Mitä jos EU:n digikehitys kompastuu sääntelyyn?

Uuden komission digitalousohjelma on kunnianhimoinen. EU haluaa jatkaa datatalouden ja tekoälyn kehityksen edelläkävijänä. Tietosuoja-asetusta pidetään eurooppalaisena menestystarinana, ja samaa linjaa halutaan pitää yllä myös muussa sääntelyssä.

Tietosuoja-asetuksen toimeenpano on ollut osassa jäsenmaita hyvinkin hidasta. Suomessakaan sen tulkinnat eivät puutteellisen viranomaisohjeistuksen vuoksi ole vielä selkiytyneet. Yhteisiä pelisääntöjä EU:ssa pitää hakea niin tekoälyn etiikan kuin oman datan hallinnan kasvattamiseksi.

Suomi on kiistatta Euroopan digitalisaatiokehityksen kärkimaa. Vuosittaisessa komission vertailussa nousimme viime kesänä ensimmäistä kertaa ykköseksi, ja kärkipaikan tuntumassa on oltu aiempinakin vuosina.

Suomelle EU:n harjoittama digipolitiikka on tärkeää. Euroopan unionin haaste on jäsenmaiden digitaalisen kehityksen merkittävä eriasteisuus. Edelläkävijämaiden, kuten Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Hollannin, on pidettävä huolta siitä, ettei EU:n digikehitys kulje hitaimman tai protektionistisimman maan vauhdilla. Strategiselle johtajuudelle on digipolitiikassa huutava tarve, jotta esimerkiksi tekijänoikeusdirektiivin kaltaiselta mahalaskulta vältyttäisiin tulevaisuudessa.

Valtiovarainministeri Katri Kulmunin mielestä Euroopan pitäisi rakentaa oma käyttöjärjestelmä ja verkkoselain. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen puolestaan haluaa, että EU:n edelläkävijyys saavutetaan luomalla seuraavan sukupolven teknologioiden standardeja, joista muodostuu maailmanlaajuinen normi.

EU-maiden digikehityksen hitaus on turhauttavaa. Edelläkävijämaiden on aktiivisesti rakennettava Eurooppaan sellainen toimintaympäristö, jonne innovaatiohubit syntyvät. Osaamiseen ja tutkimukseen tarvitaan merkittävää EU-tason panostusta. 

Sekä Kulmunin että von der Leyenin toiveiden toteutuminen riippuu eurooppalaisten yritysten kilpailukyvystä ja innovaatio-osaamisesta. EU:n pitää auttaa yrityksiä kasvamaan, investoimaan ja innovoimaan. Tässä mahdollistava ja kannustava lainsäädäntö on avainasemassa.

Ajatus standardeihin perustuvasta eurooppalaisesta edelläkävijän roolista on tavoiteltava. Mitä jos käy kuitenkin niin, että digitaalinen kehitys kukoistaa Euroopan sijaan maissa, joissa ei keskitytä normien laatimiseen? EU:n on pidettävä huoli siitä, että raskaat ja pitkäkestoiset lainsäädäntöprosessit eivät vaikeuta eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä. Muuten digikehityksen tahtipuikkoa saatetaan heilutella aivan muualla.