Ehdotus tekijänoikeuslain uudistuksista mainettaan parempi
Tekijänoikeuksia EU:n digitaalisilla sisämarkkinoilla säätelevää DSM-direktiiviä ja sen kansallista täytäntöönpanoa voi kuvailla sanalla poikkeuksellinen. Direktiiviehdotus oli alun perinkin hyvin kiistanalainen, mistä seurasi poikkeuksellisen kiivas lobbaaminen puolin ja toisin sekä ehdotuksen lähes farssimainen käsittely Euroopan parlamentissa.
Lopputuloksena oli harvinaisen epäselvä ja tulkinnanvarainen direktiivi, minkä vuoksi komission täytyi ohjeistaa sen implementoinnissa vielä muutama päivä ennen määräajan sulkeutumista. Ohjeistusta jouduttaneen vielä tarkistamaan, kunhan Euroopan unionin tuomioistuin saa ratkaistua Puolan nostaman artiklaa 17 koskevan kanteen.
Myös implementointiprosessi Suomessa on ollut epätavallinen. Esitysluonnoksen julkaiseminen venyi ensin kuukausia, minkä jälkeen lausunnoille jäi aikaa varsin rajatusti. Nyt ilmeisesti päästään taas odottamaan lopullisen esityksen antamista eduskunnalle.
Suomessa on harvemmin vaadittu direktiivin suoraa kopioimista maan lainsäädäntöön ilman, että otettaisiin huomioon jo olemassa olevat kansalliset lait – koko valmistelun romuttamisesta ja uudelleen aloittamisesta nyt puhumattakaan. Toisin kuin julkisuudessa on rummutettu, esitysluonnos on kuitenkin hyvin laadittu ja kattavasti perusteltu. Sidosryhmiä kuultiin monista kiistanalaisista kohdista, ja lausuntojakin tuli lyhyehköstä lausuntoajasta huolimatta niin paljon, että lausuntopalvelu.fi kaatui. Kaikki ovat varmasti saaneet sanoa sanottavansa.
Kaikki eivät kuitenkaan voi saada kaikkea haluamaansa. Sääntelyssä tulee ottaa tasapuolisesti huomioon eri osapuolten intressit. Lakeja ei voi laatia vain niiden mukaan, jotka saavat masinoitua eniten kovaäänistä paheksuntaa.
Esimerkiksi nyt DSM-direktiivin yhteydessä esiin nousseista vaatimuksista huolimatta jo edellinen tiede- ja kulttuuriministeri totesi, että kaikenlaiset kollektiiviset sopimukset tekijöiden ja käyttäjien edustajien välillä ovat kilpailuoikeuden vastaisia. Voimassa olevassa tekijänoikeuslaissa on myös jo pykälä, jonka myötä taataan tekijöille kohtuullinen korvaus.
Tekijänoikeussääntelyssä tulisi ennen kaikkea pyrkiä yleiseen, toimivia markkinarakenteita luovaan sääntelyyn, joka on selkeää ja kohtelee kaikkia jakelutapoja ja teknisiä ratkaisuja samanarvoisesti.
Esimerkiksi tv-sisällön alkuperäistä lähetystä ja edelleenlähettämistä koskevat pykälät eivät kuitenkaan lakiuudistuksessa ole tällaisena näyttäytyneet, joten niitä pitää verkkolähetysdirektiiviä implementoidessa tarkentaa. Suomessa on pitkään ollut käytössä malli, jossa tv-yhtiöt ostavat ohjelmiston lähetysoikeudet koko Suomen väestön osalta kaikille jakelutavoille – myös kaapeli- ja iptv-jakelulle – jo hankkiessaan ohjelmistoa tuottajilta.
Malli on turvannut suomalaiskatsojille lukuisia maksuttomia tv-kanavia: julkis- tai mainosrahoitteisia kanavia näkyy meillä noin kaksikymmentä. Tämä on huomattavasti enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Esimerkiksi Ruotsissa ilman lisämaksua näkyy vain noin kolmannes Suomen maksuttomasta kanavamäärästä.
Suomalainen tv-markkina onkin olennaisesti erilainen muuhun Eurooppaan verrattuna. Tämän vuoksi esimerkiksi verkkolähetysdirektiiviä täytäntöön pantaessa emme voi kopioida asioita muualta, vaan Suomessa on otettava huomion kansalliset erityispiirteemme.
Nykyinen toimintamalli tarjoaa katsojille erittäin monipuoliset palvelut. Toimivien markkinoidemme säilyttäminen järjestelmän romuttamisen sijaan on myös suomalaisten tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden etu.