Lupaviidakosta rivakampaan rakentamiseen
Kattavat ja laadukkaat viestintäverkot ovat digitaalisen yhteiskuntamme selkäranka. Kaupungeissa ja kunnissa elinkeinoelämä, hallinto eivätkä asukkaat tule toimeen ilman viestintäyhteyksiä. Niitä tarvitaan sekä työ- että vapaa-aikana.
Suomen digitaalinen infra on hyvässä kunnossa, mutta sähköisten palveluiden kehittyminen, alustatalous ja uudet innovaatiot edellyttävät verkkojen jatkuvaa kehittämistä ja uudistamista. Verkkorakentaminen ei saa kompastua byrokraattisiin esteisiin.
Suomessa on 311 kuntaa, joilla kaikilla on omat, erilaiset rakentamisehtonsa ja -vaatimuksensa, mikä on viestintäverkkojen rakentamisen kannalta haastavaa. Teleyrityksen näkökulmasta verkkoja ei tehdä kuntarajojen mukaan vaan koko Suomen tarpeisiin.
Saisinko verkon rakennusluvan, kiitos
Viestintäverkkojen rakentamisen esteitä ja hidasteita on purettava. Rakentamiseen liittyy lukuisia lupaprosesseja, joita on yksinkertaistettava. Ne on digitalisoitava, ja keskitettävä niin, että tarvittavat luvat saa yhdeltä luukulta.
Verkkorakennukselle otollinen aika on Suomen sääolosuhteissa rajallinen. Lupien odottelu viivästyttää pahimmillaan rakentamista. Tavoitteena onkin ilmoitusmenettely, jossa ilmoituksen käsittelylle asetetaan määräaika. Töiden välitön aloitus pitää sallia ilmoituksen jättämisen tai määräajan jälkeen, ellei valitusviranominen määrää toisin.
Kevyt tarkoittaa myös ympäristöystävällistä
Jotta valokuituverkko saadaan levittäytymään mahdollisimman ripeästi, on uudenlaiset, kevyet rakentamismenetelmät saatava viipymättä käyttöön. Mikrosahaus – mikro-ojitus, matala-asennus, matalakaivuu, kuitusahaus; hyvällä menetelmällä on monta nimeä – on erinomainen ratkaisu taajamien kuitukaapelointeihin.
Taajamissa valokaapelit asennetaan Suomessa pääosin kaivamalla katujen vierille viheralueille tai jalkakäytävälle. Erityisesti taajamien pientaloalueilla uusien kaapeleiden kaivaminen on varsin hidasta ja kallista sekä asukkaiden kannalta hermoja raastavaa. Mikrosahaus tekee vain kapean railon asvaltoituun tiehen. Se on perinteistä kaivuuta nopeampaa, kustannustehokkaampaa ja siitä aiheutuva hiilijalanjälki on pienempi. Rakennusalueella asuville aiheutuva haitta on lyhytaikainen, ja kotikatu käyttökelpoinen käytännöllisesti katsoen koko kaapelin asennuksen ajan.
Yhteisrakentamista aina kun mahdollista
Sähkö- ja telekaapeleiden laittaminen samaan ojaan kuulostaa järkiratkaisulta. Sitä se onkin aina silloin, kun yhteisrakentaminen on mahdollista. Viestintäverkkojen rakentamisessa yksi suurimmista kulueristä on maan kaivaminen.
Sähkö- ja televerkkojen rakentamisen lähtökohdat ovat kuitenkin kovin erilaiset ja niillä on myös toisistaan poikkeavat rakentamisehdot. Sähköverkkoyhtiöt toimivat monopolissa ja teleyhtiöt erittäin kilpaillussa markkinassa. Myös verkkojen suunnittelu eroaa toisistaan.
Yhteisrakentamista helpottamaan on toteutettu mm. Verkkotietopiste-palvelu, jonne kerätään kootusti tietoa eri rakennushankkeista. Tele- ja sähköala on myös laatinut kustannustenjakomallin yhteisrakentamishankkeisiin.
Kunnat voivat edistää digitaalisen infran rakentamista ottamalla viestintäverkon rakentamisen huomioon kaavoituksessaan. Esimerkiksi Kuopiossa uudelle asuinalueelle maahan asennetaan myös putkisto valokuitua varten muiden rakennustöiden yhteydessä. Näin varaudutaan kaupungin digitaaliseen tulevaisuuteen.