiksi niiden jakelualueiden kytkeminen postin yleispalveluun on erityisen hämmentävää. Esitysluonnoksesta syntyy sellainen käsitys, että yhden - postilain soveltamisalaan kuulumattoman -tuotteen takia ja tarpeisiin, tulisi muokata digitalisaatiota hyödyntävää ja kustannustehokasta kokonaisvaltaista prosessia.

Lainsäädännöllisesti selkein, hallinnollisesti kevein, toiminnallisesti laadukkain ja tehokkain tapa olisi luoda yhtenäinen kolmeen arkipäivään ja postinumeroalueisiin perustuva, tulevaisuuteen suuntautuva jakelumenetelmä. Tämä loisi ennakoitavuutta yleispalvelulle sekä turvaisi sen laadukkaan ja kustannustehokkaan jatkumisen.

Yleispalvelun tarjoajalle ehdotettu jakelun kilpailutusvelvollisuus niillä alueilla, joilla ei ole sanomalehtien varhaisjakelua on niin ikään hämmentävä. Suomessa on voimassa yleinen hankintalaki ja erityisalojen hankintalaki, joten erityissääntelyyn lisättäväksi ehdotettu hankintamenettelyvelvoite kilpailulla markkinalla voidaan perustellusti kyseenalaistaa. Ehdotus muodostaa uutta, velvoittavaa normistoa, joka vaikuttaa ilmeisen kustannustehottomalta ja lisää kohtuuttomasti uutta hallinnollista taakkaa. Ehdotettu sääntely toimii vastoin esitysluonnoksen tarkoitusta ja tavoitetta. Ensisijaisesti ehdotus tulisi poistaa asian jatkovalmistelussa. Toissijaisesti kilpailutuksen tulisi olla vapaaehtoista ja sääntelyn tulisi tarvittaessa ainoastaan mahdollistaa kilpailutus ja koskea vain yleispalvelukirjeitä koskevia tuotteita. Kaikkien muiden tuotteiden jakelu tulee voida sopia kaupallisesti ja tasapuolisesti kuten muut postiyritykset. Muutoin ehdotus vääristäisi kilpailua.

Jakelua koskevista ehdotuksista nousee monin paikoin esille kysymys siitä, onko kyse postilaista vai sanomalehtien jakelua koskevasta lakiehdotuksesta.

Digitaalisen sisällön tietojärjestelmän tarjoamisvelvollisuus

Liikennekaaressa ehdotetaan, että sen soveltamisalaan kuuluvat tahot avaavat rajapinnat MaaS-palvelujen saavuttamiseksi. Postilaki koskevassa esitysluonnoksessa ehdotetaan, että yleispalveluntarjoaja velvoitetaan ylläpitämään ja tarjoamaan tietojärjestelmää, jota hyödyntämällä eri toimijat voivat tarjota ja jaella digitaalista sisältöä seitsemänä päivänä viikossa. Postilla ei tällä hetkellä ole kaikenlaisille digitaalisille sisällöille valmista ja toimivaa julkaisujärjestelmää. Jos ehdotuksella tavoitellaan liikennekaaren mukaisia ratkaisuja, ehdotus poikkeaa monelta osin liikennekaaren esityksestä. Tältä osin ehdotus tulisi valmistella uudelleen ja siten, ettei Postille tule luoda omanlaisia ja uusia velvoitteita.

FiCom vastustaa ehdotusta. Ehdotus olisi vastoin kilpailuneutraliteettia, sillä markkinoilla on lukuisia kaupallisia digitaalisia jakelujärjestelmiä. Lisäksi ehdotettu sääntely on tarpeetonta lisäsääntelyä ja luo hallinnollista taakkaa sekä aiheuttaa Postille merkittäviä tietojärjestelmien kehittämis- ja ylläpitokustannuksia. Sääntely ei ole myöskään tasapuolista ja Posti käytännössä subventoisi muita toimijoita ja jopa kilpailijoitaan, eikä se luo Postille lainkaan kannustimia tarjota kyseistä ratkaisua. Tämä käy ilmi muun muassa siinä, että Postin tarjoamaa rajapintaa muiden toimijoiden ei ole pakko ottaa käyttöön. Lisäksi rajapinta ei tarjoa Postille fyysiselle jakelulle vaihtoehtoehtoista jakelutapaa.

Yleispalvelun hinnoittelu

Esitysluonnoksessa ehdotetaan, että yleispalveluun kuuluvien postipalveluiden hinnat saavat sisältää kohtuullisen liikevoiton tiettyjen laissa määriteltyjen kriteereiden täyttyessä. Kohtuulliseksi liikevoitoksi esitetään 10 prosenttia. Ehdotusta voidaan pitää tervetulleena, koska se loisi oikeusvarmuutta ja ennustettavuutta ja poistaisi voimassa olevan lain mukaiset tulkintaerimielisyydet.

Osoiterekisterin hinnoittelu

FiCom oudoksuu uuden kustannusmekanismin eli irrottamiskustannuksen luomista. Esitysluonnoksessa ehdotetaan, että Postin tulisi luovuttaa osoiterekisteristä koskevat tiedot irrottamiskustannuksin. Ehdotus poikkeaa esimerkiksi tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) mukaisesta käyttöoikeuden luovutusvelvollisuuden hinnoittelusta ja viranomaiskorvauksista.

Kustannusvastaavuuden puuttuminen ja kilpailijoiden subventoiminen ei ole oikeudenmukaista, tasapuolista ja kannustavaa lainsäädäntöä. Ehdotusta tulisi jatkovalmistelussa tältä osin muuttaa sallimalla tietojen luovutuksesta vähintään kustannusvastaava hinta.

Lokerikkojakelu ja toimipisteet

Kerrostalojen lokerikkojakelun mahdollistaminen on oikeansuuntainen mutta riittämätön. Lokerikkojakelun tulisi olla ensisijaista uusissa rakennuksissa ja siirtymäajan kuluessa myös vanhoissa rakennuksissa. Lokerikkojakelu tehostaa Postin toimintaa ja parantaa sen jakelijoiden työturvallisuutta.

Lakitasoiseen toimipaikkasääntelyyn ei esitysluonnoksessa esitetä muutoksia. FiCom esittää, että esityksen jatkovalmistelussa kevennettäisiin toimipisteverkkoa koskevaa sääntelyä vastamaan paremmin asiakkaiden olemassa olevia ja tulevia tarpeita ja jossa tältäkin osin huomioitaisiin markkinoiden muutos myös tulevaisuudessa. Samanaikaisesti tulisi keventää asiaa koskevan asetuksen velvoitteita, jotka aikanaan säädettiin aivan toisenlaiseen markkinatilanteeseen.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö. Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

1.11.2016

Kommentit kuluttajansuojasääntelyn keventämisestä

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa arviomuistiosta koskien viestintäpalveluihin sovellettavan kuluttajansuojalainsäädännön keventämistä. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • Digitalisaation tuomat mahdollisuudet luoda palveluja ovat rajattomat ja digitaalisen tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta. Samoin on mahdotonta tunnistaa ennalta kaikkia mahdollisesti eteen tulevia ongelmia ja tehdä niitä ajatellen toimivaa sääntelyä jo nyt. Näin ollen sääntelyn ja hallinnon tulee olla ensisijaisesti mahdollistajia. Sääntelyä ja hallinnon ohjausta tulee kohdistaa vain sinne, missä se on tarpeellista ja tarkoituksenmukaista.
  • Sääntelyn keventäminen on perusteltua ja kannatettavaa, koska se tehostaa toimintaa, luo edellytyksiä digitalisaatiolle, uusille liiketoimintamalleille sekä edesauttavat tuottavuuden kasvua.
  • FiCom pitää hyvänä sitä, että tähän kilpailtuun ja markkinaehtoiseen toimialaan kohdistuvaa raskasta ja seikkaperäistä erityissääntelyä on tarkoitus purkaa.
  • Jatkovalmistelussa tulisi harkita, mistä asioista voisi sopia sopimuksessa ja mistä tulisi säätää lailla, sillä seikkaperäinen sääntely kahlitsee sopimusvapauden periaatetta. Viestintäpalveluja koskevat yleiset sopimusehdot on neuvoteltu yhteistyössä Kuluttaja- ja kilpailuviraston ja Viestintäviraston edustajien kanssa, joten kuluttajien oikeudet ovat sopimuksissa korkealla tasolla.
  • FiCom painottaa erikseen soveltamisalan rajaamista vain kuluttajiin (106 §), sopimuksen muuttamismahdollisuutta olosuhteiden muuttuessa (114 §) ja kuluttajan irtisanomisoikeuden rajoittamista sopimusehtojen muuttuessa teleyrityksestä riippumattomasta syystä.

Sääntelyn tulee olla mahdollistaja

Sipilän hallitusohjelman yhtenä painopisteenä on digitalisaatio, kokeilut ja normien purkaminen. FiCom suhtautuu arviomuistion näkemyksiin ja ehdotuksiin lähtökohtaisesti positiivisesti, koska siinä pyritään toteuttamaan hallitusohjelman tavoitetta normien purkamisesta. Viestintämarkkinasektori on markkinaehtoisesti toimiva, kilpailtu, laadukas palveluitaan ja kattava verkoiltaan ja käyttäjälle edullinen. Kuitenkin siihen kohdistetaan edelleen merkittävässä määrin hyvin raskasta ja seikkaperäistä sääntelyä.

Digitalisaatiota ei edistetä menneisyyden metodeilla. Asian jatkovalmistelussa tulisi rohkeasti esittää sääntelyn lisäkeventämistä siitä lähtökohdasta, että sääntely ja hallinto toimivat mahdollistajana ja vain välttämättömistä asioista säädetään normeilla. Tämä lähestymistapa mahdollistaa innovaatioiden ja kokeilukulttuurin edistämisen, mikä myös osaltaan aikaansaa hyötyjä ja luo edellytyksiä uusille liiketoimintamalleille, tuottavuuden kasvulle ja tehokkuudelle.

Arviomuistiossa on monessa kohtaa todettu, että kuluttajasuojalaissa (KSL) ei ole lainkaan säännöksiä eri palvelualojen kuten viestintäpalvelujen ongelmatilanteisiin. Kuitenkin arviomuistion mukaan KSL:n säännöksiä sovelletaan palvelusopimuksiin, joihin ne eivät nimenomaisesti sovellu. FiComin käsityksen mukaan oikeuskäytännössä KSL:n säännöksiä sovelletaan itsenäisesti myös viestintäpalveluihin erityissääntelystä riippumatta. Lisäksi tulee huomioida, että yleiset sopimusehdot takaavat korkean kuluttajansuojan esimerkiksi virhe- ja viivästystilanteissa. Viestintäpalveluiden kuluttajasuojan tarvetta arvioitaessa tulisi aidosti pohtia erityissääntelyn tarvetta suhteessa yleissääntelyyn ja sopimuksiin.

Yksityiskohtaisia huomioita

FiCom uudistaa aiemmin liikenne- ja viestintäministeriölle toimittamissaan lausumissa olevat ehdotuksensa ja erityisesti 5.4.2016 päivätyn muistion näkemykset. Nostamme tässä yhteydessä esille vielä mainitussa muistiossakin esitetyt seuraavat muutosehdotukset:

106 § Soveltamisala ja säännösten pakottavuus

Arviomuistiossa painotetaan kuluttajan oikeuksia, joten FiCom uudistaa käyttäjien oikeuksia koskevan soveltamisalaa (106 §) koskevan näkemyksensä, että sen tulisi koskea vain kuluttajia. Myös yleiset sopimusehdot koskevat vain kuluttajia.

114 § Sopimuksen muuttaminen (lisätään 1 mom. uusi 3 kohta)

Teleyritys saa muuttaa toistaiseksi voimassa olevan viestintäpalvelusopimuksen mukaisia maksuja ja muita sopimusehtoja kuluttajan vahingoksi vain:

3) muusta erityisestä syystä olosuhteiden olennaisesti muuttuessa (lisäys).

Sääntelyn tulee mahdollistaa mainitulla perusteella tehtävät muutokset. Markkinoilla saattaa tapahtua hyvinkin nopeita ja merkityksellisiä muutoksia, joten säännöksen palauttamista lähestulkoon viestintämarkkinalain säännöksen mukaiseen muotoon pidetään entistä tärkeämpänä. Ero aiempaan säännökseen on se, että olosuhteiden ei olisi tullut jo muuttua. Oikeuskäytännössä säännös on osoittanut tarpeellisuuteensa tilanteissa, joissa olosuhteet ovat muuttuneet olennaisesti sopimuksen tekemisen jälkeen. Vastaava säännös on myös uudistetussa sähkömarkkinalaissa (93 §), ja eri inframuodoilla tulisi olla mahdollisimman yhdenmukaiset oikeudet.

116 § Sopimuksen irtisanominen (muutetaan)

Tilaaja voi irtisanoa viestintäpalvelusopimuksen suullisesti tai kirjallisesti. Tilaajalla on oikeus, milloin tahansa irtisanoa toistaiseksi voimassa oleva sopimus päättymään kahden viikon kuluttua irtisanomisesta. Tilaajalla on oikeus irtisanoa viestintäpalvelusopimus heti päättyväksi, jos teleyritys ilmoittaa muuttavansa sopimusehtoja tilaajan vahingoksi. Jos sopimusehtojen muutos johtuu vero(poistetaan)lainsäädännön muutoksista tai viranomaisen päätöksestä (lisäys), tilaajalla ei ole oikeutta irtisanoa määräaikaista viestintäpalvelusopimusta.

Perustelut: Teleyrityksestä riippumaton syy tulee olla oikeusperuste muuttaa sopimusehtoja ilman, että siitä seuraa kuluttajalle oikeutta irtisanoa sopimus.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö. Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

27.10.2016

Lausunto hallituksen esitykseksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

HE 220/2016 vp

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt FiComilta lausuntoa hallituksen esitykseksi maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta sekä sen sääntelykehykseen liittyvistä olennaisimmista asetuksista. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi maankäyttö- ja rakennuslakia siten, että rakentamisen energiatehokkuuden olennaiset tekniset vaatimukset tulisivat uusien rakennusten osalta sisältämään vaatimuksen lähes nollaenergiarakennuksista. Rakennushankkeeseen ryhtyvän olisi jatkossa huolehdittava, että rakennus suunnitellaan ja rakennetaan sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla lähes nollaenergiarakennukseksi.

FiComin keskeiset viestit

  • Toimivat tietoliikenneyhteydet ovat digitalisaation ja sähköisen viestinnän perusta.
  • Yksi rakennuksen käyttötarkoitus on myös sähköisen viestinnän mahdollistaminen. Valtaosa tietoliikenteen käytöstä tapahtuu sisätiloissa.
  • Energiatehokas rakentaminen ei saa muodostua esteeksi matkaviestinyhteyksien toimivuudelle.
  • Asian yhteiskunnallisen merkittävyyden vuoksi sisätilakuuluvuus tulisi huomioida lain pykälässä ja ympäristöministeriön asetuksessa. Esityksessä oleva kirjaus ei ole riittävä.
  • FiCom esittää lakiin kirjattavaksi säännöstä sisätilakuuluvuuden varmistamisesta.
  • FiComin sääntelyä koskevat ehdotukset luovat rakennusteollisuudelle mahdollisuuksia tuotekehitykselle ja työllisyydelle.

Sisätilakuuluvuus tulee taata myös jatkossa

Ilmasto- ja energiapolitiikka edellyttää myös energiatehokkaita rakennuksia. Uusista vaatimuksista huolimatta suunnittelussa ja rakentamisessa tulee myös jatkossa huomioida rakennuksen käyttötarkoitus. Nyt ja tulevaisuudessa rakennuksissa tulee huomioida toimivat tietoliikenneyhteydet, joiden yhteiskunnallinen merkitys kaikille toimijoille, niin viranomaisille, yrityksille, kolmannelle sektorille kuin kuluttajille, on tärkeä.

