Mitä tulisi huomioida uudessa digitaalisen infran strategiassa?

Liikenne- ja viestintäministeriö käynnisti kesällä uuden digitaalisen infrastruktuurin strategian valmistelun. Strategiassa tullaan määrittelemään toimenpiteet nopeiden laajakaistayhteyksien saatavuuden ja laadun parantamiseksi. Lisäksi siinä määritellään Suomen laajakaistatavoite vuodelle 2025 ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi. Strategia tulee olemaan teknologianeutraali, eli se koskee sekä kiinteää että langatonta laajakaistaa.

Digitalisaatio muuttaa globaalisti kaikkea, joten siihen pohjautuvaa ydintä – viestintäinfraa – on hyvä aika ajoin tarkastella myös kansallisen strategian näkökulmasta. Maailma on muuttunut merkittävästi sitten vuoden 2008, jolloin edellinen kansallinen laajakaistaohjelma hyväksyttiin.

Strategioiden väliin jäävänä kahdeksana vuotena on tapahtunut paljon. Esimerkiksi:

  • Suomi on noussut mobiiliyhteyksien kärkimaaksi hyvin toimivan taajuuspolitiikan siivittämänä.
  • Kiinteiden verkojen tekniikka on kehittynyt ja kehittyy jatkuvasti, ja verkkoihin investoidaan vuosittain keskimäärin yli 200 miljoonaa euroa.
  • Keskeiset verkkoyritykset julkistivat laajakaistan toimeenpano-ohjelman  yhdessä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa vuonna 2016.
  • Viestintäyhteyksien ja -palveluiden tarjoamisessa kilpaillaan kovaa, mistä kuluttaja hyötyy monipuolisina, laadukkaina ja edullisina palveluina.

Kysynnän kasvattaminen lisää tarjontaa

FiCom on laatinut strategiaan liittyvän oman ohjelmansa, jossa tavoitteeksi on vaatimattomasti asetettu, että Suomi on kansainvälisessä vertailussa maailman paras nopeiden laajakaistayhteyksien tarjonnassa. Ohjelmassa on esitetty yhdeksän keinoa, jolla tähän tavoitteeseen päästään. Keinojen keskiössä ovat kysyntä, teknologianeutraalisuus, taajuuspolitiikka ja rakentamisen lupamenettelyt.

Kysynnän edistämistä tulee kehittää ja tehostaa monella eri tavalla. Kuluttajat eivät nimittäin ole kovin innokkaita hankkimaan esimerkiksi nopeita kuituyhteyksiä. Viestintäviraston tänä vuonna tekemän kuluttajatutkimuksen mukaan 59 % kotitalouksista ei ole hankkinut tai kiinnostunut hankkimaan valokuitua.

Kysyntää ohjaavat tällä hetkellä melko pitkälle sisältöpalvelut, mutta kysyntää voisi lisätä myös julkisilla palveluilla sekä verotuksen keinoin. Yksi mahdollisuus olisi laajentaa kotitalousvähennysoikeus koskemaan koko kiinteän tilaajayhteyden rakentamista, myös oman tontin ulkopuoliselta osuudelta. Nyt verovähennyksen voi tehdä vain siitä työstä, joka tehdään omalla tontilla.

Terveydenhuollon palveluissa sekä viranomaistoiminnoissa on paljon potentiaalia kysynnän edistämiseksi. Veroehdotusta lukuun ottamatta digitalisaation hyödyntämisessä ollaan yleisesti ottaen vasta alkuvaiheessa.

Oleellista palveluiden toimivuus, ei käytetty tekniikka

Ministeriön strategian teknologineutraali lähestymistapa on oikea. Palveluiden käyttäjille verkkotekniikalla ei ole merkitystä, vaan sillä, että haluttu palvelu on saatavilla ja toimii moitteettomasti. Suurinta osaa kuluttajista ei kiinnosta, millaista tekniikkaa heidän käyttämänsä palvelun toteuttaminen vaatii, kunhan palvelun käyttö on sujuvaa.

Tarjonnan edistämisessä lainsäätäjän tulee olla kehityksen mahdollistaja ja säännellä toimintakenttää vain silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä. Ensiarvoisen tärkeää on luoda tasavertaiset mahdollisuudet kaikille toimijoille.

Marko Lahtinen on FiComin lakiasioiden päällikkö. Seuraa Markoa Twitterissä: https://twitter.com/MPLahtinen