Onko sähköisen viestinnän direktiivi enää tarpeellinen?

Ensimmäinen eurooppalaista teletoimialaa sääntelevän European Electronic Communications Coden (EECC) edeltäjä laadittiin reilut 20 vuotta sitten. Tämän jälkeen sääntelyä on uudistettu kahdesti, viimeksi vuonna 2018. Sääntelyssä on kyse viestintämarkkinan erityissääntelystä, ja sen pääasiallisena tavoitteena on ollut luoda yhtenäinen viestintäsektorin sisämarkkina Eurooppaan.

Viestintämarkkina on kahdessa vuosikymmenessä kokenut lähes täydellisen murroksen. Kiinteät verkot ja mobiiliverkkotekniikat ovat kehittyneet merkittävästi, ja samalla perinteiset toimijat ovat saaneet vastaansa uusia globaaleja kilpailijoita ja niiden tuottamia uusia viestintäpalveluita.

Kiristynyt kilpailu, uudistukset sekä verkkotekniikoiden vaativat mittavat investoinnit ovat asettaneet perinteiset teleyritykset ennennäkemättömien haasteiden eteen. Uutta sääntelyä on tullut ja tulossa merkittävästi lisää muun muassa kyberturvallisuuteen, esteettömyyteen, tekijänoikeuteen, kuluttajansuojaan, tietosuojaan ja verkkoneutraliteettiin. Myös erilaiset monitorointi-, esto- ja poistovelvoitteet ovat lisänneet teleyritysten velvoitteita.

EECC on oman aikansa tuote 

Sähköisen viestinnän direktiivi on luotu hyvin pitkälle kiinteän verkkoinfrastruktuurin sääntelyyn. Sen tarkoitus on ollut mahdollistaa viestintäverkkojen ja -palveluiden kilpailua ja sitä kautta lisätä palveluiden saatavuutta ja valinnan mahdollisuuksia niiden käyttäjille. Tämä perustavoite elää direktiivissä edelleen hyvin vahvasti, vaikka siihen on tehty vuosien varrella joitain uudistuksia muun muassa verkkoinvestointien kannustinten muodossa.

EECC on siis oman aikansa tuote. Maailma, ja sen mukana viestintämarkkina, on muuttunut hyvinkin paljon. EECC ei valtaosiltaan enää vastaa tämän päivän eikä tulevaisuuden viestintämarkkinoiden tarpeeseen. Uutta ja yleistä sääntelyä on nykyään todella runsaasti, ja samalla eri teknologioilla toimivia viestintäverkkoja ja edullisia palveluja on saatavilla jokaiseen kotitalouteen. Voidaankin sanoa, että EECC on saavuttanut tavoitteensa ja täyttänyt tehtävänsä. Tarvitaanko siis enää raskasta ja seikkaperäistä EECC:n kaltaista erityissääntelyä?

Direktiiviä arvioitava täysin uudelleen

EECC:tä on arvioitava kriittisesti ja puhtaalta pöydältä. Sen uudelleen arviointiin on nyt hyvä tilaisuus, kun vireillä ovat muun muassa EU:n komission ehdotus gigabitti-infrastruktuuriasetuksesta sekä kuuleminen sähköisen viestinnän ja viestintäinfrastruktuurin tulevaisuudesta.

Lainsäädännön on elettävä ajassa ja edistettävä eurooppalaista kilpailukykyä, ei muodostaa sille esteitä. Tarpeetonta ja päällekkäistä sääntelyä on karsittava ja säänneltävä vain ja ainoastaan välttämättömiä asioita, kuten taajuuksia. Yksityiskohtaisesta sääntelystä on siirryttävä kohti yleissääntelyä, kuten kilpailu- ja kuluttajaoikeutta.  Sääntelyn tulee toimia mahdollistajana, ja jatkossa sen on oltava entistä enemmän investointeihin ja kasvuun tähtäävää.