Valtaosa tietoliikenteen käytöstä tapahtuu sisätiloissa, joten matkaviestin- ja mobiililaajakaistaverkkoja pitää pystyä käyttämään paikasta riippumatta myös rakennusten sisällä. Matkaviestinyhteyksien sisätilakuuluvuus tulisi huomioida laissa sen varmistamiseksi, ettei EU:n energiatehokkuussääntelyn kansallinen täytäntöönpano kavenna mahdollisuuksia rakentaa rakennuksia, joissa yhteiskunnallisesta näkökulmasta tarkasteltava jatkossa yhä merkittävämpi viestintäyhteyksien sisätilakuuluvuus on kunnossa.

Langaton mobiilitiedonsiirto on kehittynyt viime vuosina tarjoamaan erittäin nopeita tietoliikenneyhteyksiä kuluttajille ja yrityskäyttöön. Tulevien viidennen sukupolven 5G-matkaviestinverkkojen tarkoitus on mahdollistaa jopa gigabitin yhteydet langattomasti. Tämä ylittää EU:n Digitaalisen agendan ja kotimaisen Laajakaista kaikille -hankkeen tavoitteet. Näiden langattomien tietoliikenneyhteyksien mahdollistamiseksi on kuitenkin varmistettava, että rakennuksen ulkovaippa ei estä radiotaajuussignaalin käyttämistä tiedonsiirtoon.

Ehdotus kirjaukseksi lakiin ja asetukseen

Esityksen yhteiskunnallisessa vaikutuksia koskevassa kohdassa 3.4 (s. 26) todetaan, että

"Erikseen on tunnistettu, että nykyisilläkin rakentamistavoilla ja energiatehokkuusvaatimuksilla on voinut olla merkittävä heikentävä vaikutus matkaviestinverkkojen kuuluvuuteen sisätiloissa. Rakennuksen suunnittelussa voidaan kiinnittää huomiota myös matkaviestinverkkojen kuuluvuuteen sisätiloissa. Asiaa koskevia suosituksia on annettu ohjeissa ja oppaissa"

FiCom pitää positiivisena, että esitysluonnoksessa matkaviestinverkkojen sisätilakuuluvuuteen on kiinnitetty huomiota, mutta esitys ei huomioi riittävällä tavalla sen horisontaalisia vaikutuksia. FiCom katsoo, että suunnittelua koskeva ehdollinen maininta ja viittaus ohjeeseen ja oppaaseen ei ole riittävällä tasolla sisätilakuuluvuuden huomioimiseksi rakentamisessa, vaan asian yhteiskunnallisesta merkittävyydestä johtuen se tulisi nostaa normitasolle. Energiatehokkuuden ei tule olla sellainen tekijä, joka estää rakennuksen käyttötarkoituksen vastaisesti langattomien viestintäyhteyksien käyttämisen sisätiloissa.

Asian yhteiskunnallisesta merkityksellisyydestä johtuen, lain säännöksestä (117 g § energiatehokkuus) ja sen perusteluista tulisi ilmetä sekä uuden rakennuksen että rakennuksen korjaus- ja muutostyön yhteydessä matkaviestinyhteyksien sisätilakuuluvuuden varmistaminen. Tämä lisäys voitaisiin tehdä esimerkiksi ympäristöministeriön delegointisäännökseen (3 momenttiin), johon kirjattaisiin oma kohtansa 8)

Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta

Ympäristöministeriön asetuksella voidaan antaa uuden rakennuksen rakentamista, rakennuksen korjaus- ja muutostyötä sekä rakennuksen käyttötarkoituksen muutosta varten tarvittavia tarkempia säännöksiä:

---------------------

7) matkaviestinyhteyksien sisätilakuuluvuuden tarkoituksenmukaisesta varmistamisesta(uusi).


Lisäksi FiCom ehdottaa, että valiokunta lausuisi sisätilakuuluvuuden huomioimisesta myös Ympäristöministeriön asetuksessa tai ottaisi muulla tavoin kantaa alla olevaan ehdotukseen.

Ympäristöministeriön asetuksen 25 §:n voisi kirjata seuraavan lisäyksen

Ympäristöministeriön asetus
uuden rakennuksen energiatehokkuudesta

---------------------
25 §
Rakennuksen vaipan lämpöhäviö

Rakennuksen vaipan lämpöhäviö lasketaan rakennuksen vaipan sisämitoilla. Laskennassa otetaan huomioon rakenteiden ja niiden liitosten kylmäsillat. Rakennuksen vaipan yksittäisiä kylmäsiltoja ei tarvitse ottaa huomioon. Rakennuksen vaippaan tehtyjen, sähköisen viestinnän radiotaajuisia signaaleita läpäisevien, vaipan pääasiallisesta rakenteesta poikkeavien rakenteiden aiheuttamia lämpöhäviöitä ei tarvitse ottaa huomioon, jos poikkeamien on tarkoitus mahdollistaa langattomien sähköisten viestimien toiminta rakennuksen sisällä rakennuksen käyttötarkoituksen mukaisessa käytössä koko sen elinkaaren ajan (lisäys).

Lämpöhäviön laskennassa otetaan huomioon maaperän ja ryömintätilan vaikutus lämpöhäviöön.
---------------------

Rakennusteollisuustuotteiden kehittely radiosignaaleja läpäiseväksi on vasta alkutekijöissään, joten ehdotettu lisäys tulisi mahdollistamaan innovatiivisen tuotekehityksen ja palvelutuotannon. Esimerkkeinä voidaan mainita ikkunoiden radiosignaaleja läpäisevä energiatehokas ikkunaratkaisu ja innovaatio mahdollistaa betonielementtien radiosignaalien läpäisy. Kun sääntelyesteet poistetaan, luodaan rakennusteollisuudelle uusien innovaatioiden ja työpaikkojen mahdollisuus.

Vaikutusten seuranta

FiCom ehdottaa, että valiokunta harkitsisi lausuman antamista, jossa sääntelyn vaikutuksia sisätilakuuluvuudelle seurataan tiiviisti ja mahdollisiin epäkohtiin reagoidaan viivytyksettä myös sääntelyä koskevin muutosehdotuksin. Lisäksi FiCom esittää valiokunnalle harkittavaksi, että Ympäristöministeriö antaisi valiokunnalle selvityksen sääntelyn vaikutuksista sisätilakuuluvuudelle esimerkiksi 31.12.2018 mennessä.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö. Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

27.10.2016

Kommentit hallituksen esityksestä liikennekaareksi

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt lausuntoja hallituksen esityksestä liikennekaareksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 161/2016). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit:

  • Digitalisaation tuomat mahdollisuudet tehdä palveluja ovat rajattomat, joten tulevaisuuden ennustaminen on mahdotonta.
  • Hyötyjen aikaansaaminen on kiinni innovaatioista. Parhaimmat innovaatiot syntyvät kilpailun ja kasvun hakemisen kautta.
  • Sääntelyn purkaminen, hallinnon keventäminen ja kilpailun avaaminen ovat kannatettavia, koska ne luovat edellytyksiä digitalisaatiolle, markkinaehtoiselle yrittäjyydelle ja uusille liiketoimintamalleille sekä edesauttavat tuottavuuden kasvua.
  • Sääntelyä ja hallinnon ohjausta tulee kohdistaa vain sinne, missä se on tarpeellista ja tarkoituksenmukaista esityksen tavoitteiden kannalta.
  • Suomen laadukas ja kattava viestintäinfrastruktuuri sekä saatavilla olevat edulliset viestintäpalvelut tarjoavat erinomaiset mahdollisuudet liikennepalveluiden, niiden vaatimien järjestelmien ja MaaS-palveluiden tarjoamiselle ja kehittämiselle.
  • Esityksen tavoitteet hyödyttävät markkinoita ja palvelun käyttäjiä.
  • Käytössä olevat uudet ja tulevat maksutavat tulisi hyväksyä käteisen ja yleisempien maksukorttien ohella. FiCom ehdottaa tältä sääntömuutosta.

Sääntelyn purkaminen, hallinnon keventäminen ja kilpailun avaaminen ovat kannatettavia

Sipilän hallitusohjelman yhtenä painopisteenä on digitalisaatio, kokeilut ja normien purkaminen. FiCom suhtautuu esitykseen hyvin positiivisesti, koska siinä konkreettisesti pyritään toteuttamaan mainittua hallitusohjelman tavoitetta.

FiCom on pannut tyytyväisenä merkille, että esityksessä lähdetään rohkeasti esittämään muutosta nykyhallinnon toimintamalliin ja -tapaan siten, että jatkossa hallinto toimii mahdollistajana ja vain välttämättömistä asioista säädetään normeilla. Tämä mahdollistaa paitsi yritystoiminnan helpottamisen mutta myös hallitusohjelman mukaisen kokeilukulttuurin edistämisen, mikä myös osaltaan luo edellytyksiä uusille liiketoimintamalleille.

Kilpailun avaaminen ja sääntelyn keventäminen liikenteessä ja tavaraliikenteessä ovat kannatettavia, koska ne ovat markkinoiden ja palveluiden kehittymisen kannalta ensiarvoisia. Analogiaa tähän on löydettävissä muun muassa telemarkkinoiden avaamisesta, jonka seurauksena Suomessa on yhdet maailman kattavimmista, laadukkaimmista ja edullisimmista viestintäpalveluista. Kilpaillut markkinat luovat toimijoille painetta investoida ja innovoida uusia tuotteita ja palveluita.

Esityksessä on hyvin perusteltu ja arvioitu sitä, miksi ehdotettu sääntelyn purkaminen ja kilpailun avaaminen ovat paras vaihtoehto sen sijaan, että ei tehtäisi lainkaan muutoksia tai tehtäisiin vain osittaismuutoksia.

Esityksen tavoitteet ja siihen pääsemiseksi esitetyt toimenpiteet hyödyntävät paitsi markkinoita, myös liikennepalveluja ostavia ja käyttäviä henkilöitä, yrityksiä ja julkista sektoria. Lisäksi uudet liiketoimintamahdollisuudet ja yritystoiminnan helpottaminen tarjoavat uusia työllistymismahdollisuuksia ja -vaihtoehtoja ja edesauttavat tuottavuuden kasvua.

Tietojen avaaminen ja järjestelmien yhteentoimivuus

Digitalisaation hyödyntämisen yhtenä peruselementtinä voidaan pitää tiettyjen tietojen avaamista hyödynnettäväksi. Tämä mahdollistaa uusien liiketoimintamallien syntymisen ja vanhojen kehittämisen. Lähtökohtaisesti tietojen avaamisen tulee kohdistua vero- tai muutoin julkisin varoin tuotettuihin tai julkisesti hankittuihin tietoihin.

Yksityissektorin ja erityisesti yksittäisen yrityksen markkinaehtoisesti keräämien tietojen avaamisvelvoitteeseen tulee suhtautua pidättyvästi, ainakin siltä osin kuin tiedot koskevat liikesalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja. Tältä osin esityksessä onkin nimenomaisesti todettu lippu- ja maksujärjestelmien yhteentoimivuutta koskevan III osan 2 luvun 2 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa, että säännöksessä ei edellytettäisi asiakastiedon siirtämistä eikä liikesalaisuuksien piiriin kuuluvien tietojen avaamista ja että asiakastiedot ovat lähtökohtaisesti sen palveluntarjoajan hallussa, joka myy matkustajalle matkaketjun.

Teknologian kehittyminen ja avoimet rajapinnat mahdollistavat sen, että vastaisuudessa tuotettavat liikennepalvelut ja niihin liittyvät järjestelmät ovat yhteentoimivia. Viestintäpalveluissa tämä eri verkkojen ja palveluiden yhteentoimivuus on ollut jo pitkään arkipäivää. Uusista viestintämarkkinoiden ja muiden palvelutarjoajien muodostaman arvoverkon yhteentoimivista innovaatioista voidaan esimerkkeinä mainita mobiilivarmenne ja mobiilimaksu.

Suomessa on korkeatasoinen ja kattava viestintäverkkoinfrastruktuuri ja sen päällä toimivat IT-ratkaisut, jotka tarjoavat erinomaiset edellytykset liikennejärjestelmien ja -palveluiden yhteentoimivuudelle ja kehittämiselle esimerkiksi avointen rajapintojen kautta. Tältä osin esitys mahdollistaa digitalisaation tuomien etujen entistä paremman hyödyntämisen myös liikennepalveluissa.

Ehdotuksen III osan 2 luvun 2 §:n 7-kohdassa todetaan (maksutavoista todetaan lisäksi sivuilla 22, 82 ja 147), että

"matkustajalla on oikeus maksaa matkansa käteisellä ja yleisimmillä maksukorteilla, jollei edellä tämän luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla ole selkeästi määritelty tiettyä maksutapaa, jonka matkustaja on tilauksen tai varauksen yhteydessä hyväksynyt."

FiCom huomauttaa, että jo nykyisin käytössä olevat uudet ja tulevat maksutavat, kuten pien- tai mobiilimaksua hyödyntävät tavat tulisi digitalisaation ja teknologianeutraalisuuden mukaisesti hyväksyä käteisen ja yleisempien maksukorttien ohella. Tällaisten sovellusten tai lähimaksujen avulla tapahtuvat maksut ovat jo arkipäivää ja niiden hyväksyminen on matkustajan edun mukaista, joten tämä tulisi huomioida myös itse säännöksessä ja sitä koskevissa perusteluissa.

FiCom ehdottaa, että säännöstä muutettaisiin esimerkiksi seuraavasti

7) matkustajalla on oikeus maksaa matkansa käteisellä ja yleisimmillä maksukorteilla ja -tavoilla, jollei 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla ole selkeästi määritelty tiettyä maksutapaa, jonka matkustaja on tilauksen tai varauksen yhteydessä hyväksynyt.

Lopuksi

Liikennekaariuudistuksessa on kysymys niin suuresta kokonaisuudistuksesta, että varmasti löytyy vielä näkökulmia ja yksityiskohtia, joihin ei ole vielä ratkaisuja, tai joihin vetoamalla ehdotusta vastustetaan. Ei kuitenkaan ole tarkoitus saada maailmaa valmiiksi tältäkään osin, joten on aivan keskeistä nähdä ja ymmärtää hankkeen kokonaishyödyt koko Suomelle, ja viedä ehdotusta eteenpäin sen pohjalta.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö. Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

19.10.2016

Lausunto AV-direktiivin uudistuksesta

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta lausua U-kirjeestä, joka on laadittu Euroopan komission ehdotuksesta AV-direktiivin uudistamiseksi.

Pääviestit

  • Tarve keventää AV-alan sääntelyä on ilmeinen: katselutottumukset muuttuvat nopeasti.
  • Ainoa kestävä tapa suojella alaikäisiä nykyisessä mediaympäristössä on kehittää medialukutaitoa.
  • Direktiiviä ei tule soveltaa videonjakoalustoihin, koska se vaarantaa välittäjän vastuuvapaudesta annetun EU-sääntelyn ja oikeuskäytännön.
  • Kiintiösääntely ei ole oikea keino edistää eurooppalaisia teoksia vaan edistämistä tulisi tehdä suorilla tuotantotuilla ja parantamalla eurooppalaisten teosten jakeluoikeuksien saatavuutta.
  • Tilausvideopalveluille ei tule asettaa kiintiötä, koska se aiheuttaa turhaa hallinnollista taakkaa.

Sääntelyä kevennettävä

FiCom kannattaa valtioneuvoston kantaa tältä osin. Direktiiviehdotus on oikean suuntainen, mutta sen sijaan, että sääntelyä merkittävästi karsittaisiin lineaarisesta lähetystoiminnasta, ehdottaa komissio uutta sääntelyä tilausvideopalveluille. Kilpailu katsojista on kansainvälistä. Eurooppalaisille palveluntarjoajille ehdotettu tarpeeton lisäsääntely antaa kilpailuedun EU:n ulkopuolisille toimijoille.

