Siirtovelvoite on aikansa elänyt
Lainsäädäntö velvoittaa suomalaiset kaapelitelevisioyhtiöt sekä yhteisantennijärjestelmää asukkailleen tarjoavat asunto-osakeyhtiöt lähettämään Yleisradion julkisen palvelun televisio- ja radiolähetykset verkoissaan ilman korvausta. Siirtovelvoitteen eli ns. must carry -sääntelyn tavoitteena on ollut varmistaa yhteiskunnallisesti merkittävien kanavien ja sananvapauden kannalta tärkeiden ohjelmasisältöjen saatavuus kaapeliverkoissa. Nykyisessä mediaympäristössä ajatus on auttamatta vanhanaikainen.
Sähköisen viestinnän palvelulain uudistus viime vuonna olisi ollut hyvä hetki tarkastella myös siirtovelvoitetta. EU-maiden tulee telepakettidirektiivin mukaan arvioida asiaa vähintään viiden vuoden välein. Koska arviointi oli tehty viimeksi vuonna 2016, se päätettiin alan vaatimuksista huolimatta jättää tähän vuoteen. Parempi viime tinkaan kuin ei milloinkaan!
Osa kaupallisista kanavista poistettiin siirtovelvoitteen piiristä jo vuonna 2011 ja loput vuonna 2017. Siirtovelvoitteen päättymisestä huolimatta kanavien jakelu kaapeliverkoissa on jatkunut entiseen tapaan. Myöskään Yleisradion kanavien siirtovelvoite ei ole tarpeen, sillä ne ovat joka tapauksessa katsojien saavutettavissa lukuisilla eri vastaanottotavoilla ja -laitteilla.
Yhä useampi suomalainen käyttää laajakaistaan perustuvia IPTV-palveluita, verkkotallennuspalvelu löytyy yli 1,3 miljoonalta suomalaiselta ja jopa 81 % ilmoittaa katsovansa ohjelmia nettitelevision kautta (Taloustutkimus/OKM). Teknologian ja markkinoiden kehittyminen ovat ajaneet siirtovelvollisuuden ohi, eikä se ole enää oikeassa suhteessa sääntelyn tavoitteisiin.
Jäänne menneestä maailmasta
Telepakettidirektiivin siirtovelvollisuuksia koskevan 114 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat asettaa tiettyjen radio- ja televisiokanavien ja niihin liittyvien täydentävien palvelujen välittämistä koskevia kohtuullisia siirtovelvoitteita sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja tarjoaville yrityksille, jos merkittävä määrä ihmisiä käyttää niitä pääasiallisena keinonaan vastaanottaa radio- ja tv-lähetyksiä. Tällaisia velvoitteita voidaan direktiivin mukaan asettaa ainoastaan, jos se on välttämätöntä kunkin jäsenvaltion selkeästi määrittelemien yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Velvoitteiden on lisäksi oltava oikeasuhteisia ja avoimia.
Siirtovelvoitteen säätämisen aikaan maanpäällinen antenni-tv-verkko oli Yleisradion hallussa ja kaapeliverkkoja hallinnoivat kaapeliverkkoyhtiöt. Tilanne on vuosien myötä olennaisesti muuttunut ja sääntelyn ongelmallisuus korostunut. Tänä päivänä Ylen kanavien lähettäminen antenniverkossa perustuu normaaleihin kaupallisiin sopimuksiin, ja näin pitäisi olla myös muiden jakelutekniikoiden osalta.
Antenni- ja kaapeliverkko ovat jakeluteinä samanarvoisia. Sääntelyn tulee kohdella kaikkia teknisiä ratkaisuja samalla tavalla, teknologianeutraalisti, eikä lähetystekniikka saa vaikuttaa oikeudelliseen kohteluun tai maksettaviin tekijänoikeuskorvauksiin.
Kaapelitelevisio-operaattorilla ei ole enää aiempaa lähes monopoliaseman kaltaista mahdollisuutta vaikuttaa katsojien saatavilla olevaan televisiotarjontaan, mikä oikeuttaisi puuttumisen niiden omaisuudensuojaan ja elinkeinon harjoittamisen vapauteen. Televisiolähetykset eivät ole kaapelitalouksissa enää katsottavissa vain kaapeliverkon kautta, vaan ihmiset voivat katsella haluamiaan ohjelmia ajasta ja paikasta riippumatta valitsemallaan välineellä.
Sääntely ei saa jarruttaa teknologista kehitystä
Siirtovelvoitteet estävät taajuuksien järkevän käytön digitaalisen infrastruktuurin kehityksen kannalta olennaisen kaapelilaajakaistan tarpeisiin. Toisin kuin yksisuuntainen TV-kanavien jakelu, laajakaista välittää kaksisuuntaista liikennettä: käyttäjälle tulevaa ja käyttäjältä lähtevää. DOCSIS 3.1-standardilla on mahdollista toteuttaa nopea laajakaistayhteys kaapeli-tv-verkossa, mutta standardi tarvitsee käyttäjältä lähtevään dataliikenteeseen samaa taajuusaluetta, jolla julkisen palvelun radio-ohjelmistojen FM-signaalia jaellaan.
Operaattorit ovat vaarassa jäädä vanhentuneen lainsäädännön uhreiksi: ne eivät pysty hyödyntämään verkkojensa paluusuuntaa, ellei Ylen radiokanavien jakeluun käytettävää taajuusaluetta oteta laajakaistayhteyksien käyttöön. FM-radion kuuntelu kaapeliverkon kautta on nykyään marginaalista, joten taajuusalue olisi huomattavasti tehokkaammin hyödynnetty laajakaistakäytössä. Varsinkin, kun radiotakin voi kuunnella verkossa.
Siirtovelvoitesääntely on vastoin yleistä tietoyhteiskuntapolitiikkaa. Se rajoittaa nopeiden yhteyksien tarjoamista kuluttajille ja estää operaattoreiden elinkeinon harjoittamista sekä loukkaa yhtiöiden omaisuudensuojaa. Siirtovelvoitesääntely ei ole enää välttämätöntä, oikeasuhtaista tai kohtuullista.
