Viranomaisverkkojen iskunkestävyys vaatii varautumista

Varautuminen on ollut viranomaisverkkojen ylläpitäjille arkipäivää aina, mutta kiristynyt turvallisuustilanne sekä sähkön ja energian riittävyys haastavat myös Erillisverkkoja. Asiakkaamme, kuten pelastajat, rajavartijat ja ensihoitajat, tarvitsevat ja oikeutetusti odottavat, että heille tarkoitetut palvelut tuotetaan myös tilanteissa, joissa muut palvelut jo yskivät.

Kuten muitakin viestintäverkkoja, viranomaisten käytössä olevien verkkojen ja palveluiden toimintavarmuutta kehitetään niiden koko elinkaaren ajan. Esimerkiksi viranomaisverkko Virve on tällä hetkellä toimintavarmuutensa osalta aivan eri tasolla kuin aloittaessaan yli kaksikymmentä vuotta sitten. Kehitystyössä on otettu huomioon käyttäjien tarpeet ja kokemukset. Rajalliset kehittämisresurssit pistetään sinne, missä niistä saadaan suurin hyöty.

Varautuminen maksaa, ja hyvinä aikoina on haaste saada resursseja ja huomiota sellaiseen, jota emme edes toivo tapahtuvaksi. Toisaalta, sitten kun rytisee, on myöhäistä varautua. Hätäisesti tehdyt toimet voivat jäädä hajanaisiksi ja pahimmillaan osoittaa eri suuntiin.

Esimerkiksi Virven tukiasemien varakäyntiajat ovat tällä hetkellä keskimäärin paremmat kuin kaupallisten mobiiliverkkojen vastaavat, mutta selvästi heikompia kuin viranomaisverkkojen varakäyntiajat Ruotsissa ja Virossa. Virven käyttäjien tarpeet ovat huomattavasti kriittisemmät kuin kaupallisissa mobiiliverkoissa. On selvää, että kaupallisten mobiiliverkkojen toimintavarmuudelle asetettu Traficomin M54-määräyksen mukainen vähimmäistaso ei riitä Virvelle. Tältä osin Suomessa on vielä työtä tehtävänä.

Meille on tuttua, että tele- ja sähköyhtiöiden toiminta ja palvelut ovat riippuvaisia toisistaan. Samalla tavalla viranomaisten suorituskyky on linkittynyt kaupalliseen tietoliikenneinfrastruktuuriin. Kaupallisilla mobiiliverkoilla ja tietoliikenneyhteyksillä on suuri merkitys myös viranomaisten toimintaan. Jos niiden toiminnassa on epäkäytettävyyttä, kuormitus viranomaisten viestintään dedikoiduissa verkoissa väistämättä lisääntyy. Tämäkin täytyy ottaa viranomaisverkkojen varautumisessa huomioon. Teknisen suorituskyvyn rajat tulevat aina jossakin kohtaa vastaan. Siksi verkkojen käyttöperiaatteiden on oltava ennakkoon sovittuna ja ohjeistettuna. Lisäksi viranomaisverkon operaattorilla pitää olla kyky reagoida, jotta kaikkien kriittisimmän viestinnän läpimeno voidaan varmistaa.

Käynnissä olevan Ukrainan sodan opit ja kokemukset varautumisesta on saatava täysimääräisesti hyödynnettyä Suomessa. Tässä työssä on varmasti paikka elinkeinoelämän toimijoiden, esimerkiksi toimialajärjestöjen, sekä viranomaisten väliselle yhteistyölle. Turvallisuus tehdään yhdessä!