Medialukutaidolla kestäviä tuloksia, välittäjien vastuuvapaus säilytettävä


Nykyisessä mediaympäristössä, jossa katsojat itse valitsevat kansainvälisestä moninaisuudesta itseään kiinnostavat sisällöt, ei alaikäisiä voida suojella samoilla mekanismeilla kun lineaarisessa lähetystoiminnassa, jossa oli varsin pieni joukko kanavia, joihin sääntely voitiin kohdistaa. Online-ympäristössä tuloksellinen alaikäisten suojelu on tarkoituksenmukaista tehdä kehittämällä kriittistä medialukutaitoa, muut toimet kohdistuvat sattumanvaraisesti.

Direktiiviehdotuksen videonjakoalustoille kohdistettu 28 a artiklan velvoite on ongelmallinen sähkökauppadirektiivissä taatun välittäjien ja hosting-toimijoiden vastuuvapauden suhteen. Jos palveluntarjoajat velvoitetaan seuraamaan, monitoroimaan sisältöjä, eivät he voi enää vedota sähkökauppadirektiivin vastuuvapaussääntelyyn.

Eurooppalaisia teoksia ei tule edistää kiintiöillä

Direktiiviehdotuksen uusi kiintiösääntely tilausvideopalveluiden tarjoajille on ongelmallinen, koska se ei aidosti edistä eurooppalaisia teoksia vaan luo turhaa hallinnollista taakkaa palveluntarjoajille, jäsenvaltioille ja komissiolle.

Kansainvälisessä kilpailussa paikalliset sisällöt ovat paikallisten palveluntarjoajien keskeisin kilpailuetu kansainvälisiä, Netflixin kaltaisia toimijoita vastaan. Eurooppalaisten teosten saatavuutta rajoittaa tällä hetkellä eniten oikeuksien saatavuus, joka osaltaan johtuu epäselvästä eurooppalaisesta tekijänoikeuslainsäädännöstä. Lisäksi tuotantoja erityisesti pienillä markkinoilla rajoittavat tekijänoikeudellisten epäselvyyksien lisäksi taloudelliset reunaehdot. Eurooppalaisia teoksia olisi tarkoituksenmukaisinta tukea suorilla tuotantotuilla yhdistettynä jakeluoikeuksien saatavuuden edistämiseen. Näillä toimenpiteillä voitaisiin saada kestäviä tuloksia markkinoille sopivilla keinoilla, ilman turhaa hallintoa.

Komission syyskuun puolivälissä julkaistun tekijänoikeuspaketin tiedonannossa tunnustetaan ongelmaksi AV-teosten metadatan epäyhtenäisyys (ei samanlaista yhtenäistä luokittelua kuin esimerkiksi kirjoissa) ja DSM-direktiivissä oikeuksien saatavuus. Toisin kuin yhdysvaltalaisten tuotantojen osalta, eurooppalaisissa tuotannoissa hyödyntämisoikeuksia ei saada keskitetyksi tuotannon tuottajalle. Tämä aiheuttaa turhia haasteita oikeuksien hankkimiselle. Komission DSM-direktiiviehdotuksessa kuitenkin tyydyttiin ehdottamaan jäsenvaltioille uutta ja tarpeetonta hallintoa luovalla velvoitteella perustaa neuvontaelin ja raportoimaan sen perustamisesta ja toiminnasta komissiolle.

Komission ehdotukset kohdistuvat tältä osin täysin vääriin tahoihin, eivät ota huomioon markkinan kehitystä ja luovat täysin tarpeetonta hallintoa ilman, että itse tavoite - laadukkaiden eurooppalaisten tuotantojen edistäminen - tulisi yhtään lähemmäksi.

Esimerkit pohjoismaisesta laadukkaasta televisiodraamasta osoittavat, että kun sisältö on laadukasta, kysyntä on tuntuvaa eikä kiintiöitä tarvita.

Jussi Mäkinen on FiComin lakimies. Seuraa Jussia Twitterissä: https://twitter.com/Jussi_M

14.10.2016

Lausunto DSM-direktiiviehdotuksesta

COM (2016) 593

Pääviestit

  • Direktiivillä pyritään kääntämään tekijänoikeuksien tasapainoa lyhytnäköisellä tavalla.
  • Digitaalista markkinaa kehittävät ehdotukset - teosten saatavuus ja datanlouhinta - ovat vaikutuksiltaan vaatimattomia.
  • Datanlouhinta olisi keskeinen keino lisätä teosten löydettävyyttä ja niiden laillista käyttöä.
  • 13 artiklassa ehdotettu alustojen vastuun lisääminen on hyvin ongelmallinen artiklan muotoilun, käytännön soveltamisen ja EU:n sääntelyn yhtenäisyyden kannalta.
  • Tekijänoikeussääntelyn lisääminen lehtien kustantajien osalta ei ole välttämättä oikea tapa sopeuttaa sääntelyä digitaalisen ajan muuttuvaan ympäristöön.

Digitaalisen markkinan edistäminen

Direktiiviehdotuksen digitaalista markkinaa edistävät ehdotukset ovat lähinnä tekstin ja datanlouhinnan salliva 3 artikla ja AV-teosten saatavuutta tilausvideopalveluissa edistävä 10 artikla.

Datanlouhintaa edistävä artikla on soveltamisalaltaan tarpeettoman rajoittunut, kun sitä ei sovelleta kaupallisiin palveluihin. Datan louhinnasta saatava data-aineisto on omiaan edistämään teosten löydettävyyttä ja tätä kautta niiden käyttöä. Jos EU:ssa omaksutaan ehdotettu, hyvin rajoitettu soveltamisala, on tarjolla vaara, että USA:n Fair Use -käytäntö antaa sikäläisille yrityksille merkittävän kilpailuedun. Lisäksi datanlouhinnan rajoittunut soveltamisala on ristiriidassa komission muiden datatalouden aloitteiden kanssa, kuten Free Flow of Data -aloitteen kanssa.

AV-teosten saatavuutta edistävä 10 artikla velvoittaisi jäsenvaltioita luomaan kansallisella tasolla uutta hallintoa ja raportointia komissiolle, jotka osaltaan kuluttavat niitä resursseja, joita voitaisiin käyttää käytännön toimenpiteisiin teosten saatavuuden edistämiseksi. Lisäksi ehdotetun artiklan suhde esimerkiksi yhteishallintodirektiivin 35 artiklaan jää epäselväksi. Artikla on sisällöltään niin vaatimaton, että se tulisi turhana poistaa esityksestä.

Lehtikustantajien lähioikeus

FiCom ei ole vakuuttunut siitä, että 11 artiklassa ehdotettu lehtikustantajien lähioikeus on oikea tapa edistää laadukkaan ja moniarvoisen median digitalisoitumista. FiComin käsityksen mukaan kustantajilla on jo oikeuksien siirtojen perusteella tekijänoikeuksien kannalta sellainen asema, joka antaa mahdollisuuden neuvotella tekijänoikeudella suojattujen sisältöjen käytöstä kolmansien osapuolien kanssa.

Välittäjän vastuu

Ehdotetun 13 artiklan mukaan tietoyhteiskunnan palveluiden tarjoajien, jotka tallentavat suuria määriä palveluiden käyttäjiensä verkkoon lataamia teoksia ja muuta aineistoa ja tarjoavat pääsyn niihin, olisi ryhdyttävä monitoroimaan sisältöä estääkseen sellaisten teosten ja muun aineiston saannin, jotka oikeudenhaltijat ovat yhteistyössä palveluntarjoajien kanssa nimenneet. Artiklassa käytetty muotoilu on hyvin epämääräistä ja artiklassa on useita seikkoja, jotka jäävät hyvin tulkinnanvaraisiksi, kuten suuri määrä teoksia. Riittääkö, että palvelussa on tarjolla hyvin suuri määrä teoksia, mutta vain pieni määrä käyttäjiä. Onko sillä merkitystä, että ovatko teokset palvelussa lisenssien nojalla tai suoraan oikeudenhaltijoiden sinne tallentamina?

Onko kyse vastuusäännöksestä vai yleisön saataville saattamisesta?

Ehdotettu artikla ei johdantokappale 38 kanssa yhdessä luettunakaan anna selvyyttä siihen, onko kyseessä muutos sähkökauppadirektiivin 14 artiklan vastuusääntelyyn vai onko tarkoitus säätää uudella tavalla tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklassa tarkoitetusta yleisölle välittämisestä. Ilmeisesti tarkoitus on soveltaa artiklaa hosting-toimijoihin, joihin ei sovelleta sähkökauppadirektiivin 14 artiklassa tarkoitettua vastuuvapautta. Selvää on ainakin se, että toimija, joka ottaa käyttöön ehdotetussa artiklassa tarkoitettuja sisältöjen tunnistamis- ja suodatusmenettelyjä, ei enää täytä sähkökauppadirektiivin 14 artiklan mukaisia edellytyksiä vastuuvapaudelle. Missään tapauksessa hosting-toimintaa ei voida eikä tule pitää tekijänoikeusdirektiivissä tarkoitettuna yleisön saataviin saattamisena.

Sähkökauppadirektiivissä tarkoitettujen välittäjien ja hosting-palveluntarjoajien vastuuseen, joka perustuu selkeään sääntelyyn ja sen tulkinnassa muotoutuneeseen oikeuskäytäntöön ei tule tehdä hätiköityjä muutoksia epämääräisesti muotoilluilla säännöksillä. Ehdotetun säännöksen muotoilussa näkyy kyllä poliittinen tavoite, mutta myös se, että yhden elinkeinotoiminnan alan ongelmaan on haluttu keksiä ratkaisu, joka pyritään laajentamaan yleiseksi säännökseksi.

Yhteensopivuus muun EU-sääntelyn kanssa

Ehdotettu säännös ei muodosta toimivaa kokonaisuutta voimassa olevan EU:n tekijänoikeussääntelyn eikä välittäjän vastuun sääntelyn ja näihin liittyvän EUT:n oikeuskäytännön kanssa. Lisäksi välittäjille tai hosting-palvelun tarjoajille asetettava monitorointivelvoite on hyvin ongelmallinen EU:n perusoikeuskirjassa turvattujen yksityiselämän ja henkilötietojen sekä sananvapauden suojan kannalta. EU:n tuomioistuin on katsonut tapauksissa Scarlet v. Sabam ja Sabam v. Netlog, että EU:n perusoikeuskirjan 8 ja 11 artiklat kieltävät yleiset monitorointivelvoitteet, mihin ehdotettu 13 artikla käytännössä johtaisi.

Ennakoidut vaikutukset

Huonosti valmisteltu interventio eurooppalaisen välittäjän vastuun ja tekijänoikeuden rajapintaan uhkaa luoda merkittävää oikeudellista epävarmuutta, joka on omansa jarruttamaan eurooppalaisten internet-palvelujen kehittymistä ja eurooppalaisten kuluttajien ja yritysten mahdollisuutta hyötyä digitalisaation mukanaan tuomista mahdollisuuksista.

Suomen kanta

FiComin näkemyksen mukaan Suomen ei tule kannattaa ehdotettua direktiivin 13 artiklaa. Epämääräisten kasuististen säännösten sijasta tulisi pyrkiä luomaan Euroopan internet-taloudelle ja sisältöjen hyödyntämiseen selkeitä ja toimivia rakenteita, jotka ovat yhteensopivia EU:n muun sääntelyn kanssa.

Muut ehdotukset

FiCom kannattaa direktiivin 4. artiklassa ehdotettua digitaalista opetustoimintaa koskevaa säännöstä, jonka muotoilussa on huomioitu opetustoiminnan digitalisaatio sekä markkinaehtoisten ratkaisujen ensisijaisuus.

Jussi Mäkinen on FiComin lakimies. Seuraa Jussia Twitterissä: https://twitter.com/Jussi_M

14.10.2016

Lausunto lähetystoiminnan asetusehdotuksesta

COM (2016) 594

Pääviestit

  • Asetusehdotus on askel oikeaan suuntaan. Alkuperämaaperiaatteen laaja soveltaminen on toimiva ja markkinoille sopiva keino edistää sisältöjen saatavuutta ja kilpailua sisämarkkinoilla.
  • Artiklan 1 edelleen lähettämisen määritelmä on yhteensopiva satelliitti- ja kaapelidirektiivin ja EUT:n viimeaikaisen käytännön kanssa.
  • Suoran sopimisen ensisijaisuuden artiklan 4 mekanismi on erittäin tärkeä asetuksessa. Sääntelyn tulee tukea aina suoraa sopimista kun se on mahdollista.
  • Asetuksessa ehdotettu satelliitti- ja kaapelidirektiivin oikeuksien selvittämismekanismi laajentaminen IPTV-lähetyksiin ei ole merkittävä muutos Suomen markkinalla.
  • Alkuperämaaperiaatteen laajentaminen kehittää sisältöjen saatavuutta ja helpottaa oikeuksien selvittämistä suorilla sopimuksilla.

Alkuperämaaperiaatteen edistäminen

FiCom kannattaa alkuperämaaperiaatteen laajentamista TV-yhtiöiden lisäpalveluihin. On tärkeää, että lisäpalveluita ei tulkita liian suppeasti ja esimerkiksi lineaarisessa lähetyksessä tehty viittaus yhtiön videokirjastossa saatavilla olevaan sisältöön tulisi olla artiklan 1 a) kohdassa tarkoitetulla tavalla liitännäinen lineaariseen lähetykseen.

FiComin näkemyksen mukaan eurooppalaista sisältömarkkinaa olisi edistänyt paremmin asetuksen valmistelussa selvitetty vaihtoehto, jossa alkuperämaaperiaatetta olisi ryhdytty soveltamaan kattavasti kaikessa sisältöjen tarjoamisessa, sisältäen myös välittämisen avoimessa internetissä (over-the-top, OTT).

Edelleenlähettämisen määrittely

Asetusehdotuksen 1 artiklan b kohdassa määritellään edelleen lähettäminen satelliitti- ja kaapelidirektiivin tavoin toisesta jäsenvaltiosta peräisin olevan lähetyksen samanaikaiseksi ja muuttamattomaksi välittämiseksi. Määritelmä on erinäisten poissuljentojen vuoksi melko vaikeaselkoinen, mutta lähtökohta, jossa asetuksella määriteltäisiin EU:n laajuisesti toisesta jäsenvaltiosta tulevan lähetyksen edelleen lähettämiseksi, olisi linjassa EUT:n viimeaikaisen oikeuskäytännön kanssa, erityisesti tapauksen C-466/12 (Svensson) kanssa.

Suoran sopimisen ensisijaisuus

Edelleenlähettämisen määrittelyyn tulee kytkeä asetuksen ehdotettu 4 ja satelliitti- ja kaapelidirektiivin 10 säädetty suoran sopimisen ensisijaisuus. Edelleenlähettäminen ja siihen liittyvä oikeuksien selvitysmekanismi väistyvät jos oikeudet on selvitetty jo suorin sopimuksin. Tämä on satelliitti- ja kaapelidirektiivin kulmakivi ja periaatteesta on pidettävä kiinni myös käsillä olevassa asetuksessa.

Suora sopiminen on FiComin käsityksen mukaan tällä hetkellä markkinoilla pääsääntö ja vain verrattain pienessä osassa kanavia oikeudet hankitaan Suomessa tekijänoikeuslain 25 h § tarkoitetussa menettelyssä.

