Digipalvelusäädöksessä vielä riskejä
Euroopan unionissa on parhaillaan käsiteltävänä digipalvelusäädös, Digital Services Act (DSA). Sen tavoitteena on asettaa raamit digipalveluiden tarjonnalle ja käytölle Euroopassa. Parlamentin kanta lakiuudistukseen saatiin äänestyksessä 20.1.2020, ja seuraavana on vuorossa trilogineuvottelut komission ja neuvoston kanssa.
Digipalvelusäädöksellä on tarkoitus päivittää yli 20 vuotta vanhaan sähkökauppadirektiiviin perustuvaa digitaalisten palveluiden sääntelyä. Tulevaan lainsäädäntöön liittyy kysymyksiä mm. digitaalisia palveluita tarjoavien yritysten yhtäläisistä toimintamahdollisuuksista ja kilpailun edellytyksistä, palveluntarjoajien vastuista, velvoitteesta poistaa laittomat verkkosisällöt sekä sananvapaudesta, kuluttajansuojasta ja tietosuojan toteutumisesta.
Laittoman sisällön valvonta ei kuulu palveluntarjoajalle
Välittäjinä toimivien teleyritysten vastuuvapaus tiedon sisällöstä on niiden toiminnan perusta. Siksi on erittäin tärkeää, että komission alkuperäiseen ehdotukseen sisältyneet välittäjien vastuuvapaus, alkuperämaaperiaate sekä yleisen valvontavelvollisuuden kielto on säilytetty myös neuvoston ja parlamentin kannoissa.
Myös se, että palveluntarjoajan mahdollinen vastuu sen palveluun tallennetusta yksittäisestä laittomasta sisällöstä tai toimesta määritellään kansallisen oikeuden mukaan, on yritysten toiminnan sekä oikeusvarmuuden kannalta keskeistä. Esimerkiksi toisen jäsenvaltion viranomaisen määräyksiä koskevat, nyt ehdotetut artiklat ovat neuvoston ajamassa muodossa alkuperämaaperiaatteen vastaisia.
Yleisen valvontavelvollisuuden kiellolla tarkoitetaan sähkökauppadirektiivin säännöstä, jonka mukaan välityspalvelun tarjoajille ei pidä asettaa yleistä velvoitetta valvoa siirtämiään tai tallentamiaan tietoja eikä velvoitetta pyrkiä aktiivisesti saamaan selville, onko jokin toiminta laitonta. On ensiarvoisen tärkeää, että yleisen valvontavelvollisuuden kielto säilyy digipalvelusäädöksessä nyt ehdotetulla tavalla, sillä sisällön valvonnan edellyttämät ennakolliset suodatusjärjestelmät puuttuisivat huomattavalla tavalla palveluntarjoajien elinkeinonvapauteen ja voisivat vaarantaa EU:n perusoikeuskirjassa turvatun tiedonvälityksen vapauden.
Parlamentin äänestyksessä ei onneksi hyväksytty kaikkein huolestuttavimpia muutos- ja laajennusehdotuksia, jotka olisivat vaikuttaneet muun muassa palveluntarjoajien vastuisiin.
Mainonnan kohdentaminen merkittävää monille
Kohdennettuun mainontaan parlamentti otti kuitenkin komissiota ja neuvostoa jyrkemmän kannan. Tämä on valitettavaa, koska sen lisäksi, että kohdennettu mainonta on hyödyllistä kuluttajille, sillä on huomattava taloudellinen merkitys erityisesti pk-yritysten kilpailukyvylle. Myös esimerkiksi hyväntekeväisyysjärjestöt sekä muut kolmannen sektorin toimijat käyttävät kohdennettua mainontaa hyväkseen toiminnassaan.
Ei ole mitään syytä säännellä kohdennettua verkkomainontaa parlamentin esittämällä tarkkuudella digipalvelusäädöksessä, sillä henkilötietojen keräämiselle ja käsittelylle – myös kohdennettujen mainosten osalta – on jo olemassa selkeä oikeudellinen kehys yleisessä tietosuoja-asetuksessa. Sen perusteella verkkoalustat tarjoavat jo nykyään käyttäjilleen mahdollisuuden määritellä, miten heidän tietojaan kerätään ja hyödynnetään. Lisäksi valmisteilla oleva sähköisen viestinnän tietosuoja-asetus tulee tarkentamaan sääntelyä.
Liian tiukka sääntely kangistaa
Digipalvelusäädös täytyy nähdä yleisten pelisääntöjen horisontaalisena viitekehyksenä. Esimerkiksi määräaikoja laittomasta sisällöstä tehtyjen ilmoitusten käsittelylle tai muulle palveluntarjoajan toiminnalle voidaan asettaa sektorikohtaisessa EU-sääntelyssä. Tällaisia ovat mm. asetus verkossa tapahtuvaan terroristisen sisällön levittämiseen puuttumisesta sekä valmisteilla oleva asetus lapsiin kohdistuvan verkkovälitteisen seksuaaliväkivallan torjunnasta.
Liian joustamattomalla yleisen tasolla sääntelyllä tehdään mahdottomaksi reagoida alati muuttuviin digitaalisiin palveluihin ja uusiin ilmiöihin. Kaikkia asioita ei edes voi ratkaista sääntelyllä. Uudistusta tarvitaan, mutta samalla on pidettävä huolta, että lapsi ei mene pesuveden mukana.
Tämänhetkinen puheenjohtajamaa Ranska ei ole ohjelmassaan sitoutunut saamaan DSA-neuvotteluja päätökseen, mutta on ilmoittanut jatkavansa sekä sen että ns. portinvartija-alustoja sääntelevän digimarkkinasäädöksen (Digital Markets Act, DMA) edistämistä. Neuvotteluista tulee kuitenkin väistämättä pitkät ja vaikeat.