EU-komission Vesa Terävä: Sääntelyllä ei tähdätä kaikkea mikä liikkuu
Euroopan komissiossa viestintäverkoista, sisällöistä ja teknologiasta on vastuussa DG Connect -pääosasto. Sen tutkimusstrategiayksikön päällikkö Vesa Terävä vastaa kysymyksiin EU:n sähköisen viestinnän lainsäädännön ns. telepaketista, josta syntyi sopu viime kesänä. Nyt direktiiviä ollaan tuomassa kansalliseen lainsäädäntöön.
Mitkä ovat EU:n telepaketin päätavoitteet?
– Taloudessa ja yhteiskunnassa laajemmin tapahtuva digitaalinen muutos, josta esimerkkeinä ovat mm. verkkosisältöpalvelujen lukumäärän ja suosion lisääntyminen sekä esineiden internetin, pilvipalveluiden sekä laitteiden välisen viestinnän (M2M) yleistyminen, on johtanut laadukkaiden kiinteiden ja langattomien yhteyksien jatkuvaan kysynnän kasvuun. Viestintälainsäädännön on vastattava tähän haasteeseen ja tuettava siirtymistä kohti gigabittiyhteiskuntaa.
– Viestintäpalveluiden tarjonta on monipuolistunut ja kansainvälistynyt internetin myötä. Kuluttajansuojasäännösten on huomioitava tämä kehitys ja turvattava sekä loppukäyttäjien oikeudet muuttuneilla markkinoilla riippumatta siitä, miten palvelut tarjotaan, että palveluntarjoajien mahdollisuus tarjota palveluita mahdollisimman yhdenmukaisten sääntöjen puitteissa.
Mikä on mielestäsi merkittävin muutos nykysääntelyyn verrattuna?
– Uusi lainsäädäntökehys korostaa verkkoinvestointien tärkeyttä ja laajentaa siviili-infrastruktuurin (mm. mastojen, kaapelikanavien ja jakamojen) käyttöoikeutta, mikä laskee merkittävästi teleoperaattoreiden kustannuksia ja helpottaa oman verkkoinfrastruktuurin rakentamista. Uudet yhteisinvestointeja koskevat säännöt hyödyntävät kaikkia markkinatoimijoita, jotka ovat valmiita investoimaan erittäin suuren kapasiteetin kuituverkkoihin.
– Radiotaajuuksien osalta taajuustoimilupien takaama 20 vuoden investointivarmuus ja yhteiset määräajat luovat edellytykset 5G-verkkojen rakentamiselle. Erityisesti vaatimus 3,5 GHz:n ja 26 GHz:n taajuusalueita koskevien toimilupien myöntämiseksi vuoden 2020 loppuun mennessä tasoittaa tietä nopealle Euroopan laajuiselle verkkorakentamiselle. Lisäksi uudet säännöt yhdenmukaistavat loppukäyttäjäsuojaa koskevia sääntöjä EU:ssa ja varmistavat näin loppukäyttäjille korkeatasoisen kuluttajansuojan kaikkialla unionin alueella.
Toteutuvatko tavoitteet uudella lainsäädännöllä? Ovatko valitut keinot oikeita ja riittäviä?
– Tulevina vuosina tarvitaan merkittäviä verkkoinvestointeja, joista pääosin vastaa yksityinen sektori kilpailluilla markkinoilla. Vaikka investointeihin vaikuttava useat, lainsäädännöstä riippumattomat taloudelliset tekijät, säännöstö, joka korostaa infrastruktuuri-investointeja ja tarjoaa kaikille toimijoille oikeat kannustimet investoimaan sekä varmistaa että radiotaajuudet ovat nopeasti saatavilla, tarjoaa ennustettavissa olevan ja investointeja tukevan oikeudellisen kehyksen.
Huomioidaanko paketissa kansallisten markkinoiden erityispiirteet? Jos, niin miten?
– Kansalliset sääntelyviranomaiset ovat keskeisiä toimijoita uusien sääntöjen soveltamisessa. Niiden tehtävänä on arvioida, toimivatko markkinat ja jos ne eivät toimi, asettaa asianmukaisia sääntelyvelvoitteita.
– Itse asiassa nykyiseen lainsäädäntöön verrattuna uudet säännöt ottavat huomioon selkeästi sen, että kilpailuedellytykset voivat vaihdella huomattavasti ei ainoastaan jäsenvaltioiden välillä mutta myös niiden sisällä. Tämän vuoksi sääntelyviranomaisilta edellytetään kohdennetun sääntelyn pohjaksi sekä jo rakennettujen verkkojen sekä investointisuunnitelmien kartoittamista.
Miten telepaketin vaikutuksia markkinoille seurataan?
– Seurantaa tapahtuu eri tasoilla. Osana markkina-analyysiprosessia sääntelyviranomaiset keräävät tietoja markkinoiden kehityksestä ja nämä tiedot jaetaan komission ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen BERECin kanssa, jotka molemmat seuraavat markkinoiden kehitystä EU:n tasolla.
– Komissio jatkaa raportointia markkinoiden ja sääntelyn edistymisestä vuosittaisessa raportissa, joka perustuu muun muassa ns. DESI-indeksiin (Digital Economy and Society Index) sekä maakohtaisiin raportteihin EU-lainsäädännön täytäntöönpanosta.
Tuleeko vielä uusi telepaketti tai tarvitaanko jatkossa telealan erityissääntelyä? Jos, niin millaista sen tulisi mielestäsi olla?
– Ensin on varmistettava, että uudet säännöt pannaan täytäntöön ja niitä sovelletaan ennen kuin ennakoidaan tulevia sääntelytarpeita.
– Suuntaus on selvä: viimeisten 15 vuoden aikana säänneltyjen markkinoiden lukumäärä on selvästi vähentynyt. 2000-luvun alussa säänneltyjä markkinoita oli 18. Tällä hetkellä EU:n tasolla säänneltäväksi on identifioitu neljä markkinaa sekä roaming.
– Lisäksi uuden sääntelykehyksen puitteissa terminointimarkkinoiden sääntelyä yksinkertaistetaan, joskin samalla kuluttajansuojaa lisätään kansainvälisten puheluiden osalta.
– Sääntelyllä ei tähdätä kaikkea mikä liikkuu, vaan säännellään sitä mikä ei liiku ja estää markkinoita toimimasta.
– Ennakkosääntelyn alaisia markkinoita koskeva suositus tarkistetaan seuraavan kerran vuoden 2020 loppuun mennessä. Koko sääntelykehystä tarkastellaan uudelleen vuoden 2025 loppuun mennessä. Nopeasti muuttuvalla alalla seitsemän vuotta on niin pitkä aika, ettei tässä vaiheessa ole mitään syytä tehdä liian pitkälle meneviä ennusteita.