Oikeuksien selvittämismekanismin laajennus lisäpalveluihin

Mediakäyttäytymisen muuttuessa katsojien odotukset ja televisiokanavan käsitteet muuttuvat nopeasti. Jotta katsojien odotuksiin voitaisiin vastata, olisi perusteltua laajentaa asetuksen 3 artiklan oikeuksien selvitysmekanismi kattamaan myös 1 artiklan a) kohdassa tarkoitetut lisäpalvelut. Tällöin lineaarista kanavaa paikallisesti jakeleva toimija voisi hankkia myös kanavan catch-up oikeudet yhdeltä luukulta. Tällöin oikeuksien pitäisi kattaa yleisön saataviin saattamisen lisäksi myös palvelun tarjoamisen edellyttämä kappaleen valmistaminen. Lisäksi vastaava muutos pitäisi tehdä 4 artiklaan, jotta suora sopiminen myös tältä osin olisi mahdollista.

Jussi Mäkinen on FiComin lakimies. Seuraa Jussia Twitterissä: https://twitter.com/Jussi_M

11.10.2016

Lausunto verkkovierailuasetuksen muuttamisesta

Liikenne- ja viestintävaliokunta on pyytänyt FiComilta kirjallista lausuntoa verkkovierailuasetuksen tukkumarkkinoita koskevien sääntöjen muuttamisesta (EU 531/20212). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit

  • FiCom kannattaa U-kirjelmässä esitettyä valtioneuvoston kantaa kaikilta osin.
  • Verkkovierailusääntelyn tavoitteet ovat hyviä, mutta ehdotetut keinot kestämättömiä.
  • Komission ehdotus mobiilidatan tukkuhintojen tasosta romuttaisi suomalaisen nykyisen mobiilimarkkinan.
  • Ehdotettua säänneltyä mobiilidatan enimmäistukkuhintaa tulisi laskea merkittävästi.
  • Ehdotettu mekanismi ei mahdollistaisi kustannusten kattamista ja vaarantaisi kotimaiset verkkoinvestoinnit.

Asian tausta

FiCom pitää hyvänä verkkovierailun sääntelyn tavoitetta, jolla pyritään kannustamaan EU:n kansalaisia käyttämään matkaviestinverkon palveluja heidän matkustaessaan EU-maissa. Vähittäismarkkinoiden hintasääntely perustuu ns. RLAH-malliin (roam like at home), jossa verkkovierailuasiakas maksaa saman hinnan kuin kotimaassaan. Vähittäistason hintasääntelyn on tarkoitus tulla voimaan 15.7.2017, mutta se edellyttää verkkovierailun tukkuhintoja koskevan sääntelyn tarkastelua. Lisäksi komission tulee antaa täytäntöönpanosäädös kohtuullisen käytön politiikasta (fair use policy, FUP) ja kestävyysmekanismista, joita on tarkemmin kuvattu valtioneuvoston U-kirjelmässä.

Komission ehdotuksen mukaan esitetyillä tukkutason enimmäishintojen alentamisella pyritään takaamaan muun muassa operattoreiden kustannusten kattaminen ja verkkoinvestointeihin kannustaminen. Verkkovierailuasetuksen mukaan tukkutason ratkaisuilla tulee varmistaa, että palvelujen tarjoaminen on jatkossakin operaattoreille taloudellisesti kestävää ilman, että muutos aiheuttaisi häiriöitä kotimaisilla markkinoilla. Asetuksen hyväksymisen yhteydessä Suomi jätti neuvoston pöytäkirjaan erillisen lausuman, jossa korostettiin, että verkkovierailumaksujen poistuminen ei saa aiheuttaa hinnankorotuksia kotimaiselle markkinalle ja että sääntelyllä varmistetaan toimijoille aiheutuvien kustannusten kattaminen. FiCom on täysin samaa mieltä komission ehdotuksesta ja asetuksen tavoitteesta ja siihen liitetyn Suomen lausumasta.

FiCom pitää lähtökohtaisesta hyvänä, että komissio on huomioinut tukkuhintojen alentamisen olevan keskeistä vähittäishintoja koskevan RLAH-mallin mahdollistamiseksi. Tältä osin komission esitys on oikean suuntainen.

Ehdotettu puheluiden ja erityisesti mobiilidatan tukkutason enimmäishinta aiheuttaa kuitenkin jopa ylitsepääsemättömiä ongelmia suomalaisille operaattoreille. Matkustustase pysynee jatkossa ennallaan eli suomalaiset matkustavat enemmän ulkomaille kuin muut EU-kansalaiset Suomeen. Näin ollen hintaesitys tarkoittaisi massiivista tulonsiirtoa suomalaisilta operaattoreilta Etelä-Euroopan operaattoreille. Jotta suomalainen mobiilimarkkina säilyisi jatkossakin kilpailukykyisenä, mahdollistaisi erilaiset käyttäjäystävälliset käyttö- ja hinnoittelumallit ja edistäisi verkkoinvestointeja, tulisi ehdotettua mobiilidatan tukkuhintaa vielä huomattavasti. Alhainen tukkuhinta on myös kaikkien asiakkaiden etu.

FiCom kannattaa valtioneuvoston kantaa

FiCom kannattaa U-kirjelmässä esitettyä valtioneuvoston kantaa, jonka mukaan tukkutason sääntely on välttämätöntä RLAH-toteuttamiseksi, tukkuhintojen tulee vastata todellisia kustannuksia ja esitettyä tiedonsiirron tukkuhintaa tulee laskea merkittävästi.

Koska verkkovierailua koskevat muutosehdotukset ovat riippuvaisia toisistaan, FiCom on samaa mieltä valtioneuvoston kannasta eri lainsäädäntöinstrumenttien toistensa huomioimisesta ja mahdollisesta uudelleentarkastelusta. Sääntelykehikon monimutkaisuus ja tulkinnanvaraisuus heikentävät merkittävästi yritysten ja kuluttajien oikeusvarmuutta.

Euroopan neuvoston puheenjohtajamaa Slovakia on esittänyt ehdotuksena tukkuhinnoista, jonka viimeisin versio vastaa komission ehdotusta. Myös Euroopan parlamentin raportööri Miapetra Kumpula-Natri antanut oman ehdotuksensa, joka on oikean suuntainen, mutta se ei valitettavasti ole riittävä, kuten alla olevasta kuvasta ilmenee.

Oheisessa kuvassa on esitetty ennuste suomalaisten operattoreiden maksettavaksi tulevista tukkumaksuista muille eurooppalaisille toimijoille. Ennuste perustuu suomalaisten tämän hetken matkustuspäiviin per vuosi, datamäärän käyttöennusteisiin ja tällä hetkellä esitettyihin eri tukkuhintaehdotuksiin sekä kuluttajapuheliittymien määrään. Koska mobiilidatan käytön määrä lähes tuplaantuu joka vuosi, tulisi tukkumaksujen laskea samassa suhteessa. Ennusteessa esitetty tämän heteken paras vaihtoehto eli EP:n raportöörin tukkuhintataso aiheuttaisi sääntelyn loppuvaiheessa yli 200 miljoonan euron tulonsiirron. Tulonsiirron tulisi olla mahdollisimman tasapainoinen kuin kohtuuttoman negatiivinen. Maksujen vertailukohtana voidaan pitää suomalaisen mobiilimarkkinan kokoa, joka tällä 1,84 miljardia €.


 

Lopuksi

Suomi on ja on ollut mobiilin, ja erityisesti mobiilidatan käytössä edelläkävijä. Tämän ovat mahdollistaneet kattavat ja laadukkaat mobiiliverkot sekä asiakasystävälliset hinnoittelumallit. Suomessa on ylivoimaisesti EU-alueen kehittyneimmät mobiilimarkkinat niin hintatasoltaan kuin käyttömäärältään. Tämä Suomen mallin tulisi olla myös EU:n tavoitteena. Suomi on näyttänyt käytännössä omilla markkinoillaan, miten korkeaan mobiilikäyttöön ja alhaiseen hintatasoon päästään, eikä tätä tule heikentää millään tavoin.

Teleyritykset tekevät joka vuosi Suomeen yli 500 miljoonan verkkoinvestoinnit. Komission omien tavoitteiden vastaisesti nyt ehdotetut tasot eivät kata suomalaisille operaattoreille niille aiheutuvia kustannuksia ja pahimmillaan vaarantavat investoinnit.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö. Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

7.10.2016

YLE:n tv-kanavien ja YLE Areenan uudistus

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry esittää seuraavat näkemykset Yleisradion (YLE) televisiokanavien ja Areenan uudistuksesta.

FiCom ymmärtää YLE:n kanava- ja Areena-uudistuksen taustalla olevat seikat. AV-sisältöjen kulutus on voimakkaassa muutoksessa ja on perusteltua vastata katsojien kysynnän muutokseen. Muutoksen yhteydessä on syytä arvioida YLEn asema ja yhtiön toiminnan vaikutus Suomen AV-markkinoihin ja siellä vallitsevaan kilpailuun.

Pääviestit

  • Uudistus liittyy AV-sisältöjen kuluttamisen suureen muutokseen ja FiCom ymmärtää suunnitellun muutoksen taustalla olevat tekijät.
  • Suomessa hieman yli puolet kotitalouksista ottaa televisiolähetyksensä vastaan kaapeliverkon kautta.
  • Yleisradion tulee toiminnallaan edistää koko suomalaisen media-alan toimintaa tukevia käytäntöjä ja rakenteita.
  • Kaapeliverkon osalta tietoyhteiskuntakaaressa säädetty siirtovelvoite muodostaa merkittävän markkinahäiriön; Yleisradion kanavien jakelun pitäisi kaikissa kanavissa perustua normaaleihin jakelusopimuksiin.
  • Yleisradion tulee laissa säädettyä erityistehtävää toteuttavana, hyvin resursoituna toimijana huolehtia oikeuksien kattavasta hankkimisesta niin kaikkien sisältöjen kuin jakelukanavienkin ja -alustojen osalta.
  • Yleisradion tulee toimia kaikkien palvelujensa jakelun osalta markkinoilla neutraalisti ostajan roolissa ja tarjota jakelukumppaneilleen samat Areenan toiminnallisuudet kuin sen omassakin palvelussa. Lisäksi Yleisradion tulisi avata Areenan rajapinnat jakelukumppaneilleen.

Kilpailuoikeudelliset kysymykset

1. TV-lähetykset: YLE:n palvelujen jakelun tulee aina perustua sopimuksiin

YLE:n omassa arviossa on keskitytty arvioimaan kanavamuutosta ainoastaan maanpäällisen televisioverkon kannalta. Hieman yli puolet Suomen kotitalouksista ottaa televisiolähetyksensä vastaan kaapeliverkon kautta (FiComin tietojen mukaan kaapeli- ja IPTV-liittymiä oli yhteensä 1,7 miljoonaa v. 2015, Finnpanelin tietojen mukaan v. 2015 TV-talouksista 59 %:lla vastaanottotapana oli kaapeli, IPTV tai satelliitti, maanpäällinen verkko 39 %:lla TV-talouksista).

YLE:n omassa arviossa käsitellään kanavauudistuksen vaikutuksia ainoastaan antenniverkon kannalta, joissa jakelu on järjestetty markkinaehtoisin sopimuksin. Tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) 227 § tarkoitettu kaapeliverkkojen siirtovelvoite on merkittävä poikkeus televisiolähetysten jakelumarkkinan toimintaan. Säännös velvoittaa kaapeli- ja IPTV-verkkojen haltijat jakamaan omissa verkoissaan Yleisradion julkisen palvelun ohjelmistot sekä ohjelmistoihin liittyvät oheis- ja lisäpalveluineen ilman korvausta. Vuoden 2015 kesäkuussa tuli voimaan tekijänoikeuslain 25 i §:n muutos, jonka mukaan tekijällä on oikeus korvaukseen pykälässä tarkoitetusta edelleen lähettämisestä, jos korvausta ei ole maksettu lähetysoikeuksien hankinnan yhteydessä. Säännöksen käytännön soveltamisesta ei ole tässä vaiheessa vielä selvyyttä, mutta on hyvin todennäköistä, että esimerkiksi yhteisantenniverkoissa olevissa talouksissa joudutaan maksamaan erillisistä tekijänoikeuskorvauksesta johtuvia ylimääräisiä maksuja YLE:n ohjelmistojen vastaanottamisesta, ellei YLE ole näitä oikeuksia selvittänyt. Tämä johtuu siitä, että tapauksessa KKO 1998:155 yhteisantenniverkossa tapahtuva ohjelmien jakelu katsottiin tekijänoikeuslaissa tarkoitetuksi edelleen lähettämiseksi.

Siirtovelvoite ja siihen liittyvä, alkuperäiseen lähettämisen korvauksen kanssa rinnakkainen ja näin kaksinkertainen oikeus korvaukseen muodostaa merkittävän häiriön televisiolähetysten jakelumarkkinoille. Kaavailtu kanavamuutos on kaapeliverkkojen haltijoiden kannalta positiivinen, koska siirtovelvoitteen piirissä olevien ohjelmistojen määrä - ja kaapeliverkkojen omistajille asetetun velvoitteen rasittavuus - vähenee. Tästä huolimatta tilanne on pyrittävä ensi sijassa oikaisemaan kumoamalla tietoyhteiskuntakaaresta siirtovelvoitesäännös tarpeettomana.

Kaapeliverkossa lähettäminen ei poikkea antenniverkosta toiminnallisesti muuten kuin siten, että myös antenniverkossa signaali kulkee (ensin) johtimitse ja sitten vain osan matkaa antenniverkossa ilmassa. YLE on ostanut myös maanpäällisen lähetysverkon jakelupalvelut kolmannelta osapuolelta jo useiden vuosien ajan. Kestävää perustetta eri lähetysmuotojen erilaiselle kohtelulle ei ole.

Sisältöjen jakelussa YLE:n on toimittava kilpailuneutraalisti siten, että se hankkii julkisen palvelun tehtävänsä täyttämiseksi tarvittavat ohjelmistojen jakelupalvelut jakelupalveluja tarjoavilta toimijoilta normaalein kaupallisin ehdoin. YLE ei voi käyttää asemaansa ja resurssejaan siten, että se pyrkisi hankkimaan itselleen erityisiä etuja esimerkiksi jakelun laadun suhteen, jotka poikkeavat muiden toimialan yritysten vaatimasta tasosta ilman perusteltua syytä. Perustellut poikkeukset YLEn osalta alalla yleisesti noudatetuista ehdoista ja käytännöistä liittyvät lähinnä jakelun maantieteelliseen kattavuuteen.

YLEn on selvitettävä oikeudet kaikkiin jakelukanaviin

Vaikka sääntely kohtelee eri lähetystekniikoita eri tavalla sekä sopimusvapauden että tekijänoikeuskorvausten osalta, on kilpailuneutraliteetin kannalta tärkeää, että Yleisradio hankkii ohjelmiin oikeudet yhtäläisesti ja kattavasti kaikkien sisältöjen ja käytettävien lähetystekniikoiden osalta. Tällöin vältytään siltä tilanteelta, että osa kotitalouksista tai lähetyksiä jakelevista yrityksistä joutuisi eriarvoiseen asemaan.

2. Audiovisuaalinen sisältö internetissä

AV-sisältöjen kulutus on voimakkaassa muutoksessa katselun siirtyessä erityisistä tv:n jakeluverkoista ja lineaarisista lähetyksistä tilauspohjaiseksi, internetin palveluissa tapahtuvaksi katsomiseksi. Muutos on suuri ja on tärkeää, että YLE:n toimenpiteet edistävät koko suomalaisen AV-alan kehitystä ja sellaisten rakenteiden syntyä, jotka edesauttavat myös kaupallisen AV-alan kasvua ja kehitystä.

Sisältöjen jakelussa YLE:n on toimittava kilpailuneutraalisti siten, että se hankkii julkisen palvelun tehtävänsä täyttämiseksi tarvittavat ohjelmistojen jakelupalvelut jakelupalveluja tarjoavilta toimijoilta normaalein kaupallisin ehdoin. YLE ei voi käyttää asemaansa ja resurssejaan siten, että se pyrkisi hankkimaan itselleen erityisiä etuja esimerkiksi jakelun laadun suhteen.

