Ilmastostrategialla yhtenäinen kuva ympäristövaikutuksista

Suomen ensimmäinen ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategia julkaistiin maaliskuussa 2021. Strategia oli kansainvälisesti uraauurtavaa. Siihen on  koottu keinoja, joilla ICT-alan hiili- ja ympäristöjalanjälki pienenee ja digitalisaation hyödyt saadaan käyttöön. Strategian laatimisessa oli mukana liikenneneuvos Tuuli Ojala liikenne- ja viestintäministeriön ilmasto- ja ympäristöyksiköstä.

Suomi laati ICT-alan ilmasto- ja ympäristöstrategian reilut kaksi vuotta sitten. Mikä on sen suurin anti?

Ensinnäkin pidän tärkeänä, että ICT-alan ilmasto- ja ympäristöasioita on tarkasteltu kattavasti strategiatyössä ja muodostettu yhteinen kuva siitä, millaisia negatiivisia ja positiivisia ilmasto- ja ympäristövaikutuksia alaan liittyy. Strategia on herättänyt tietoisuutta näistä kysymyksistä ja sysännyt liikkeelle uusia toimia. Alalla tehdään paljon ilmasto- ja ympäristötyötä ilmankin strategiaa, mutta strategian avulla meidän on mahdollista kerätä siitä kootummin tietoa ja uskon että toimijoillekin on eduksi saada oma ahkerointinsa liitettyä laajempaan kansalliseen kontekstiin. Arvokasta on myös työssä syntynyt toimijoiden verkosto.

Miten strategian käytännön toteuttaminen on edennyt? Missä on saatu parhaita tuloksia?

Strategiassa on runsaasti toimia ja niiden toteuttaminen kuuluu niin hallinnolle, tutkimussektorille, yrityksille kuin järjestöillekin. Toimeenpanossa on edetty pääosassa strategian teemoja varsin mukavasti, vaikka fokusoinnille ja toimien kiihdyttämisellekin on tilaa.

Valtion toteutuneista toimista voisin nostaa esille vaikkapa datakeskusten energiatehokkuutta ja hukkalämmön hyödyntämistä edistävän verotusuudistuksen. LVM:n hallinnonalalla Traficom on edistänyt verkkojen energiankulutuksen mittaamista. EU:ssa on valmistunut tai käsiteltävänä useita ICT-alan kestävyyttä parantavia aloitteita, kuten uusi akkuasetus, neuvoteltavana oleva ekosuunnitteluasetus sekä datakeskusten ilmastojalanjäljen raportoinnin parantaminen osana energiatehokkuusdirektiivin uudistamista. Ekosuunnitteluasetuksessa myös pilotoidaan digitaalista tuotepassia, joka on yksi ICT-alan merkittävistä mahdollisista tulevaisuuden positiivisista kädenjälkivaikutuksista.

Yritysten energiatehokkuustoimet ja myös keinot toimia sähköverkon tukena akustojen avulla ovat nousseet uudessa energiatilanteessa arvoonsa. Hukkalämmön kysyntä on kasvanut, kun fossiilisista energianlähteistä pitää päästä eroon, tukiasemien uusiutuvien energianlähteiden ratkaisut ja erilaiset joustomahdollisuudet kehittyvät jatkuvasti ja niille tuntuu myös olevan kysyntää.

Tutkimuspuolella on edistytty varsin hienosti ja valmistelu myös käytännön työkaluja digiratkaisujen energiankulutuksen ja ilmastovaikutuksen mittaamiseksi ja vähentämiseksi. En tietysti tunne aiheen koko kansainvälistä tutkimuskenttää, mutta uskaltaisin sanoa, että tässä on Suomessa tehty jopa uraauurtavaa selvitystyötä muun muassa verkkosivustojen rakenteen vaikutuksesta energiankulutukseen tai julkisten palvelujen digitalisaation vaikutusten mittaamisesta.

Mitä yksittäinen kansalainen voi tehdä oman ICT-ilmastokuormansa vähentämiseksi?

Tämä on hyvä kysymys siksikin, että strategian toimeenpanossa kansalaisten tietoisuuden ja osaamisen vahvistaminen on yksi teema, joka voisi kaivata vielä lisää vahvistusta. Laitteiden ja verkkojen sähkönkulutukseen voi vaikuttaa aika merkittävästäkin esimerkiksi suurien näyttöjen käyttö ja tarkkapiirtoiset videot. Ehkä kuitenkin kaikkein merkittävimpänä vaikutusmahdollisuutena nostaisin laitteet ja niiden valmistamiseen liittyvän ilmasto- ja ympäristökuorman. Aina voi harkita, kuinka paljon laitteita tarvitsee ja kuinka usein ne pitää uusia. Ja jos on välttämätöntä, esimerkiksi tietoturvallisuuspäivitysten vuoksi siirtyä uuteen laitteeseen, vanhan kierrätykseen toimittaminen on ensiarvoisen tärkeää. Mitään sähkö- ja elektroniikkajätettä ei pidä panna sekajätteeseen. Kännyköiden ja vastaavien arvokkaat materiaalit myös menetetään kierrosta, jos ne jätetään lojumaan laatikoiden pohjalle.