EU:n telepaketti – puku tilattiin, tuliko takki vai liivit?
EU:n laajan telepaketin kansallinen täytäntöönpano on käynnistymässä Suomessa. Uutisotsikoihin nousi Suomessa ulkomaanpuheluiden hintakaton asettaminen. Asia on toki tavallista palveluiden käyttäjää puhutteleva, mutta merkitykseltään varsin vähäinen eikä aivan helppo toteuttaa. Loppuasiakashintoihin ulottuvaa sääntelyä tulisi kilpailuilla markkinoilla muutenkin välttää.
Mitä telepaketti sitten varsinaisesti sisältää? Kuten aina, sääntelyyn kohdistuu paljon odotuksia. Operaattorit odottavat pitkäjänteisyyttä ja selkeyttä, joka tukee investointivaltaisella toimialalla tehtäviä kauaskantoisia päätöksiä. Telepalvelut ovat keskeinen osa nyky-yhteiskunnan infrastruktuuria, ja ymmärrettävästi sääntelyn piirissä siinä missä jotakuinkin kaikki toimialat, mutta alan kuluttajasääntelyä voi pitää varsin yksityiskohtaisena suhteutettuna esimerkiksi suomalaisen matkapuhelinlaskun taloudelliseen merkittävyyteen. Telepalveluissa kyseessä on muutamien kymppien suuruinen maksu kuukaudessa, vertailukohtana vaikkapa asunnon hankinta.
Kannustavampi sääntely tavoitteena
Komissio lähti ehdotuksessaan muuttamaan sääntely-ympäristöä kannustavammaksi ja harmonisoimaan erityisesti kuluttajansuojaa koskevia säännöksiä sekä taajuushallintoa. Lopputulos ei valitettavasti näytä vastaavan hyviä tavoitteita. Nopeiden verkkojen rakentamiseen kannustavien investointien sääntely muotoutui direktiivejä laadittaessa niin monimutkaiseksi, että sen hyödyntäminen yrityksissä voi jäädä teorian asteelle. EU-parlamentti lisäsi matkalla uutta sääntelyä, ja suunniteltu harmonisointi jäi monilta osin puolitiehen.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että useassa maassa toimivien operaattoreiden tavoitteena ollut yhtenäinen kuluttajansuojasäännöstö ei täysin toteutunut; kansallisesti voi yhtenäisistä säännöistä joissain asioissa edelleen poiketa. Yhtenäinen sääntely tukisi EU-laajuisen palvelutarjonnan yleistymistä, mutta monien jäsenvaltioiden into pitää kiinni kansallisesta sääntelystä ajoi tämän tavoitteen edelle.
Pelikenttä auki globaaleille jäteille?
Periaatteellisesti kiinnostavana ja valitettavan lyhytnäköisenä voidaan pitää perinteisten viestintäpalvelujen tarjoajien ja globaalien OTT-toimijoiden käsittelyä. Sääntelyä ei päivitetty vallitsevaa palveluntarjontaa ja markkinatilannetta vastaavaksi, sillä esimerkiksi jäsenvaltioissa toimiviin operaattoreihin sovelletaan jatkossakin tiukempaa ja yksityiskohtaisempaa sääntelyä kuin valtameren toiselta puolelta internetin välityksellä palveluita tarjoaviin pelureihin. Erityisesti tämä epäsuhta liittyy teleoperaattorin asiakkaidensa kanssa tekemien sopimusten hyvinkin yksityiskohtaiseen sääntelyyn, jota vielä entisestäänkin lisätään.
Jatketaan työtä norminpurun edistämiseksi
Suomessa hyvin esillä ollut norminpurun tavoite ei siis valitettavasti kantanut telepaketin säätämisprosessin läpi. Paketin sisältöön ei voi enää vaikuttaa, mutta Suomen kannalta keskeisiin tavoitteisiin pystytään keskittymään direktiivejä kansalliseen lainsäädäntöön tulkittaessa. Lainsäädännöstämme tulee karsia säännöksiä, joita EU-direktiivit eivät edellytä. Kansallista liikkumavaraa pitää käyttää normien hallittuun purkamiseen. Ilahduttavaa olikin liikenne- ja viestintäministeriön keskustelutilaisuudessa kuulla, että tämä on myös ministeriön tavoitteena. Yhtenä esimerkkinä tällaisesta kansallisesta sääntelystä on esimerkiksi teleyritysmaailmaan huonosti sopiva teleyrityksen, palveluntarjoajan ja myyjän yhteisvastuu.
Suomi voi edelleen näyttää esimerkkiä monelle EU-kumppanille tehokkaiden, kohtuuhintaisten ja laadukkaiden telepalveluiden maana. Sääntelyllä pystytään tulevaisuudessa jatkamaan ja parantamaan tai ottamaan takapakkia tästä tilanteesta; Suomen puheenjohtajakaudella viemme toivottavasti positiivisen norminpurun sanomaa EU:hun, vaikka moniäänisessä yhteisössä tämä voi olla haasteellista. Suomen operaattorikenttä lupaa jatkossakin antaa norminpurulle kaiken tukensa.