YLE:n tarjonnan painopisteen siirtäminen nykyistä voimakkaammin Areena-palveluun ei saa johtaa tilanteeseen, jossa YLE kohdistaa merkittäviä kehityspanoksia Areenaan seurauksin, että kaupalliset toimijat menettävät omista palveluistaan katsojia YLEn palveluun.

YLE:n Areena-palvelua jaellaan katsojille myös osana esimerkiksi operaattoreiden viihdepalveluja (jakelukumppanuus). Operaattoreiden palvelut ovat luontevia solmukohtia, jotka yhdistävät kaupallisen ja julkisen palvelun sisällöt yhteen helppokäyttöiseen käyttöliittymään. Operaattoreiden palvelut muodostavat luontevan kasvualustan maksullisille kaupallisille sisällöille ja tätä kautta olennaisen edellytyksen koko suomalaisen AV-alan markkinaehtoiselle kasvulle. Koska Yleisradion sisällöt ovat kuluttajien keskuudessa suosittuja, on tärkeää että YLE:n julkisen palvelun sisällöt ovat saatavilla näihin palveluihin samoin ehdoin ja samanlaisina kuin YLE:n omaan Areena-palveluun. Neutraalin kilpailun takaamiseksi YLE Areenaa tulee kehittää ja sisältöjä tarjota siten, että kaikki toiminnallisuudet, jotka tuodaan YLE:n ylläpitämään Areena-palveluun, tulee tuoda viipymättä myös jakelukumppaneille tarjottavaan versioon. YLE:n tulee tarjota Areenan kautta saatavia sisältöjä avoimin rajapinnoin, jotta sisällöt saadaan yhdistettyä tarkoituksenmukaisesti jakelukumppanien palvelujen kaikkiin toiminnallisuuksiin, kuten haku- ja muihin toimintoihin.

YLE:n selvitettävä oikeudet kaikkiin sisältöihin ja jakelualustoihin

Myös internetissä tarjottavien palvelujen osalta on kilpailuneutraliteetin kannalta erittäin tärkeää, että Yleisradio hankkii ohjelmiin oikeudet yhtäläisesti ja kattavasti kaikkien sisältöjen ja jakelualustojen osalta siten, että kaikki YLE:n omassa palvelussa tarjottavat toiminnallisuudet ovat tarjottavissa myös jakelukumppaneille.

Julkisen palvelun tehtävä

Lähetysten saatavuus: TV-lähetysten jakelu

YLE:n omassa arviossa käsitellään kanavauudistuksen vaikutuksia ainoastaan antenniverkon kannalta, joissa jakelu on järjestetty markkinaehtoisin sopimuksin. Tietoyhteiskuntakaaren (917/2014) 227 § tarkoitettu kaapeliverkkojen siirtovelvoite on merkittävä poikkeus televisiolähetysten jakelumarkkinan toimintaan. Säännös velvoittaa kaapeli- ja IPTV-verkkojen haltijat jakamaan omissa verkoissaan Yleisradion julkisen palvelun ohjelmistot sekä ohjelmistoihin liittyvät oheis- ja lisäpalveluineen ilman korvausta. Vuoden 2015 kesäkuussa tuli voimaan tekijänoikeuslain 25 i § muutos, jonka mukaan tekijällä on oikeus korvaukseen pykälässä tarkoitetusta edelleen lähettämisestä, jos korvausta ei ole maksettu lähetysoikeuksien hankinnan yhteydessä.

On hyvin todennäköistä, että esimerkiksi yhteisantenniverkoissa olevissa talouksissa joudutaan maksamaan erillisistä tekijänoikeuskorvauksesta johtuvia ylimääräisiä maksuja YLE:n ohjelmistojen vastaanottamisesta, ellei YLE ole näitä oikeuksia selvittänyt. Tämä johtuu siitä, että tapauksessa KKO 1998:155 yhteisantenniverkossa tapahtuva ohjelmien jakelu katsottiin tekijänoikeuslaissa tarkoitetuksi edelleen lähettämiseksi.

Yleisradion tulee julkisen palvelun tehtävän täyttämiseksi hankkia ohjelmiin oikeudet yhtäläisesti ja kattavasti kaikkien sisältöjen ja käytettävien lähetystekniikoiden osalta. Tällöin vältytään siltä tilanteelta, että osa kotitalouksista joutuisi ylimääräisten tekijänoikeusmaksujen vuoksi eriarvoiseen asemaan.

Lähetysten saatavuus: AV-sisällöt internetissä

AV-sisältöjen kulutus on voimakkaassa muutoksessa katselun siirtyessä erityisistä tv:n jakeluverkoista ja lineaarisista lähetyksistä tilauspohjaiseksi, internetin palveluissa tapahtuvaksi katsomiseksi. YLE:n Areena-palvelua jaellaan katsojille myös osana esimerkiksi operaattoreiden viihdepalveluja (jakelukumppanuus). Operaattoreiden palvelut ovat luontevia solmukohtia, jotka yhdistävät kaupallisen ja julkisen palvelun sisällöt yhteen helppokäyttöiseen käyttöliittymään.

Yleisradiosta annetun lain 7 §:n mukaan yhtiön tehtävänä on tuoda monipuolinen ja kattava julkisen palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. On tärkeää, että YLE mainitun lainkohdan perusteella huolehtii tehtävän täyttämisestä siten, että julkisen palvelun sisällöt ovat yhtäläisesti myös niiden katsojien katsottavissa, jotka katsovat sisältöjä jonkin jakelukumppanin palvelusta. Tämä edellyttää sitä, että YLE hankkii tehtävänsä täyttämiseksi kaikkiin sisältöihin kaikki tarvittavat oikeudet siten, että kaikki YLEn omassa palvelussa tarjottavat toiminnallisuudet ovat tarjottavissa myös jakelukumppaneille siten, että YLEn palveluja voidaan tarjota katsojille yhtäläisin ehdoin YLEn itse toteuttamaan palveluun verrattuna.

Tämä aihe liittyy

Jussi Mäkinen on FiComin lakimies. Seuraa Jussia Twitterissä: https://twitter.com/Jussi_M

5.10.2016

Sähköisen viestinnän sääntelykehyksen uudistaminen

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa komission esityksistä sähköisen viestinnän sääntelykehyksen uudistamiseksi. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit

  • Sääntelyn tavoitteet ovat monelta osin kannatettavia.
  • Sääntelyä tulisi huomattavasti selkeyttää, keventää ja yksinkertaistaa, koska useat säännökset ovat erittäin monimutkaisia, raskaita ja byrokraattisia.
  • Sääntelyn tulisi toimia enemmän mahdollistajana ja säännellä vain ja ainoastaan välttämättömistä asioista.
  • FiCom ei kannata komission toimivallan kasvattamista ja keskittämistä, koska se heikentää kansallisten markkinoiden erityispiirteiden huomioimista.
  • Sääntely kohdistuu edelleen merkittäviltä osin yksinomaan perinteisiin teleyrityksiin, mikä ei toteuta level playing field -tavoitetta.
  • Edistyksellisen taajuuspolitiikan varmistamiseksi on tärkeää, että sen sääntely säilyy pääosin kansallisella tasolla.
  • Yleispalvelun sääntelyn keventäminen on kannatettavaa, mutta ehdotus edullisten palveluiden takaamisesta on subsidiariteettiperiaatteen vastainen.

Yleistä

EU-komission syyskuussa antama ehdotus sähköisen viestinnän sääntelykehyksen uudistamiseksi perustuu komission toukokuussa 2015 julkaisemaan digitalisia sisämarkkinoita koskevaan Digital Single Market -strategiaan, jossa yhtenä kuudestatoista toimenpiteestä on nykyisten televiestintäsääntöjen uudistaminen.

Hyvänä ja tarkoituksenmukaisena voidaan pitää sitä, että aikanaan jo voimaan tullessaan vanhentunutta sääntelyä uudistetaan. Ehdotuksessa on hyviä puolia, mutta vastapainoksi siinä on myös runsaasti kehitettävää ja parannettavaa. Hyvää on, että sääntelyinstrumenttina on jatkossakin direktiivi, mikä mahdollistaa enemmän joustavuutta muun muassa markkinoiden kansallisten eroavaisuuksien huomioimisessa. Lisäksi positiivisena voidaan pitää sitä, että ehdotus yhdistää aiemmat neljä direktiiviä yhdeksi kokonaisuudeksi.

Ehdotuksen tavoitteita muun muassa kilpailun edistämiseksi ja huippunopean laajakaistan saatavuuden lisäämiseksi voidaan lähtökohtaisesti pitää kannatettavina. Tavoitteiden saavuttamiseksi esitetyt sääntelykeinot vaikuttavat kuitenkin monelta osin erittäin raskailta, byrokraattisilta ja monimutkaisilta. Kokonaisuutta arvioitaessa uudistuksesta valitettavasti jäävät puuttumaan rohkeus, edistyksellisyys ja tulevaisuuden visiointi.

Lähestymistapana ovat "näin on ennenkin tehty" -periaate ja varovaisuus. Tämä näkyy esityksen rakenteesta, sillä se pohjautuu vanhaan sääntelyyn, jossa teleyrityksiin kohdistuva sääntely tuntuu monessa suhteessa jatkuvan entisellään, ja lisäksi siihen olisi tulossa vielä uutta, osin hyvin yksityiskohtaista lisäsääntelyä.

Aiempien sääntelyehdotusten kanssa sama tematiikka EU-komission vallan kasvattamisesta ja keskittämisestä on edelleen vahvasti läsnä. Tämä käy ilmi esimerkiksi taajuuksia ja käyttöoikeuksia koskevista ehdotuksista ja komission veto-oikeuksien laajentamisesta. REFIT ja sääntelyn keventäminen eivät ole ehdotuksen keskiössä, ja tämä ei edistä telesektorin suomalaista normienpurkutavoitetta. Suomessa on millä tahansa mittarilla mitattuna tarjolla edullisia, kattavia ja laadukkaita viestintäpalveluita, eikä tätä tilannetta tulisi heikentää EU-tasoisella sääntelyllä. Tästä syystä kansallisten markkinoiden parempi huomioiminen tulisi olla asian jatkovalmistelun keskiössä. Kunkin maan viranomaiselle tulisi myös antaa mahdollisuus arvioida kansallisten markkinoiden tilannetta ja sen erityispiirteitä sen sijaan, että valtaa ja päätöksentekoa esitetään keskitettäväksi Brysseliin.

Punaisena lankana asian jatkovalmistelussa tulisi olla se, että sääntelyn tulisi toimia enemmän mahdollistajana ja säännellä vain ja ainoastaan välttämättömistä asioista. Lisäksi sääntelyn tulisi olla mahdollisimman selkeää ja yksinkertaista.

FiComin lausunto koskee lähinnä lausuntopyynnön 1. kohtaa (telecom-direktiivi). Seuraavaksi lausunnossa kommentoidaan yleisellä tasolla keskeisempiä asiakokonaisuuksia:

Access-sääntely

FiCom pitää positiivisena sitä, että ehdotuksessa pyritään luomaan kannustimia nopeiden verkkojen investointeihin. Muun muassa yhteisinvestointeja koskevat ehdotukset ja niihin liittyvät sääntelykevennykset tarjoavat uusia mahdollisuuksia. Toisaalta investointisuunnitelmia koskevat kartoitus- ja velvoite-ehdotukset ovat hyvin monimutkaisia ja luovat tarpeetonta hallinnollista lisätaakkaa. Komission valtuuksia tulisi keventää muun muassa markkina-analyysin ja HMV -veto-oikeuksien osalta.

Kansallisten markkinoiden erityspiirteet ja -tilanteet tulisi selkeästi huomioida sääntelyssä ja antaa kansalliselle viranomaiselle edellytykset näiden huomioimiselle. Kansallisia markkinoita koskevan toimivallan siirtoa komissiolle ja BERECille ei pidetä kannatettava.

Muutama artiklatasoinen huomio:

Lisäbyrokratiaa ja hallinnollista taakkaa tulisi ehdottomasti välttää, esimerkkinä artiklan 20 mukaiset tietojen toimittamisvelvollisuudet muun muassa BERECille ja muille toimivaltaisille viranomaisille. Myös artiklan 22 mukaisia investointisuunnitelmien tutkimuksia voidaan pitää byrokraattisena mallina, joka ei käytännössä päädy haluttuun lopputulokseen. Ei ole tarpeellista eikä mielekästä säännellä direktiivitasolla sitä, millaisia tietoja kansallisten regulaattorien tulisi kerätä.

Erityisen vahingollinen ja käytännölle vieras on artiklaan sisältyvä velvollisuus kerätä sitovia tietoja suunnitelluista investoinneista 3 vuoden ajanjaksolle siten, että suunnitelmasta poikkeaminen (tietojen mahdollinen puutteellisuus tai virheellisyys) voi johtaa sanktioihin. Investoinnit ja investointikohteiden valinta tulisi voida tehdä kysyntäperusteisesti ja suunnitelmia tulisi voida olla mahdollista muuttaa tarpeen vaatiessa ilman pelkoa sanktioista. Ylipäätään ehdotettu malli ei lisää investointeja nopeisiin verkkoihin, vaan ainoastaan jäykistää ja vähentää investointeja vastoin direktiiviluonnoksen tavoitteita. Kyselyiden perusteella ei myöskään saataisi todellista tilannekuvaa, koska sanktioiden uhka johtaisi operaattorit ilmoittamaan vain täysin varmat investoinnit. Investoinnit ja investointikohteet ovat myös teleyritysten liikesalaisuuksia, joita ei pidä viranomaisen kautta julkistaa kolmeksi seuraavaksi vuodeksi.

Puheen terminointihinnoittelussa tulisi pyrkiä nykyisen monimutkaisen ja suuria kustannuksia aiheuttavan kustannuslaskentamallin korvaamiseen. Samalla tulee kuitenkin muistaa, että terminointimarkkinoihin tulee ensi vaiheessa soveltaa HMV-analyysiä, jossa vähittäismarkkinoiden kilpailutilanne on ratkaiseva sääntelytarpeen laukaiseva tekijä. Yksinkertaistakaan terminointihinnan sääntelymallia ei tule käyttää, jos markkinoilla ei ole ongelmia. Koska nyt esitettyä mallia sovelletaan käytännössä vasta 2020-luvulla ja markkinakehitys johtaa entistä suurempaan puhepalvelujen korvattavuuteen ja kilpailun lisääntymiseen, ei ehdotetun kaltaista hyvin monimutkaista sääntelymallia tulisi hyväksyä. Siinä jokaisen jäsenmaan tulisi selvittää komission nykyisen suosituksen mukaisella laskentamallilla kansalliset terminointikustannukset. Tämän lisäksi komissio määrittäisi EU-terminointihinnan, jolle olisi vielä tämän lisäksi säädetty hintakatot, jota ei voisi ylittää.

Ehdotus yhteisinvestoinneista (74 art) on lähtökohtaisesti kannatettava ajatus, jolla pyritään kannustamaan investointeihin ja edistämään verkkojen rakentamista. Tämäkin ehdotus on kuitenkin turhan monimutkainen, ja sitä tulisi yksinkertaistaa jatkovalmistelussa. Lisäksi jatkovalmistelussa tulisi pohtia sen suhdetta muun muassa HMV-alueisiin.

Vain tukkumarkkinoilla toimivaa HMV-verkkoyritystä koskevaa ehdotusta (77 art) voidaan lähtökohtaisesti pitää kannatettavana.

Taajuudet

Taajuushallinnon harmonisoinnin tavoitteet, jotka edistävät langattoman laajakaistan käyttämien taajuuksien samanaikaista käyttöönottoa kaikissa jäsenvaltioissa ja taajuuskoordinaatioita jäsenvaltioiden rajoilla, ovat kannatettavia. Myös taajuuksien tehokasta käyttöä koskevat ehdotukset ja lisenssien myöntäminen vähintään 25 vuodeksi ovat kannatettavia.

