Esteet pois – infran rakentamisesta sujuvaa
Toimivat viestintäverkot ovat yhteiskuntamme peruskallio, johon teleyritykset investoivat vuosittain puoli miljardia euroa. Verkkojen rakentamista on helpotettava kaikin mahdollisin keinoin. Esimerkiksi lupaprosessit pitää digitalisoida ja rakentamis- ja lupaehdot yhdenmukaistaa.
Parhaillaan on vireillä melko paljon erilaisia tavoite- ja suunnitelmapapereita sekä säädöshankkeita, joilla pyritään edistämään digitalisaatiota ja laajakaistaverkkojen rakentamista. Tällaisia ovat mm. komission Digitaalinen vuosikymmen 2030 -politiikkaohjelma, valtioneuvoston selonteko Suomen digitaalinen kompassi sekä komission esitys uudeksi gigabitti-infrastruktuurisäädökseksi.
Kunnianhimoisiin infrastruktuuria koskeviin tavoitteisiin pääseminen edellyttää, että operaattoreilla on riittävästi investointimahdollisuuksia panostaa nykyaikaisiin teknologioihin. Tähän tarvitaan ennustettavaa ja pitkäjänteistä lainsäädäntöä.
Tavoitteet ja käytäntö eivät kohtaa – kuka katsoo kokonaisuuden perään?
Sääntelyn ja julkisen sektorin tulee edistää infrastruktuuriin panostamista ja verkkojen rakentamista. Tällä hetkellä suuntaus on pikemminkin päinvastainen, sillä rakentamiselle on esitetty hidasteita, jotka uhkaavat rajoittaa tai hankaloittaa sitä. Myös eräät viranomaiset eivät omilla lupa- ja sopimusehdoillaan ainakaan edistä digitaalisen infran sijoittamista.
Yhdeksi hidasteeksi saattaa muodostua parhaillaan toimivuusarvioinnissa oleva katujen kunnossapitolaki. Kuntien esittämät muutosehdotukset voisivat toteutuessaan jopa estää tietoliikenneinfran rakentamisen.
Kunnat esittävät muutoksia erityisesti kaduilla tehtäviä töitä koskevaan sääntelyyn. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että kunnalla olisi oikeus yksipuolisesti siirtää infratyön aloitusta, määrätä työssä käytettävistä menetelmistä ja materiaaleista tai jopa kieltää työt kokonaan.
Sen sijaan, että kunnat rajoittaisivat viestintäverkkojen rakentamista, niiden pitäisi kilpailla siitä, missä tarjotaan kuntalaisille parhaat tietoliikenneyhteydet. Isoimmat teleyritykset toimivat valtakunnallisesti ja pienemmät alueellisesti, joten verkkojen pitää toimia yli kuntarajojen.
Hallinnon ja sen toimijoiden pirstaleisuus tarkoittaa sitä, että asioita katsotaan yleensä pelkästään omasta näkökulmasta. Laajemman kokonaisuuden hahmottaminen tai vaikutusten arvioiminen eivät kuulu yksittäisen viranomaisen, viraston tai ministeriön toimenkuvaan. Julkiselta sektorilta puuttuu kokonaisvaltainen johtajuus digitaalisen infran edistämisessä
Viestintäverkot ovat kuitenkin digitalisaation perusta, sillä yhteiskuntamme ei toimi ilman digitaalista infraa, jota taas ei ole olemassa ilman sähköä. Toisaalta myös sähköverkot ovat täysin riippuvaisia tietoliikenneyhteyksistä.
Digitaalisen infran sähköveron alennus lisäisi Suomen kilpailukykyä ja hyödyttäisi käyttäjiä
Yksi hyvä keino edistää kilpailukykyistä digi-Suomea on digi-infran sähköveron alentaminen samalle tasolle teollisuussähkön kanssa. Alempi verokanta antaa mahdollisuuden panostaa koko yhteiskuntaa hyödyttävien digitaalisten palveluiden kehittämiseen.
Nyt mobiiliverkon sähkövero on 45-kertainen konesaleihin verrattuna. Alempi verokanta edistäisi entistä parempien digipalveluiden kehitystä ja innovaatioita, jotka nopeuttavat vihreää siirtymää ja pienentävät eri alojen hiilijalanjälkeä. Valtion tuloihin muutos vaikuttaisi noin kymmenen miljoonaa euroa.
Jotta Suomi pysyy kehityksen kärjessä, tietoliikenneverkkojen tarvitseman sähkön kustannuksista ei saa tulla investointien este. Edistyksellinen digi-infra lisää maamme kilpailukykyä ja on yksi hiilivapaan tulevaisuutemme tärkeimmistä tekijöistä.