Esteettömyyssääntely laajenee merkittävästi
Hallitus antoi keväällä esityksen eräiden tuotteiden ja palveluiden esteettömyysvaatimuksista. Sääntelyn tavoitteena on yhdenmukaistaa sisämarkkinoiden esteettömyys- ja saavutettavuusvaatimuksia ja siten parantaa sisämarkkinoiden toimintaa sekä edistää kuluttajien mahdollisuuksia käyttää yhdenvertaisesti tuotteita ja palveluja.
Uusia esteettömyysvaatimuksia sovellettaisiin sekä julkisiin että yksityisiin toimijoihin silloin, kun ne tarjoavat sääntelyn soveltamisalaan kuuluvia tuotteita tai palveluja kuluttajille. Sääntelyllä pannaan kansallisesti täytäntöön asiaa koskeva Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi.
FiComin jäsenten kannalta keskeisimmät muutokset liittyvät sähköisen viestinnän palvelulain (SVPL) ja digitaalisten palveluiden tarjoamisesta annetun lain muutoksiin, joissa säädetään sähköisen viestinnän palvelun ja audiovisuaaliseen mediapalveluun pääsyn esteettömyydestä. Soveltamisalaan eivät kuitenkaan kuulu itse tarjoamisen kohteena oleva sisältöpalvelu eli tv-ohjelmisto eivätkä laitteiden väliset siirtopalvelut, internetyhteyspalvelut tai alle 10 henkeä työllistävien mikroyritysten tarjoamat digipalvelut.
Tavoitteet kannatettavia − itse sääntely epäselvää
Tuotteiden ja palveluiden esteettömyys on ehdottoman kannatettavaa ja tavoiteltavaa. Positiivista esityksessä on se, että sen soveltamisala säilyy direktiivin mukaisena ja esitys on jonkin verran parantunutkin valmistelun aikana. Toimijoiden kannalta aivan keskeistä on, että sääntely on mahdollisimman selkeää ja ennustettavaa. Tähän perusvaatimukseen esitys ei valitettavasti vastaa. Tosin on todettava, että myös esityksen pohjana oleva esteettömyysdirektiivi on erittäin epäselvä ja vaikeatulkintainen.
Esitys ei ole looginen sen suhteen, milloin henkilöiden väliset viestintäpalvelut kuuluvat SVPL:n ja milloin digipalvelulain piiriin. Puhelut ja tekstiviestit kuuluvat SVPL:n soveltamisalaan. Sen sijaan uudemmat viestintäpalvelut, kuten WhatsApp tai Messenger kuuluvatkin digipalvelulain soveltamisalaan, vaikka nekin ovat henkilöiden välisiä viestintäpalveluja.
Epäselväksi jää myös se, miksi AV-sisältöpalveluihin pääsyn tarjoavat palvelut kuuluvat digipalvelulain eivätkä SVPL:n soveltamisalaan. Digipalvelulain mukaisia digitaalisia palveluita ovat sellaiset mobiilisovellukset ja verkkosivustot, joilla viestitään ja joilla katsotaan ohjelmia, esimerkiksi YLE Areena, MTV Katsomo sekä Netflixin kaltaisten palvelujen verkkosivustot ja mobiilisovellukset. Esityksestä ei sen sijaan käy ilmi, millaiset AV-sisältöpalveluihin pääsyn tarjoavat palvelut kuuluvat SVPL:n soveltamisalaan. On arvoitus, tarkoitetaanko näillä ”muilla kuin digitaalisilla palveluilla” esimerkiksi lineaarista TV:tä eli antenni- ja kaapelitelevisiojakelua, ja IPTV-jakelu tai internetyhteydellä katsottava ohjelma olisi digipalvelulain alaista?