Taajuuksia koskevaa sääntelyä ja taajuushallintoa ehdotetaan tässäkin uudistuksessa keskitettäväksi enenevissä määrin komissiolle ja/tai BERECille, mitä ei ole pidettävä yleisesti kannatettavana ja tarkoituksenmukaisena. Edistyksellisen taajuuspolitiikan varmistamiseksi on tärkeää, että sen sääntely säilyy pääosin kansallisella tasolla.

Lisäksi on tärkeää huomioida, että merkittävää matkaviestintoimintaa ei voi perustaa taajuuksille, jotka ovat muussa kuin yhdelle toimijalle osoitetussa käytössä. Tällaisissa yhteishallinto/-käyttötilanteissa häiriöriskit ovat liian suuria, millä on suoria heijastusvaikutuksia palveluiden laatuun.

Rajat ylittäviä toimilupia koskevaa ehdotusta (art 37) voidaan pitää tarpeettomana, koska nykyinen sääntely ei estä jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Myös roaming-vähittäismaksujen poistuminen kesällä 2017 puoltaa sääntelyn tarpeettomuutta.

Yleispalvelu

FiCom kannattaa yleispalvelusäännösten keventämistä. Viestintäpalveluiden tarjonta kaikille on tärkeää. Suomessa siinä on onnistuttu, eikä näiden palveluiden saatavuudessa ole ongelmia. Komission ehdottama malli edullisten palveluiden takaamisesta ja saatavuudesta on suomalaiselle yhteiskunnalle täysin vieras. Peruspalveluiden (asunto, ruoka, energia, sähkö, puhelin) saamiseksi Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on oma sosiaaliturvaan perustuva järjestelmänsä. Yhdelle toimialalle ei mitään perusteita ja tarpeita luoda esitetyn kaltaista täysin uutta, hallinnollisesti hyvin raskasta mekanismia.

Ehdotus on myös subsidiariteettiperiaatteen vastainen, koska esimerkiksi vähävaraisille palveluiden saatavuus voidaan kansallisesti hoitaa tehokkaammin ja kevyemmin jo voimassa olevilla toimenpiteillä ilman uusia sääntely- ja hallintomekanismeja. Yleispalvelusääntelylle ei ole tarvetta, koska perusviestintäpalveluiden saatavuus on kaupallisen tarjonnan perusteella toteutunut, joten sääntely tulisi poistaa kokonaan.

Palvelut ja loppukäyttäjät

FiCom kannattaa erityissääntelyn keventämistä ja vähintään sellaisilta osin missä voidaan soveltaa yleissääntelyä. Tältä osin siirtyminen kohti yleistä kuluttajansuojalakia vastaa myös esityksen tavoitetta kevyemmästä erityissääntelystä. Tämä vastaa myös tasapuolisen sääntelyn tavoitetta, koska toimijoita tulee kohdella yhdenmukaisesti riippumatta palvelun toteutustavasta.

Valitettavasti sääntely kohdistuu edelleen yksinomaan perinteisiin teleyrityksiin, joten sääntelyn tasapuolisuus ei ole toteutumassa. Tällainen lähestymistapa kuvaa hyvin esityksen monelta osin vanhaa sääntelymallia. Lisäksi erittäin epätoivottavana voidaan pitää sitä, että direktiivin tasolla annetaan uusia detaljitason säännöksiä muun muassa sopimuksen sisältövaatimuksista, varsinkin jos niistä säädetään yleisessä kuluttajansuojassa. DSM:n tavoitteiden mukaisena ei voi pitää sitä, että palvelun muuttuessa yhdistetyissä tuote- ja palvelukonsepteissa syntyisi asiakkaalle irtisanomisoikeus koko paketin osalta (art 100). Esimerkiksi myyjästä riippumattomaista syistä yhden tv-ohjelman lähetysoikeuden päättyminen oikeuttaisi irtisanomaan viihde- ja laajakaistapalvelun sekä päätelaitteen. Myös erityisten lomakkeiden (art 95) vaatimusta sopimusten osana voidaan pitää suomalaiselle oikeusjärjestykselle vieraana ja byrokraattisena.

Yli kahden vuoden sopimusta koskeva ehdotus on kannatettava, koska se vastaa osaltaan nopeiden yhteyksien investointikannustimiin, joissa kysyntä ja sen lisääminen on keskeisin osatekijä. Kannatettavaa on myös ehdotus (art 98) siitä, että loppukäyttäjällä ei ole irtisanomisoikeutta tilanteessa, jossa teleyritys joutuu tekemään välttämättömiä muutoksia sopimusehtoihin lainsäädännön muutoksen tai viranomaisen päätöksen takia. Esitys vastaa myös FiComin jo pidemmän aikaa esittämiä muutosehdotuksia.

Hallinto

Kansallisen sääntelyviranomaisen markkinatuntemus on parempi kuin komission tai BERECin. Suomen muista maista poikkeavaa markkinarakennetta kiinteässä verkossa ei ole ymmärretty eikä sääntelyn harmonisointia näillä markkinoilla ole mahdollista saavuttaa. Uhkana on, että BEREC ja komissio jatkossakin päättäisivät estää Suomen markkinoille oikeat sääntelyratkaisut siksi, että ne eivät sovellu muiden EU-maiden tilanteeseen.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö. Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

4.10.2016

Lausunto tekijänoikeuksien yhteishallinnosta

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta tulla asiasta kuulluksi ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • Esitys on hyvin valmisteltu ja tekijänoikeuksien käyttäjien tarpeita on otettu valmistelussa huomioon.
  • Tekijänoikeusmarkkinan toiminnassa on todettu ongelmia (KKV selvitys 2/2014). Esitys on merkittävä mahdollisuus parantaa markkinan toimintaa ja I lakiehdotuksen 1 § kirjaus on merkittävä.
  • I lakiehdotuksen 8 § tarkoitettu oikeudenhaltijan oikeus peruuttaa yhteishallinnointia koskeva valtuutus voi merkittävästi edistää teosten käyttöä ja ehkäistä epäselviä tilanteita AV-teosten oikeuksista määräämisestä.
  • Ehdotukset lisenssineuvotteluista ja teosten käytön raportoinnista ovat kannatettavia.
  • Kiellettyjen sopimusehtojen käytön kieltäviä säännöksien sanamuotoa pitäisi täsmentää siten, että on selvää, että markkinaoikeus voi käsitellä ja kieltää myös neuvottelussa esitetyn sopimusehdon tai menettelyn käyttämisen.
  • Esitystä tulee täydentää sovittelumenettelyn käytön edistämisellä.
  • Yhteishallinnon neuvottelukunnan kokoonpanossa tulee huomioida teosmarkkinan toiminnan edistäminen.

Tekijänoikeusmarkkinan toiminta

FiCom kannattaa lämpimästi esityksen tavoitteeksi otettua tekijänoikeusmarkkinan toiminnan edistämistä. Markkinan toiminnassa on Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvityksessä 2/2014 todettu merkittäviä ongelmia, joihin ehdotetulla sääntelyllä voidaan vaikuttaa. Mainittu selvitys on otettu esityksessä pääasiassa asianmukaisesti huomioon.

FiComin tiedossa on useita merkittäviä ja ajankohtaisia tilanteita, joissa ehdotetuilla säännöksillä olisi muutettu nykyisiä menettelytapoja. Ehdotettaville säännöksille on yhteiskunnallinen tarve.

Tekijän mahdollisuus peruuttaa yhteishallinnointia koskeva valtuutus

Ensimmäisen lakiehdotuksen 8 § on periaatteellisesti tärkeä säännös, joka antaa tekijälle mahdollisuuden peruuttaa yhteishallintoa varten antamansa valtuutus joko kokonaan tai osittain. Asia ei ole kokonaan uusi, mutta tähän saakka käytäntö on perustunut oikeuskäytäntöön. Säännös on merkittävä käytännön selkiyttämisen kannalta, jossa toisinaan kohdataan ongelmia yhteishallintojärjestöjen tarpeettoman laajojen valtuutusten muodossa, erityisesti AV-alalla.

FiCom pitää tärkeänä, että pykälä hyväksytään ehdotetussa muodossa - siten että valtuutus voidaan peruuttaa myös yksittäisen teoksen tai muun suojan kohteen osalta.

Järjestöjen suhteet käyttäjiin

Yhteishallintodirektiivin säännökset järjestöjen suhteista käyttäjiin ehdotetaan pantaviksi täytäntöön I lakiehdotuksen 7 luvun säännöksillä. Ehdotetut säännökset ja niihin liittyvät perustelut ovat asianmukaiset ja ohjaavat oikeuksien hinnoittelua suuntaan, joka parantaa oikeuksien saatavuutta ja oikeuksien hinnoittelun läpinäkyvyyttä. Erityisen tärkeä on 34 §:ssä ehdotettu neuvotteluvelvoite, joka on omiaan ehkäisemään täysin yksipuolisesti asetettuja tariffeja.

Ehdotetun 38 §:n ja sen perusteluissa linjatut teosten käytön raportoinnin suuntaviivat ovat markkinoille sopivia. Erityisen tärkeää on, että käytäntöä ohjataan suuntaan, jossa hyödynnetään digitaalisia tehokkaita, standardoituja toimintatapoja.

Toiminnan läpinäkyvyys ja järjestöjen valvonta

Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunta kannattaa lämpimästi ehdotettua ratkaisua, jossa valvonta uskotaan tekijänoikeusasioiden poliittisesti johdetusta valmistelusta erilliselle Patentti- ja rekisterihallitukselle (PRH). Neuvottelukunta pitää myös kannatettavana PRH:n ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston 55 §:ssä tarkoitettua yhteistyötä. Talousvaliokunta on kiinnittänyt esityksestä antamassaan lausunnossa huomiota valvontaresurssien oikeaan kohdentumiseen. FiCom kannattaa niin ikään ehdotetun 57 § täsmentämistä niin, että PRH:n resurssit voitaisiin kohdistaan lain 1 § tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi parhaalla mahdollisella tavalla.

Valvontaviranomaisen tehtävää olisi syytä vielä täydentää siten, että viranomainen julkaisisi vuosittain tietoa valvottavien järjestöjen toiminnasta siltä osin, kun se on merkittävää lain 1 §:ssä tarkoitettujen tavoitteiden edistämisen kannalta.

FiComin näkemyksen mukaan hallituksen esityksen yleisperusteluissa esitetyillä perusteilla olisi perusteltua ja luontevaa siirtää myös opetus- ja kulttuuriministeriöllä olevat tekijänoikeuslaissa tarkoitetut sopimuslisenssijärjestöjen valvontatehtävät PRH:n hoidettaviksi. Tällöin valvontatehtävät muodostaisivat toimivan kokonaisuuden ja antaisivat PRH:lle mahdollisuuden seurata markkinoiden toimintaa kokonaisuutena.

Kielletyt sopimusehdot ja menettelyt

Ensimmäisen lakiehdotuksen 65 ja 66 §:ssä ehdotetaan säädettäväksi kielletyistä sopimusehdoista ja menettelyistä sekä toisessa lakiehdotuksessa mahdollisuudesta saattaa kielletty ehto markkinaoikeuden käsiteltäväksi. FiCom ehdottaa säännöksiä täsmennettäväksi niin, että on selvää, että myös neuvottelutilanteessa tehty esitys voidaan saattaa markkinaoikeuden tutkittavaksi, mikä 66 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan on esityksen tarkoitus.

Sovittelumenettely ja yhteishallinnon neuvottelukunta

Sovittelumenettelyn edistämisen ja yhteishallinnon neuvottelukunnan osalta FiCom yhtyy Tekijänoikeuksien käyttäjien neuvottelukunnan lausuntoon.

Tämä aihe liittyy

Jussi Mäkinen on FiComin lakimies. Seuraa Jussia Twitterissä: https://twitter.com/Jussi_M

26.9.2016

Välitystietojen luovuttaminen tilaajalle tekijänoikeuslain 60 a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry, kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • Operaattoreille saattaa tulla kuukaudessa useita tuhansia tekijänoikeuslain 60 a §:ssä tarkoitettuja yhteystietojen selvittämismääräyksiä. Määrä vaihtelee voimakkaasti kuukausittain. Selvityspyynnöt kuormittavat operaattoreita, koska työtä ei voida asianmukaisesti suunnitella.
  • Oikeudenhaltijan edustajalla saattaa kulua hyvinkin pitkä aika liittymän haltijan yhteystietojen selvityksestä siihen, että prosessi yhteystietojen saamiseksi käynnistetään. Siinä vaiheessa, kun asia tulee vastaajan tietoon, tiedot on saatettu jo poistaa operaattorin järjestelmistä tietoyhteiskuntakaaren 137 §:ssä tarkoitetulla tavalla.
  • Tilannetta voitaisiin muuttaa tarkistamalla oikeudenhaltijan käytäntöä siten, että vaatimus yhteystietojen saamiseksi on käynnistettävä heti kun mahdollinen tekijänoikeusloukkaus on havaittu.

Yhteystietojen selvittämismääräykset: tilanne

Tilanne tekijänoikeuksien valvonnassa on kehittynyt kovin erilaiseksi verrattuna tekijänoikeuslain 60 a §:n säätämisen aikaan vallinneeseen tilanteeseen. Oikeuksia valvovia tahoja on tullut lisää ja selvityspyyntöjen määrä on kasvanut hyvin voimakkaasti. Selvityspyyntöjen suuri määrä aiheuttaa operaattoreille ongelmia, koska määräykset aiheuttavat runsaasti normaalien toimintatapoihin ja -prosesseihin kuulumatonta työtä, jota ei voida etukäteen suunnitella ja resursoida.

Oikeuksia valvovat tahot perustavat vaatimuksensa tyypillisesti kolmannen osapuolen keräämään aineistoon, jonka perusteella yhteystietojen selvityshakemukset laaditaan markkinaoikeudelle. FiComin käsityksen mukaan varsinaisen tekijänoikeusloukkauksen havaitsemisesta saattaa kulua varsin pitkä aika siihen kunnes määräys liittymän haltijan yhteystietojen saamiseksi pannaan vireille. Lisäksi varsinaisen vaatimuksen esittämiseen saattaa myös kulua varsin pitkään yhteystietojen selvittämisen jälkeen.

Tietoyhteiskuntakaaren 137 § mukaan operaattorin on hävitettävä välitystiedot, kun sillä ei ole niille enää tarvetta. Tällöin voi käydä niin, että tietoja ei ole enää operaattorin järjestelmissä, kun oikeudenloukkaukseen liittyvä vaatimus esitetään liittymän haltijalle.

Pisimmillään useiden kuukausien aikajänne yhteystietojen selvittämishakemuksessa tarkoitetusta todisteena toimivasta tiedoston lataushetkestä vaatimuksen esittämiseen on tarpeettoman pitkä ja johtuu FiComin käsityksen mukaan vaatimusten julkisuusarvon maksimoimisesta. Keskittämällä suuri määrä vaatimuksia tiettyyn ajanhetkeen pyrittäneen hakemaan asialle mahdollisimman paljon julkisuutta.

Ehdotus tilanteen ratkaisuksi

FiCom ehdottaa, että oikeudenhaltijat muuttavat käytäntöään oikeuksien valvonnassa siten, että prosessi yhteystietojen saamiseksi käynnistetään mahdollisimman nopeasti oikeudenloukkauksen tultua havaituksi.

FiCom korostaa sitä, että asiaa harkittaessa on syytä muistaa, että operaattorit eivät ole osallisina mahdollisissa tekijänoikeusloukkauksissa. Yhteystietojen selvittäminen aiheuttaa nykymittakaavassa runsaasti ylimääräistä työtä, joka palvelee lähinnä vaatimuksia ajavien tahojen liiketoimintaa.

