Hyvinvointialueilla aikamoinen digiurakka
Euroopan komission digitalisaatiovertailussa (DESI) Suomi sijoittui tänä vuonna jälleen hienosti ykköseksi. Kokonaiskuvassa Suomi on kiistatta vahva digisuorittaja ja ansaitsee paikkansa palkintopallilla. Mahdollistava, teknologianeutraali politiikka sekä kilpailua suosiva ja kannustava ilmapiiri ovat avaintekijöitä menestyksemme taustalla.
Julkisissa digipalveluissa Suomi oli myös selvästi yli EU-keskiarvon ja toisena heti Viron jälkeen. Tämä hämmästyttää, koska niin monta epäonnista hanketta on noussut julkisuuteen, esimerkiksi Sarastialta tilattu Helsingin kaupungin palkanmaksujärjestelmä, HUS:in ikuisuusprojekti ja murheenkryyni Apotti, edellinen sähköisen henkilöllisyyskortin hanke, Digi- ja väestötietoviraston digipalveluiden puutteet ja hitaus. Ehkä julkisten palveluiden edelläkävijät, kuten Verohallinto ja Kela, kurovat hyvillä hankkeillaan railon umpeen.
Menestyminen arvioinneissa johtaa helposti kehitykselle vaaralliseen hymistelyyn. Tulevien vuosien suuri muutos koskee nimenomaan yhteiskunnan digitalisoitumista.
Verohallinnon pääjohtaja Markku Heikura peräänkuuluttaa digipalveluiden asettamista ensisijaisiksi. Tavoitteella on monta perusteltua syytä, joista ollenkaan vähäisin ei ole kustannustehokkuus.
ICT-järjestelmien uusiminen kiireellistä ja kallista
Seuraava suuri julkisten digipalveluiden puristus on hyvinvointialueiden tietojärjestelmien yhteensovittaminen, jonka pitäisi olla kunnossa ensi vuoden alussa. Muutoksen toteuttamiseen on vajaa 100 työpäivää jäljellä.
Tietojärjestelmien rakentaminen uusille hyvinvointialueille nykyisten, eri kunnissa käytettyjen hajanaisten järjestelmien korvaajiksi vaatii merkittäviä investointeja. Valtio on budjetissaan varannut sote-uudistuksen ICT-rahoitukseen 440 miljoonaa euroa, ja lisätalousarviolla summaan on kevään kuluessa lisätty 160 miljoonaa. Alueet itse arvioivat talvella tarvitsevansa tuon lisäksi vielä noin 400 miljoonaa.
ICT-järjestelmien uusimisessa on palvelun tarjoajan markkinat; moni hyvinvointialue on pakkoraossa kiireen ja nykyisten sopimustensa keskellä. Toivotaan parasta, mutta ehkä olisi paikallaan myös varautua – jos ei nyt pahimpaan, niin kokoluokaltaan merkittäviin vaikeuksiin.
Jos homma sakkaa, missä vika?
Liian helposti epäonnisten hankkeiden kohdalla todetaan, että syy on tietojärjestelmissä. Usein ongelma löytyy kuitenkin epäonnistuneista päätöksistä, joista pitää kantaa vastuu. Hallinnon kykyä ja osaamista hankkia toimivia ratkaisuja tulee tarkastella kriittisesti. Jos pelko hankintalakia kohtaan ohjaa sidosryhmähankintoihin in-house-toimijoilta, lienee puutteita myös hankintakokonaisuuksien määrittelemisessä.
Virheitä sattuu, mutta niistä pitää oppia. Sarastian palkanmaksujärjestelmän vaikeudet Helsingissä on hyvä ottaa varoittavana esimerkkinä. Sarastia tulee oman ilmoituksensa mukaan olemaan suurin palveluiden tuottaja hyvinvointialueiden talous- ja palkkahallinnon palveluissa.
Julkishallinnon halu ostaa palveluita in-house-yhtiöiltä kilpailtujen markkinoiden sijaan on valitettavaa. Kehitys on synnyttänyt kymmenien in-house-yhtiöiden joukon. Myös Helsinki on perustamassa omaa yhtiötään digitaalisten peruspalveluiden tuotantoa varten. Suunta on huolestuttava. Kova kilpailu paitsi kirittää kehittämään entistä parempia palveluita myös turvaa veronmaksajien aseman.
DESI-vertailussa menestyminen edellyttää jatkossakin yhteiskunnalta mahdollistajan roolia, sillä paljon on vielä tekemättä. Kunnianhimon tasoa pitää digitaalisuuden hyödyntämisessä entisestään nostaa. Keskinkertainen ei saa riittää, vaan tavoitteena on oltava tehdä aina enemmän ja paremmin. Teknologia on oikein ja osaavasti hankittuna erinomainen renki, joka säästää rahaa ja luontoa, vapauttaa resursseja muihin tehtäviin sekä lisää tuottavuutta.