FiComin lausunnossa nostettiin esille esityksen täsmällisyyttä koskevat ongelmat: sääntelyn tulee olla sellaista, että yritykset voivat selkeästi ymmärtää siihen perustuvat oikeutensa ja velvollisuutensa. Myös perustuslakivaliokunta on omassa lausunnossaan kiinnittänyt huomioita täsmälleen samaan ja edellyttänyt muutoksia esitykseen. Pelkkä yleinen viittaus esteettömyysdirektiiviin ja sen vaatimuksiin ei ole perustuslakivaliokunnan mielestä riittävää, vaan sääntelyä tulee muuttaa niin, että siitä käy ehdotettua laajemmin ilmi toimijoihin kohdistuvien velvoitteiden sisältö. FiCom ehdotti lausunnossaan myös mm., että sääntelyä selkeytettäisiin ja yksinkertaistettaisiin siirtämällä kaikki esteettömyysdirektiivin mukaiset AV-sisältöpalveluihin pääsyä tarjoavat palvelut ja viestintäpalvelua koskevat vaatimukset SVPL:n soveltamisalaan.
Uusia velvoitteita, kenellä viime kädessä vastuu?
Esityksessä on mukana uusia velvoitteita viestintäpalveluille: siinä esitetään reaaliaikaista tekstipalvelua ja täydellisiä interaktiivisia ominaisuuksia koskevaa Total Conversation -palvelua. Jälkimmäisessä on kyse monimutkaisesta palveluketjusta, jossa eri päätelaitteiden, ohjelmistojen, sovellusten, verkkolaitevalmistajien ja operaattoreiden tulee paitsi kehittää omat toiminnot, myös sovittaa yhteen kaikki eri osat, jotta palvelu toimisi jokaisessa EU-maassa. Palveluiden toimivuuden ja esteettömyyden kannalta ei ole riittävää, että esimerkiksi suomalainen teleyritys ryhtyisi yksin ja itsenäisesti kehittämään vaadittuja uusia palveluja, koska niiden pitää toimia koko EU-alueella.
Esityksestä ei kuitenkaan käy selville, miten velvollisuus tarjota näitä uusia palveluja kaikille loppuasiakkaille toteutetaan, ja kenellä on lopullinen vastuu niiden esteettömyydestä. Velvoitteiden tulisi koskea kaikkia palveluketjun toimijoita tasapuolisesti, ei pelkästään viestintäpalvelua tarjoavaa yritystä. On syytä tiedostaa ja tunnustaa se tosiasia, että palveluiden toimivuus ja esteettömyys edellyttävät vähintään EU-tasoista, koko tuote- ja palveluketjuja koskevaa standardointia.
Standardit ovat ehdoton edellytys esteettömille palveluille
Esteettömyysdirektiivin yhtenä tavoitteena on edistää palveluiden toimivuutta valtiorajojen yli koko EU- sisämarkkinoilla. Viestintäpalvelut ovat erinomainen esimerkki yli rajojen toimivista palveluista. Esimerkiksi puhe- ja tekstiviestipalveluiden toimivuus on edellyttänyt kansainvälisiä standardointeja.
Esteettömyysstandardien kattavuus ja niiden valmistuminen riittävän ajoissa ovat erittäin kriittisiä laatuvaatimusten, velvoitteiden, palveluiden toimivuuden ja sisämarkkinoiden kannalta. Standardisoinnilla varmistetaan loppukäyttäjälle esteettömät palvelut. Tässä vaiheessa ei ole täysin selvää, miten laajasti uudet ja päivitettävät standardit tulevat kattamaan koko palveluketjun ja eri toimijoille asetetut vaatimukset.
Muutaman vuoden siirtymäaika
Lakien piti tulla pääosin voimaan 28.6.2022, mutta tätä kirjoittaessa niiden käsittely eduskannassa on edelleen kesken. Esteettömyysvaatimuksia tulee noudattaa kesäkuun 2025 lopulta alkaen. Siirtymäaika vaikuttaa pitkältä, mutta tosiasiassa mahdollisuus käytännössä noudattaa esteettömyyssääntelyä edellyttää, että standardit valmistuvat hyvissä ajoin ennen voimaantuloa.