FiComin käsityksen mukaan ongelma osaltaan johtuu siitä, että TekijäL 60 a §:ssä tarkoitettua edellytystä oikeuksien suojan kannalta merkittävissä määrin jaettavasta luvattomasta aineistosta ei ole oikeuskäytännössä tulkittu pykälän sanamuodon mukaisesti, jolloin edellytyksellä ei ole ollut käytännössä merkitystä. Vaatimuskirjeiden tekijänoikeusloukkauksia estävästä vaikutuksesta ei ole sellaista näyttöä, jolla voitaisiin osoittaa, että kokonaisuutena arvioiden vaatimuksista aiheutuva kuormitus operaattoreille ja tuomioistuinlaitokselle olisi oikeassa suhteessa sillä saatavaan hyötyyn oikeuksien suojan kannalta.

FiCom korostaa sitä, että välitystietojen käsittelyperusteen on oltava selvä. TekijäL 60a §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa käsittelyperusteen muodostaa markkinaoikeuden määräys. Tällöin on luontevaa, että myös mahdollinen tarkistuspyyntö tulee niin ikään hakijalta. Tämä on loogista myös kulujen korvaamisen kannalta; tekijänoikeuslain 60 a §:ssä kuluvastuu on asetettu yksin hakijalle.

Tällä hetkellä välitystietojen selvittämisestä vakavien rikosten selvittämiseksi on säädetty erikseen. Operaattoreilla on oikeus korvaukseen tekijänoikeuslain 60 a §:ssä tarkoitetusta selvitystyöstä. Vaatimuksia ajavan tahon toimintatavoista johtuvan tilanteen ratkaisuksi operaattoreille ei voida missään nimessä edes harkita sellaisia velvoitteita, jotka aiheuttaisivat järjestelmämuutoksia, uusia säilytysvelvoitteita tai ylimääräistä työtä joko uusien toimintojen tai asiakaspalvelun kuormittumisen muodossa ja joista aiheutuvat kulut jäisivät operaattoreiden vastattaviksi. Hakijan on kaikissa tapauksissa korvattava aiheutuneet kustannukset operaattorille, eikä operaattoreille tule asettaa uusia velvoitteita.

Jussi Mäkinen on FiComin lakimies. Seuraa Jussia Twitterissä: https://twitter.com/Jussi_M

15.9.2016

Lausunto postilain arviomuistiosta

Liikenne- ja viestintäministeriö on pyytänyt lausuntoa otsikkoasian postilain arviomuistiosta (jäljempänä muistio). FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit

  • Arviomuistio on päälinjoiltaan tasapainoinen ja siinä huomioidaan se, että postitoiminnan ja myös postilain tulee elää ajassa, jossa uutta lainsäädäntöä tehdessä huomioidaan pitkän aikavälin kehitys.
  • Keräily- ja jakelutiheyden keventäminen ja sähköisiä palveluja laajempi mahdollistava sääntely ovat kannatettavia.
  • Painettujen lehtien jakelu on tähänkin asti hoidettu kaupallisten sopimusten pohjalta ilman velvoitteita, joka jatkossakin tehokkain tapa lehtijakelun järjestämiseksi. Lehtijakelun kustannuksia ei tule laittaa muiden lähettäjäasiakkaiden maksettavaksi pitämällä kiinni nykyisistä yleispalvelukirjeiden jakeluvelvoitteista.

Digitalisaation edistäminen edellyttää postilain sääntelyn keventämistä

Suomen menestyksen kannalta digitaalisuuden edistäminen on välttämätöntä. Tämän vastapainona ja digitalisaation hyväksyttävyyden kannalta on samalla tärkeätä huolehtia lainsäädännöllisen taakan helpottamisesta, sääntelyn ja hallinnollisen keventämisestä erityisesti niillä toimialoilla, joihin digitalisaatio iskee, kuten perinteiseen postitoimintaan.

FiCom pitää muistiota ansiokkaasti laadittuna. Muistiossa esitetyt ministeriön arviot ovat pääosin perusteltuja ja kannatettavia. Sipilän hallitusohjelman mukaisesti muistiossa esitetään postilain sääntelyn keventämistä vastaaman paremmin nykyisiä ja tulevia asiakastarpeita. Kuten muistiossa todetaan osoitteellisen kirjepostin lähetysvolyymit ovat laskeneet erittäin merkittävästi tämän vuosikymmenen aikana. Tämän laskutrendin jatkuminen tulevaisuudessa on selvää, joten lainsäädännössä myös yleispalvelusta huolehtivalle postioperaattorille on annettava mahdollisuudet sopeutua ja sopeuttaa toimintaansa.

Postilakia uudistettaessa sen tarkoitusta ja tavoitteita tulee katsoa pitkälle tulevaisuuteen ja samalla ymmärtäen, mitä osoitteelliselle printtiviestinnälle ja erityisesti kirjeviestinnälle tulee tapahtumaan. Suomessa postitoiminnan menestyksellinen hoitaminen on perustunut yhteistuotannon mittakaavaetuihin. Kirje- ja lehtivolyymien laskiessa kyseinen etu muuttuu rasitukseksi maksajien vähentyessä, ellei nykyisiä velvoitteita muuteta. Kestävä ratkaisu tähän on Postia koskevien velvoitteiden keventäminen, joka mahdollistaa muuttuvien asiakastarpeiden mukaisen tuottavuuden jatkuvan kehittämisen. Se puolestaan mahdollistaa maltillisemman hintakehityksen.

Seuraavaksi lausunnossa esitetään yksityiskohtaisempia kannanottoja noudattaen muistion esitystapaa.

Yleispalvelu

FiCom kannattaa ehdotus 1:sta eli jakeluvelvollisuuden keventämistä kolmipäiväiseksi, arviomuistiossa mainituilla perusteilla. Erityisesti keräily- ja jakelutiheyden keventäminen ja sähköisten kanavien laajempi hyödyntäminen ovat panostamista tulevaisuuteen. Vaikka painettujen lehtien jakelu perustuu kaupallisiin sopimuksiin, yleispalvelun maltillinen hintakehitys puolestaan turvaisi myös parhaiten painetun viestinnän tulevaisuuden. Kuitenkin on syytä korostaa sitä, että painettujen lehtien jakelu tulee irrottaa ja ratkaista postilaista erillisenä kysymyksenä. Lehtijakelun kustannuksia ei tule laittaa muiden lähettäjäasiakkaiden maksettavaksi pitämällä kiinni nykyisistä jakeluvelvoitteista.

Yleispalvelun rahoitus

FiCom uudistaa aiemmin lausumansa kustannusten kohdentamisesta sekä yleispalveluototteiden kohtuullisesta katteesta.

Kirjeiden kulkunopeus

FiCom kannattaa ministeriön arviota kirjeiden kulkunopeutta koskevien vaatimusten keventämiseksi.

Toimipaikkaverkko

FiCom esittää uudelleenharkittavaksi ministeriön arvioita toimipaikkaverkon osalta. Sääntelyn tavoitteita tulisi tarkastella katsomalla tulevaisuuteen ja asiakkaiden tarpeisiin eikä siihen, mitä on aiemmin säädetty. FiComin näkemyksen mukaan Viestintäviraston ja Postin perustelut toimipisteitä koskevan sääntelyn keventämiseksi ovat perusteltuja.

Osoiterekisteri

FiCom uudistaa aiemmin lausumansa sääntelyn keventämisestä ja kokeilukulttuurin kehittämisestä. Lisäksi Postin tulisi voida hyödyntää osoitetietoja nykyistä laajemmin vastaavasti kuin muut toimijat kuten esimerkiksi Väestörekisterikeskus VTJ-tietoja kaupalliseen käyttötarkoitukseen.

FiCom kannattaa kilpailtuja markkinoita. Tällöin markkinoiden tulisi antaa toimia mahdollisimman vapaasti ilman sääntelyä, mutta joissain tilanteissa sääntely on tarpeen. Markkinataloudessa hintasääntely on yleensä viimekätinen sääntelykeino ja sen antamisen tulee olla poikkeuksellista ja välttämätöntä. Arviomuistiossa esitetyt perustelut siirtymisestä kustannussuuntautuneesta hintasääntelystä irrottamiskustannuksia koskevaan hintasääntelyyn on iso askel, koska kilpailulla markkinoilla toiset toimijat joutuisivat subventoimaan toisten markkinatoimijoiden liiketoimintaa. Uusille toimijoille on jo nykyisessä postilaissa luotu useita markkinoille tulon helpotuksia ja niillä on ollut kustannuslaskelmia tehdessään ja toimintaan ryhtyessään tiedossa toiminnan kustannukset.

Muistiossa esitetty malli ei ole luo insentiiviä investointeihin ja kehittämiseen, vaikka näiden tulisi olla sääntelyn perustavoitteita Sipilän hallitusohjelman mukaisesti. Valvontaviranomaiselle aiheutunut haasteellisuus hintavalvonnassa ei tulisi olla peruste sääntelyn muuttamiselle. Muistioissa on viitattu teleyritysten käyttöoikeuksien luovutusvelvollisuuksiin, joissa hintasääntely perustuu kustannussuuntautuneeseen hintaan. Irrottamiskustannuksia telepuolella ei tunneta, joten nyt oltaisiin luomassa aivan uutta hintasääntelymallia, mitä ei voida pitää toivottavana kehityksenä.

Kustannussuuntanut hinta on jo hintasääntelyä, joten sen kiristämiselle ei ole perusteluja. Hintasääntelystä tulisi tulevaisuudessa pyrkiä kokonaan eroon.

Lokerikkojakelu

FiCom kannattaa muistion ehdotusta 1, jossa kerrostalojen lokerikkojakelu on pääsääntö. Tämä vastaa muualla Euroopassa käytössä olevaa jakelutapaa.

Verkkoon pääsy

FiCom kannattaa vahvasti muistion arvioita perusteluineen siitä, että access-sääntelyn muutokset eivät ole tarkoituksenmukaisia.

Viestintäviraston toimivaltuudet

Valvontamaksu 0,29 % postiyrityksen liikevaihdosta, joka tarkoittaa Posti Oy:lle huomattavaa kustannusta (noin 1,5 milj € vuodessa). Maksun määräytymisperuste on suhteettoman suuri ja lähes 2,5 kertainen verrattuna tietoyhteiskuntakaaressa säädettyyn teletoiminnan liikevaihdosta perittävään 0,12 %:n tietoyhteiskuntamaksuun.

FiCom esittää, että postilain jatkovalmistelussa valvontamaksun siirtämistä ensisijaisesti valtion rahoitettavaksi tai toissijaisesti valvontamaksun huomattavaa alentamista. Muistiossa esitetyt sääntelyn keventämiset tulisi vastaavasti heijastua myös valvonnan ja hallinnon keventämiseen ja sitä kautta valvontamaksun merkittävään alenemiseen.

Muilta osin FiComilla ei ole muistioon lausuttavaa.

Petri Aaltonen on FiComin vt. toimitusjohtaja.

Seuraa häntä Twitterissä: https://twitter.com/P_Aaltonen

12.9.2016

EU:n rahanpesusääntelyn uudistus

(U39/2016 vp)

Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto, FiCom ry kiittää mahdollisuudesta tulla asiassa kuulluksi ja esittää lausuntonaan seuraavaa:

Pääviestit

  • Teleyritykset tarjoavat etukäteen maksettavia pre-paid-liittymiä, joista osaa voidaan käyttää myös mobiilimaksamiseen. Pre-paidit ovat tärkeitä erityisesti opiskelijoille ja muille henkilöille, joiden ei esimerkiksi luottotietomerkinnän vuoksi ole mahdollisuutta saada jälkikäteen laskutettavaa liittymää.
  • Siltä osin kuin pre-paid-liittymiä voidaan käyttää maksamiseen, ne ovat nykyisen maksulaitoslain ja rahanpesusääntelyn sekä tältä osin Finanssivalvonnan valvonnan piirissä.
  • Maksupalvelusääntely on kiristyvien EU-säännösten vuoksi kiristymässä, jolloin todennäköisesti nykyistä suurempi osa pre-paid-liittymistä tulisi maksu- ja rahanpesusääntelyn piiriin.
  • FiComin tiedossa ei ole, että pre-paid-puhelinliittymiä olisi käytetty väärin, esimerkiksi rahanpesuun.
  • Anonyymien pre-paid-liittymien euromääräinen raja tulisi pitää ennallaan eikä liittymiin muutenkaan tule kohdistaa lisäsääntelyä jo olemassa olevan sääntelyn lisäksi.

Yleistä

FiCom ymmärtää taustan, jonka pohjalta komission ehdotus on annettu. Ennalta maksamiseen kohdistuvilla toimenpiteillä voi olla kuitenkin kielteisiä vaikutuksia teleyrityksiin ja viestintäpalvelujen käyttäjiin.

Anonyymit pre-paid-kortit

Kaikki Suomessa toimivat teleyritykset tarjoavat ennalta maksettuja pre-paid-liittymiä, ja osalla yrityksistä on myös maksupalveluihin soveltuvia pre-paid-tuotteita. Siltä osin, kun näitä palveluja voidaan käyttää maksupalvelulaissa tarkoitettuun maksamiseen, ovat palvelut maksulaitoslaissa tarkoitettua sähköistä rahaa, jolloin ne tulevat myös rahanpesusääntelyn soveltamisalan piiriin.

Parhaillaan implementoitavana oleva II maksupalveludirektiivi tulee todennäköisesti muuttamaan myös sähköisen rahan määritelmä, jolloin nykyistä olennaisesti suurempi osa pre-paid -korteista tulisi arvioitavaksi maksulaitoslaissa tarkoitettuna sähköisenä rahana. Tällöin siihen sovellettaisiin myös rahanpesun estämiseksi annettuja säännöksiä.

FiCom korostaa, että ennalta maksettaviin välineisiin kohdistuvan lisäsääntelyn tarvetta arvioitaessa tulee huolellisesti arvioida kyseisiin välineisiin liittyviä riskejä ja välineiden merkitystä eri käyttäjille sekä digitaaliselle taloudelle ylipäätään. FiComin käsityksen mukaan kyseisiin välineisiin liittyvät riskit ovat hyvin vähäiset, eikä väärinkäytöksistä Suomessa ole raportoitu. Useille käyttäjille, kuten opiskelijoille (etenkin vaihto-opiskelijat), nuorille tai luottotietonsa menettäneille pre-paid-liittymät ovat tarkoituksenmukainen tapa saada viestintäpalvelut käyttöönsä. Näihin liittymä- tai palvelutyyppeihin kohdistetut ylimitoitetut vaatimukset olisivat omiaan vähentämään halua kehittää uusia tuotteita ja palveluja, jolloin pelkona on, että osa suomalaisista tai Suomessa opiskelevista ulkomaalaisista jäisivät ilman digitalisoituvan yhteiskunnan peruspalveluja.

Anonyymien korttien osalta raja tulisi pitää nykyisellään

Toisin kuin valtioneuvoston kannassa esitetään, FiCom pitää perusteltuna säilyttää anonyymien pre-paid korttien yläraja nykyisellään 250 eurossa. Vähintään raja tulisi pystyä pitämään nykyisellään sellaisissa anonyymeissa pre-paid-korteissa joita voidaan käyttää maksamiseen vain yhdessä jäsenvaltiossa.

Jussi Mäkinen on FiComin lakimies. Seuraa Jussia Twitterissä: https://twitter.com/Jussi_M

26.8.2016

Lausunto yleispalveluyrityksen nimeämistarpeen arvioinnista

Viestintävirasto on pyytänyt lausuntoa otsikkoasian perustelumuistiota koskevasta luonnoksesta. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

Voimassa olevien yleispalvelupäätösten uudelleenarviointi on tullut ajankohtaiseksi, koska nykyisten päätösten jälkeen on tapahtunut muutoksia säädännössä, viestintäverkkojen peittoalueissa ja yleispalvelun nimeämismenettelyn periaatteissa.

