Näissä onnistuttiin, tässä ei: missä mennään digi-Suomen edistämisessä?
Tultuani pari vuotta sitten FiComin hallituksen puheenjohtajaksi peräänkuulutin blogissani digi-Suomen edistämistä yhdeksi hallituksen kärkihankkeeksi. Puheenjohtajakauteni nyt päättyessä on mielenkiintoista katsoa taaksepäin ja pohtia, mitä on saatu aikaiseksi.
On tietysti totta, että digitalisaation eteen on tehty parin viime vuoden aikana paljonkin erilaisia asioita. Varsinaista kärkihanketta siitä ei kuitenkaan syntynyt. Tästä syystä digi-Suomen edistäminen on ollut hajanaista, usean ministeriön vastuulla olevaa tekemistä, mikä on kyllä vienyt asioita eteenpäin, mutta ilman kokonaisvastuullista tahoa, joka päätoimisesti olisi ajanut digitalisaation edistämistä. Sen vuoksi toimien vaikuttavuus on jäänyt vaillinaiseksi.
Edistymistä on kuitenkin tapahtunut:
- Sähköverouudistus ja pienten datakeskusten saaminen teollisuussähkön piiriin on merkittävä askel digitalisaation tiellä. Tämän merkitys tulee 5G:n leviämisen myötä korostumaan entisestään, kun keskitetyt ydinverkot ja pilvialustat tulevat hajaantumaan lähemmäs tukiasemainfraa ja loppukäyttäjiä. Seuraava luonteva askel olisikin tukiasemien saaminen alemman sähköveron piiriin.
- Taajuuspolitiikassa valtiovalta on onnistunut erinomaisesti ja toteutetut taajuushuutokaupat mahdollistavat omalta osaltaan Suomen pysymisen maailman johtavana tietoliikennemarkkinana.
- Tietoturvaan liittyvät uhat ovat valitettavasti aiempaakin monitahoisempia. Sähköisen viestinnän palvelulain kyberpykälät ovat onneksi hyvä esimerkki hallituksen ja viranomaisten pragmaattisesta ja faktapohjaisesta toiminnasta ja yhteistyöstä toimialan kanssa.
Osa-alue, jossa edistyminen on kuitenkin ollut valitettavan hidasta, liittyy digi-infran rakentamisen käytäntöjen yksinkertaistamiseen ja sujuvoittamiseen. Verkkojen rakentamisen lupaprosessi on edelleenkin hidas ja monimutkainen, minkä lisäksi rakentamisehdot ja lupakäytännöt ovat erilaisia kaupunkista ja kunnasta toiseen. Verkkojen rakentamisen lupaprosessi on digitalisoitava niin, että rakentamisen luvat saa yhdestä pisteestä ja valtion tai kuntien lupaviranomainen huolehtii hallinnon sisäisistä luvista.
Lupamenettelystä tuleekin siirtyä ilmoitusmenettelyyn. Ilmoituksen käsittelylle on asetettava määräaika ja sallittava töiden välitön aloitus ilmoituksen jättämisen tai asetetun määräajan jälkeen, ellei valitusviranominen toisin määrää. Samalla valtion toimin tulee vaikuttaa siihen, että kunnissa mahdollistetaan yhdenmukainen rakentamis- ja lupamenettely sekä uusien rakennustapojen käyttö.
Digiasioita on Suomessa pystyttävä johtamaan ja ohjaamaan nykyistä paremmin. Yksinkertainen ratkaisu voisi olla keskittää digitalisaation edistämisen johtaminen selkeärajaisesti yhden ministeriön vastuulle. Lisäksi valtion on rohkeasti otettava nykyistä tiukempi ohjausrooli kaupunkeihin ja kuntiin yhdenmukaisten toimintatapojen käyttöönottamiseksi. Samalla on pidettävä kiinni periaatteesta, jossa yhteiskunnan rooli on olla mahdollistaja, jota toteutetaan ennakoivan, selkeärajaisen, tasapainoisen ja kasvuun kannustavan sääntelyn avulla.