Digi-Suomen edistäminen – tulevan hallituksen kärkihanke?
Teimme DNA:lla laajan selvityksen datan, automatisaation ja koneoppisen työkalujen hyödyntämisestä toiminnassamme. Selvitys vahvisti käsitystämme siitä, että olemme monissa asioissa edelläkävijöitä. Samassa yhteydessä havaitsimme kuitenkin kymmenittäin alueita, joissa näiden työkalujen käyttöä vasta harkittiin. Selvityksen tuloksena päätimme käynnistää yhtiötasoisen ohjelman, jonka avulla uskomme pystyvämme entisestään kehittämään asiakaskokemusta, palveluita ja toimintamme tehokkuutta.
Oy Suomi Ab on tavallaan samassa tilanteessa. Monella mittarilla olemme maailman kärkijoukoissa. Esimerkiksi Digibarometri 2018 -tutkimuksessa Suomi sijoittui kolmanneksi 22 maan joukossa digitaalisuuden hyödyntämisessä. Toisaalta tutkimuksen johtopäätös oli, että Suomi on tasaisen hyvä digipuurtaja, mutta tulevaisuudessa se ei riitä. Olisiko siis tulevan hallituksen syytä miettiä tavoitteellisempaa otetta digitaalisen kehityksen kiihdyttämiseksi? Ehdottomasti, sillä vaikka valtaosa digikehityksestä tehdään yrityksissä, niin yhteiskunnalla on keskeinen rooli digitalisaation mahdollistajana ja edellytysten luojana.
Säädösympäristön kehittäminen enemmän innovaatioita ja investointeja kannustavaksi on yksi keskeisimpiä keinoja digikehityksen vauhdittamisessa. Esimerkkinä kehityskohteesta voisi olla kuntien ja kaupunkien erilaisten lupa- ja maksukäytäntöjen yhdenmukaistaminen. Käytössä olevat erilaiset käytännöt usein estävät tai ainakin hidastavat digi-infran rakentamista tai nostavat kustannukset niin korkeiksi ettei tavallisella kansalaisella ole uusiin palveluihin varaa. Yksi ratkaisu ongelmaan voisi olla valtion toimesta määritellyt yhdenmukaiset rakentamis- ja lupamenettelyt sekä siirtyminen ilmoitusmenettelyyn.
Usein toimialan yrityksiä moititaan investointihaluttomuudesta uusiin palveluihin. Toisaalta Liikenne- ja viestintäviraston mukaan keskeisin pullonkaula esimerkiksi nopeiden kiinteiden yhteyksien lisääntymiselle on alhainen kysyntä. Tämä johtuu sekä vaihtoehtoisten palveluiden hyvästä hinta-laatusuhteesta että aiemmin mainitun säädösympäristön aiheuttamasta ylimääräisestä kustannuskuormasta. Ratkaisu ongelmaan ei ole valtionyhtiöiden tai kuntien valjastaminen kilpailemaan kaupallisten toimijoiden kanssa vaan aktiivinen ote normien purussa ja teknologianeutraalisuus palveluiden toteuttamisessa. Lisäksi tarvitaan toimenpiteitä kysynnän lisäämiseksi kiihdyttämällä julkisten palveluiden ja prosessien digitalisointia ja tarjontaa. Julkishallinnon ja yksityisen sektorin roolit on pidettävä selkeinä. Valtion ja kuntien tulee olla toimintojen mahdollistajia ja yritysten niiden toteuttajia.
Myös digitaalisten palveluiden edistämiseen on panostettava. IT-hankintoihin liittyvää julkisen hallinnon osaamista tulee kehittää ja hankintalakiin tulee tiukemmin kirjata velvoite kilpailutusten pilkkomisesta pienempiin osiin palvelukilpailun kiihdyttämiseksi. Sähkövero on laskettava kilpailukykyiselle tasolle kansainvälisten datakeskustoimijoiden houkuttelemiseksi Suomeen. Samanaikaisesti kotimaista palvelutuotantoa tulee edistää laskemalla yhteen hajautetun palvelutuotannon kulutus mahdollistaen pääsy alennetun sähköveron piiriin. Digitaalisten palveluiden arvonlisävero tulee laskea palvelukysynnän kasvattamiseksi. Yksityisyydensuoja ja verkkoviestinnän luottamuksellisuus ovat digitaalisen liiketoiminnan perusta, mutta samalla tulee mahdollistaa datan hyödyntäminen palveluinnovaatioiden edistämiseksi.
Kansallisen kilpailukyvyn kehittäminen pitkällä tähtäimellä voi perustua vain osaamiseen. Digitalisaation edetessä ICT-alan huippuosaaminen on tulevaisuudessa kriittisen tärkeää. Osaamisen varmistamiseksi tarvitaan panostusta koulutuksen lisäämiseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Tarvitaan myös lisää panostuksia jo työelämässä olevien koulutukseen edesauttamaan siirtymistä aloille, joissa osaajia tarvitaan. Varmistaaksemme kansallisen kilpailukykymme on Suomen myös mahdollistettava kansainvälisten huippuosaajien maahanmuutto mahdollisimman vaivattomasti ilman turhaa byrokratiaa.
Digikehityksen edesauttaminen on avainasemassa Suomen kansallisen kilpailukyvyn kehittämisessä. Tulevan hallituksen tulisikin ottaa digi-Suomen kehittäminen todelliseksi kärkihankkeeksi tavoitteellisella ja konkreettisella otteella. Kun vain tahtoa on, niin keinoja kyllä löytyy vaikkapa FiComin hallitusohjelmatavoitteista.