Nimeämismenettelyn keventäminen ja yksinkertaistaminen sekä siirtyminen ennakoivasta valvonnasta jälkikäteen tapahtuvaan valvontaan on erittäin kannatettavaa. Erityisesti menettelyn keskiöön nostettu yleispalvelun sääntelyn tarkoitus toimia viimekätisenä turvaverkkona niissä tilanteissa, joissa viestintäpalvelua ei ole kaupallisesti saatavilla, on oikea ratkaisu. Tämä yleispalvelun keskeinen ydin vastaa myös asiaa koskevaa direktiiviä ja Euroopan komission näkemyksiä.

Perustelumuistio vastaa osaltaan sääntelyn sujuvoittamiseen ja hallinnollisen taakan keventämiseen. Lopputuloksissa se näkyy siten, että Viestintävirasto ehdottaa yleispalvelun nimeämistarpeen merkittävää vähentämistä sen osalta, mihin on jatkossa aito ja todellinen tarve nimetä yleispalveluyritys. FiCom pitää Viestintäviraston ehdottamaa lopputulosta ja perusteluja kannatettavina. FiCom suosittelee Viestintävirastoa rohkeasti hyödyntämään myös jatkossa tästä hankkeesta saatuja kokemuksia ja tuloksia sääntelyn ja hallinnollisen taakan keventämiseksi.

Tämä aihe liittyy

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö. Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

15.8.2016

Lausunto internetyhteyspalvelun nopeuden ilmoittamistapaa koskevasta kannanotosta

Viestintävirasto pyytänyt lausuntoa kannanottoluonnoksesta (jatkossa kannanotto) internetyhteyspalvelun nopeuden kohtuullisesta ilmoittamistavasta. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

FiComin keskeiset viestit

  • Kannanotto ei vastaa Juha Sipilän hallitusohjelman tavoitetta sääntelyn purkamisesta, hallinnollisen taakan keventämisestä ja EU-säännösten toimeenpanossa kansallisesta lisäsääntelystä pidättäytymisestä.
  • Verkkoneutraliteettia koskeva sääntely on EU-tasoista, ja siihen liittyvää ohjeistusta annetaan BERECin määrittelemillä suuntaviivoilla. Näin ollen kansallisista ohjeista tulee pidättäytyä toistaiseksi.
  • Kannanoton kansalliset näkemykset pirstaloivat EU-sääntelyä ja heikentävät suomalaisten yritysten kilpailukykyä.
  • Kannanotto ei edistä kilpailua eikä selkeytä kuluttajasopimuksia.
  • Kannanotosta ei ilmene, mitä loppukäyttäjiin kohdistuvia markkinaongelmia sillä ratkaistaan.
  • FiCom ei pidä kansallista kannanottoa perusteltuna ja tarpeellisena, vaan esittää sen jatkovalmistelusta luopumista toistaiseksi.

Kannanotto ei vastaa hallitusohjelman tavoitetta säädösten sujuvoittamisesta ja kansallisesta lisäsääntelystä pidättäytymisestä

Yksi Sipilän hallitusohjelman keskeisimmistä kirjauksista ja tavoitteista on säädösten sujuvoittaminen. Tämä pitää sisällään turhan sääntelyn purkamista ja hallinnollisen taakan keventämistä. Erikseen on kirjattu, että EU-säädösten toimeenpanossa pidättäydytään kansallisesta lisäsääntelystä ja että Suomen EU-vaikuttamisen yhtenä painopisteenä on nykyistä vähäisempi, parempi ja kevyempi sääntely. Edelleen hallitusohjelmaan on kirjattu, että välittömästi ryhdytään purkamaan kansalaisia ja yritystoimintaa haittaavia alempiasteisia normeja, määräyksiä ja ohjeita.

Viestintäviraston kannanotto on hyvin laaja, seikkaperäinen ja sillä puututaan yritysten sopimusvapauteen ja tuotteistamiseen. Kannanotto menee monessa kohdin pidemmälle kuin EU:n antama asetus (EU 2015/2120) ja BERECin suuntaviivat. Esimerkkeinä sopimusvapauteen ja tuotteistamiseen puuttumisesta sekä kansallisesta lisäsääntelystä voidaan mainita kiinteän verkon miniminopeuden nosto vuoden 2011 kannanoton 50 prosentista 75 prosenttiin sekä normaalinopeuden määritelmä, 90 prosenttia maksiminopeudesta. Lisäksi kannanotossa otetaan kantaa seikkoihin, jotka eivät kuulu Viestintäviraston toimivaltaan: esimerkiksi Viestintäpalvelun virhe s. 9 ja 11 (virheen toteaminen ei kannanotonkaan mukaan kuulu viraston toimivaltaan).

Vaikka kannanotossa (s. 2) todetaan, että se ei ole juridisesti sitova, sitä käytännössä tullaan käyttämään viestintäpalveluihin kohdistuvassa valvonnassa, tulkinnassa ja soveltamiskäytännössä, jolloin se saa tosiasiallisesti normatiivisen statuksen Viestintäviraston toiminnassa. Tätä käsitystä tukee se, että kannanotossa edellytetään noudatettavan siinä ilmaistuja periaatteita (s.3). Kannanotossa on kyse sääntelystä, joka menee EU-sääntelyä pidemmälle. Näin ollen Viestintäviraston kannanotto ei vastaa hallitusohjelman tavoitetta säädösten ja hallinnollisen taakan keventämisestä sekä kansallisesta lisäsääntelystä pidättäytymisestä.

Asetuksen tarkoitus yhtenäisen sääntelyn tulkinnasta ja soveltamisesta ei toteudu kannanotossa

Verkkoneutraliteettia koskevalla asetuksella on tarkoitus vahvistaa yhteiset säännöt ja välttää yksittäisten jäsenvaltioiden toimenpiteistä aiheutuva sisämarkkinoiden pirstoutuminen (res. 1 ja 3). Lisäksi asetuksen 5 artiklan 3. kohdassa nimenomaisesti painotetaan BERECin tulevia suuntaviivoja asetuksen johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi. Kannanotossa todetaan (s. 2), että "asetuksen nojalla BEREC vahvistaa suuntaviivat, jotka ohjaavat asetuksen (EU 2015/2120) tulkintaa valvontaviranomaisissa".

Viestintäviraston kannanotto asettaa Suomessa toimivat yritykset heikompaan ja kilpailukyvyltään eriarvoiseen asemaan muissa EU-jäsenmaissa toimiviin yrityksiin nähden, mikä osaltaan on vastoin asetuksen tavoitetta ehkäistä jäsenvaltioiden toimenpiteistä aiheutuvaa sisämarkkinoiden pirstoutumista. Tällaisia epäyhdemukaisuuksia kannanotossa ovat muun muassa edellä esitetyt minimi- ja normaalinopeusprosentit.

EU-jäsenmaissa noudatettavan yhtenäisen tulkinta- ja soveltamiskäytännön luomiseksi ja varmistamiseksi Viestintäviraston tulisi toistaiseksi pidättäytyä kansallisesta kannanotosta. Viestintäviraston edellisen kannanoton (2011) aikana ei ollut EU-tasoista sääntelyä ja suuntaviivoja, mutta näitä asioita koskevalle erilliselle kansalliselle kannanotolle ei ole enää tai ainakaan toistaiseksi perusteltua tarvetta.

Kannanotto ei edistä kilpailua eikä selkeytä sopimuksia

Kannanoton mukaan sen tarkoituksena ei ole puuttua teleyritysten sopimusvapauteen ja tuotteistuksiin enempää kuin sopimusehtojen valvonta edellyttää. FiComin käsityksen mukaan kannanotolla kuitenkin puututaan nimenomaisesti ja kohtuuttomasti teleyritysten sopimusvapauteen ja tuotteistukseen. Tällainen puuttuminen markkinaan rajoittaa tervettä kilpailua ja haittaa yritystoimintaa, mikä on vastoin Sipilän hallitusohjelmaa.

Esimerkiksi minimi- ja normaalinopeusprosentteja koskevat näkemykset puuttuvat yritysten kannalta keskeiseen sopimusvapauteen ja tuotteistukseen, jolloin ne rajoittavat kilpailua ja heikentävät käyttäjien valinnanvapautta. Näin voimakas puuttuminen toimivaan laajakaistamarkkinaan tulisi perustella perusteellisella analytiikalla, jota osoittaisi markkinoiden toimimattomuuden ja käyttäjien suojan tarpeellisuuden. Lisäksi voidaan kyseenalaistaa se, onko vain 10 prosenttia maksiminopeudesta jäävä nopeus normaalinopeus vai onko normaalinopeus käytännössä maksiminopeus, joka mahtuu mahdolliseen virhetoleranssiin. Teleyrityksillä on edelleen runsaasti käytössään toimivaa kupariverkkoa, joten miniminopeuden prosentin nosto ja esitetty normaalinopeuden nosto vaikuttavat jopa tarkoitushakuisilta vaatimuksilta.

Kannanoton ehdotukset eivät tule toteuttamaan asetuksen vaatimuksia sopimusehtojen selkeydestä ja ymmärrettävyydestä. Sopimukset tulevat esitettyjen erityissääntelyn aiheuttamien seikkaperäisten vaatimusten perusteella entisestään monimutkaistumaan, mikä ei ole kenenkään etu.

Lopuksi

Nopeuden määrittelyssä tulee kannanoton mukaan huomioida nopeuden todentaminen myös teleyrityksen oman verkon ulkopuolelle (s. 5). Vaatimusta voidaan pitää erikoisena, koska teleyritys ei voi vastata toisen yrityksen verkosta tai sen kapasiteetista.

Suomessa on hyvin toimivat, laadukkaat, kattavat ja edulliset laajakaistapalvelumarkkinat. Käyttäjät eivät ole kokeneet ongelmia liittymien saannissa, verkkoon pääsyssä ja hinnoittelussa. Sääntelyllä ja viranomaisohjeistuksella tulisi pyrkiä ensisijaisesti ratkaisemaan mahdollisia ongelmia ja tarvittaessa mahdollistamaan markkinaehtoinen toiminta eli vapaa kilpailu. Kannanotosta ei ilmene, mitä ongelmia sillä pyritään ratkaisemaan tai miten se lisää markkinoiden toimivuutta. Kannanotosta uupuu investointeihin ja innovaatioihin kannustava lähestymistapa.

FiCom esittää, että kannanoton jatkovalmistelusta luovutaan toistaiseksi ja odotetaan miten BERECin tulevat suuntaviivat ohjaavat ja yhdenmukaistavat verkkoneutraliteettia EU-tasolla. Kansalliselle lisäsääntelylle ei tässä vaiheessa ja tilanteessa ole osoitettu olevan perusteltua tarvetta.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö. Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

15.8.2016

700 MHz taajuuslupien huutokauppa

Liikenne- ja viestintäministeriö pyytänyt lausuntoa otsikkoasiassa. FiCom kiittää mahdollisuudesta tulla kuulluksi ja esittää kunnioittavasti seuraavaa:

Taajuusalueen allokointi kaupallisen käyttöön on kannatettavaa ja perusteltua

FiCom kannattaa muistiossa esitetyn mukaisesti taajuusalueen allokoimista kaupalliseen käyttöön. Muistiossa on erinomaisen perusteellisesti tuotu esille ne keskeiset perusteet, jotka puoltavat taajuusalueen osoittamista esitettyyn käyttötarkoituksen.

Kaupallinen käyttötarkoitus mahdollistaa osaltaan suomalaisen mobiilimarkkinan menestystarinan turvaamisen myös tulevaisuudessa. Nopeiden langattomien laajakaistaverkkojen lisäkapasiteetin ja tiedonsiirtonopeuksien kasvattaminen on ehdoton edellytys digitalisaation hyödyntämiselle myös jatkossa.

Suomessa on hyvin toimivat, laadukkaat, edulliset ja kilpaillut mobiilimarkkinat. Ehdotettu taajuusjako (2x30 MHz) ja enintään 2x10 MHz yrityskohtainen rajoitus takaa jatkossakin kilpaillut markkinat ja tämä hyödyntää mitä suuremassa määrin loppukäyttäjiä.

Viranomaispalveluiden takaaminen langattomissa laajakaistaverkoissa

Muistiossa esitetään, että liikenne- ja viestintäministeriö aloittaa syksyllä 2016 valmistelun, jonka tavoitteena on yhdessä keskeisten turvallisuusviranomaisten ja teleyritysten kanssa tarkentaa viranomaistoiminnan verkoilta edellyttämiä vaatimuksia sekä selvittää ja valmistella tarvittavia lainsäädäntömuutoksia. Lisäksi esitetään taajuusreservin osoittamista viranomaiskäyttöön.

FiCom kannattaa ja pitää perusteltuina muistion ehdotuksia viranomaistarpeiden selvittämiseksi. Esitetty ratkaisu viranomaispalveluiden toteuttamiseksi on kustannustehokkain ja mahdollistaa osaltaan näidenkin palveluiden jatkuvan kehittämisen.

Huutokaupan maksut

Muistiossa esitetään lähtöhinnaksi 15 miljoonaa euroa yhtä 5 MHz taajuuskaistaparia kohden. Tähän päädytty huomioimalla Euroopassa vastaavien taajuuksien (sekä 700 MHZ että 800 MHz) huutokaupoissa toteutuneet hinnat ja Venäjän taajuuskäytöstä aiheutuvat rajoitukset.

FiComin näkemyksen mukaan määriteltyä lähtöhintaa tulisi arvioida uudelleen alaspäin nyt ehdotetusta, sillä muiden Euroopan maiden toteutuneita hintoja ei tulisi verrata Suomessa käytettävään lähtöhintaan. Suomessa väestömäärä on selvästi alhaisempi ja toimilupaehdot (rakentamisvelvoitteet, palvelutasovaatimukset, häiriön poistot jne.) ovat tiukemmat kuin verrokkimaissa. Edelleen Venäjän aiheuttamat rajoitteet vaikuttavat taajuusalueen käyttömahdollisuuteen huomattavasti toisin kuin muissa vertailumaissa. Lisäksi lähtöhintaa arvioitaessa tulisi huomioida Suomen mobiilipalveluiden asiakasystävällinen hinnoittelurakenne ja hintataso verrokkimaihin verrattuna.

Toimilupaehdot

Toimilupakaudeksi ehdotetaan 17 vuotta, jolloin toimiluvat päättyisivät samanaikaisesti 800 MHz toimilupien kanssa. FiCom ehdottaa, että 700 MHz taajuusaluetta koskevan normaalia lyhyemmän toimilupakauden sijaan 800 MHz toimilupakautta jatkettaisiin kolmella (3) vuodella.

Rakentamisvelvoitteen osalta muistiossa ehdotetaan väestöpeiton lisäksi kohtuullista sisätilapeittoa. Tällä tarkoitetaan sitä, että televerkkopalvelut ovat ilman käyttäjille aiheutuvia lisäkustannuksia saatavilla vakituisessa asunnossa tai yrityksen toimipisteessä tavanomaisessa käyttöympäristössä. FiCom kiinnittää liikenne- ja viestintäministeriön huomioita siihen, että uusien uudis- ja peruskorjausrakentamisen energiatehokkuusvaatimusta koskevien normien yhteydessä on noussut esille niiden aiheuttamat ongelmat mobiilipalveluiden sisätilakuuluvuudelle. Liikenne- ja viestintäministeriö on itsekin tiedostanut ja tunnustanut tämän ongelman, jonka ratkaiseminen on riippuvainen siitä, miten tulevissa rakentamista koskevissa säädöksissä varmistetaan mobiilipalveluiden sisätilakuuluvuuden laatu.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö. Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen

Pages