Avoimuutta tekijänoikeuslainsäädännön valmisteluun
EU:n verkkolähetysdirektiivin toimeenpanoa Suomessa valmistellaan parhaillaan. Televisiolähetysten jakelusta vastaava toimiala on huolestunut tv-markkinan tulevaisuudesta, sillä lakiesityksen sisältö on epäselvä ja tulkinnanvarainen, eikä lainvalmisteluprosessi ole ollut loppuun asti läpinäkyvä ja hyvän hallintotavan mukainen, kirjoittaa FiCom ry:n toimitusjohtaja Elina Ussa.
Suomalaiset viihtyvät hyvin telkkarin äärellä: lähes joka kodista löytyy televisio, ja perinteisiä tv-kanavia katsotaan edelleen lähes kolme tuntia päivittäin. Lisäksi joka toiseen kotitalouteen tilataan suoratoistopalveluita tai maksukanavia. Noin puolet suomalaisista vastaanottaa tv-lähetykset kaapeli- ja noin puolet antenniverkossa, ja yhä useampi katselee televisiota myös laajakaistayhteydellä.
Suomen televisiomarkkina eroaa olennaisesti muusta Euroopasta
Suomessa on jo pitkään ollut käytössä tasapuolinen ja toimiva tv-lähetysten jakelumalli, jossa tv-yhtiöt hankkivat kaikki tekijänoikeudet − ja maksavat tekijöille korvauksen − sisältöjensä välittämisestä koko Suomen tv-yleisöille riippumatta siitä, katsotaanko ohjelmaa kaapeli- vai antenniverkossa. Malli on turvannut katsojille runsaasti maksuttomia kanavia. Suomessa on parisenkymmentä julkis- tai mainosrahoitteista televisiokanavaa, mikä on selvästi enemmän kuin muissa Pohjoismaissa.
Tv-markkinamme poikkeaakin olennaisesti muista Pohjoismaista: esimerkiksi Tanskassa kaapelioperaattori kokoaa ja myy kanavapaketin taloyhtiölle, ja huolehtii myös sisältöjen tekijänoikeuskorvauksista. Suomessa kaapelioperaattorin rooli on erilainen: meillä operaattori on tv-lähetysten tekninen välittäjä. Sisällöistä, niiden hankinnasta ja tekijänoikeusmaksuista huolehtivat tv-yhtiöt.
Kun kansallista tekijänoikeuslainsäädäntöä uudistetaan, on tv-markkinamme erityispiirteet syytä ottaa huomioon. Lainsäädännön pitää jatkossakin kannustaa uusien palveluiden kehittämiseen ja alan markkinaehtoiseen kasvuun.
Tavoitteena tasapainoinen ja teknologianeutraali lainsäädäntö
Tv-ohjelmien lähetystekniikka ei saa vaikuttaa oikeudelliseen kohteluun tai sisällöistä maksettaviin tekijänoikeuskorvauksiin. Nykylainsäädäntö on tässä kohdin valitettavan epätarkka, mikä on antanut mahdollisuuden väitteille, että kaapeli- ja antennijakeluun ja niiden tekijänoikeuskorvauksiin pätisivät eri säännöt. On tärkeää, että nyt uudistettava laki perusteluineen on tältä osin täysin yksiselitteinen. Haikaileminen kaksinkertaisten tekijänoikeuskorvausten perään ei ole realistista. Jos uusi lainsäädäntö ohjaa tällaiseen malliin, aiheutetaan pitkäkestoinen markkinahäiriö: tv-yhtiöt pystyisivät hankkimaan tekijänoikeudet mahdollisesti vain antennijakeluun, ja kaapelioperaattorin pitäisi hankkia kaapelijakeluun tarvittavat tekijänoikeudet erikseen.
Nykyinen toimiva ja tasapuolinen jakelumallimme hyödyttää katsojien lisäksi tekijöitä ja esittäviä taiteilijoita. Kun tv-yhtiöt hankkivat kaikki sisältöjensä välittämiseen tarvittavat tekijänoikeudet suoraan oikeudenhaltijoilta, saavat tuotantoihin osallistuvat tekijät tekemästään työstä korvauksen heti ilman välikäsiä, mikä on etu verrattuna joskus pitkänkin ajan jälkeen tuleviin tekijänoikeuskorvauksiin.
Tällä hetkellä näyttää siltä, ettei lainvalmistelu ole avointa eikä osapuolten intressejä oteta tasapuolisesti huomioon. Ensimmäinen lakiluonnos oli lausuntokierroksella lokakuussa 2021. Sen jälkeen hallituksen esitys on muuttunut melkoisesti, kun siihen on opetus- ja kulttuuriministeriön valmistelussa tehty kaapelijakelun kannalta ratkaisevia muutoksia. Näin merkittävät muutokset alkuperäiseen esitykseen edellyttäisivät ilman muuta uutta mahdollisuutta toimialan lausunnoille. Tiede- ja kulttuuriministeri Antti Kurvinen on kuitenkin ilmoittanut, ettei ministeriö tule järjestämään uutta lausuntokierrosta. Lakia viedään siis eteenpäin suomalaiselle käytännölle vieraalla tavalla ilman käsitystä sen vaikutuksista.
Kun kaikkia osapuolia ei valmistelussa kuulla, on todellinen riski, että toimiva, kaikkia osapuolia palveleva jakelumallimme ja sen myötä tv-markkinamme muuttuu ennakoimattomalla ja hallitsemattomalla tavalla. Siitä kärsisivät tekijät, tuottajat, jakelijat ja viime kädessä televisiota katselevat suomalaiset.
Jos lakiuudistuksen tavoitteena on nykyisen televisiomarkkinan muuttaminen, olisi vähintäänkin aiheellista tehdä vaikuttavuusarviointi. Jos taas tarkoitus on säilyttää nykytilanne ennallaan, on se syytä ilmaista selkeästi lain perusteluissa. Hyvä lainsäädäntö on selkeää ja tarkkarajaista – tämän tulisi päteä myös tekijänoikeuslakiin.
Artikkeli on julkaistu Kauppalehdessä 21.3.2022.