Onko teknologianeutraalius tavoitteena vain tyhjä sana?
Teknologianeutraalius on ollut Euroopan unionissa vahvasti toimintaa ohjaava periaate. Periaatteen mukaan tiettyyn hankkeeseen on ”hyödynnettävä parhaiten sopivaa huipputeknologiaa, jota pidetään sopivimpana kyseisen maantieteellisen alueen tarpeisiin.” Lisäksi linjataan, että ”on tarjottava paras mahdollinen tasapaino kustannustehokkuuden suhteen noudattaen teknologianeutraaliuden periaatetta.”
Verkkojen Eurooppa hankkeessa ”pyrkimyksenä on lisätä investointeja Euroopan laajuisten verkkojen alalla ja houkutella rahoitusta sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta siten, että samalla lisätään oikeusvarmuutta ja noudatetaan teknologianeutraaliuden periaatetta.”
Periaatteet ja käytäntö ristiriidassa
Tuoreessa EU-selonteossaan myös Suomi tuo esiin monia ajatuksia unionialueen kehittämiseksi. Niistä yksi keskeinen on innovaatioiden ja investointien edistäminen teknologianeutraalisti.
Oman linjauksensa vastaisesti hallitus on kuitenkin ilmoittanut muuttavansa laajakaistatuen kohdentamista niin, että jatkossa tukea on mahdollista saada vain valokuituhankkeille.
Valitettava esimerkki on myös komission esitys valtiontukien sääntelystä. Siinäkin laajakaistatukea koskevasta sääntelystä ollaan poistamassa teknologianeutraalius.
Juhlapuheista ja julistetuista periaatteista on siis vielä matkaa käytännön toimiin ja toteutukseen. Ristiriita syö politiikan uskottavuutta, eikä poukkoileva eteneminen luo pitkäjänteistä ja ennustettavaa sääntelykehikkoa yrityksille. Ongelmallista on myös komission säädösten muuttaminen – toisinaan hyvinkin merkittävästi – ilman parlamentaarista käsittelyä. Komission vallan kasvattamiseen on syytä suhtautua suurella varauksella.
Ryhmäpoikkeusasetuksen muutos huolestuttava
FiCom on ottanut kantaa komission esitykseen ryhmäpoikkeusasetuksen muuttamisesta. Esitys hyväksyttäneen vielä ennen kesää, ja siinä EU ottaa reippaan askeleen taaksepäin innovaatioiden, kustannustehokkuuden ja sopivimman huipputeknologian edistämiseksi.
Laajakaistaverkkoja ja niiden tukia koskevat ehdotetut muutokset pitävä sisällään erittäin merkittäviä ongelmia erityisesti teknologianeutraalisuuden, mutta myös syrjimättömyyden ja kilpailuneutraliteetin osalta ja kyseenalaistavat siten tukirahojen tehokkaan käytön.
1. Kilpailuneutraliteetti
Suomessa teleyritykset laajentavat ja parantavat viestintäverkkoja joka vuosi noin puolella miljardilla eurolla, josta yli puolet käytetään kiinteään ja alle puolet mobiiliverkkoon. Teleyritysten investointiaste (21 %) on huomattavasti suurempi kuin muun yrityssektorin (12 %).
Lisäksi teleyritykset solmivat viime vuonna liikenne- ja viestintäministeriön kanssa sitoumuksen, jonka tarkoitus on entisestään parantaa modernin yhteiskunnan edellyttämien huippunopeiden laajakaistayhteyksien saatavuutta kaikilla Suomessa ajasta ja paikasta riippumatta. Sitoumuksen mukaan nopeita yhteyksiä rakennetaan ensisijaisesti markkinaehtoisesti ja toissijaisesti julkisen tuen avulla. Lähtökohtana on teknologianeutraalius, eli kiinteiden ja langattomien yhteyksien kehittämisen tulee tapahtua rinnakkain.
Liikenne- ja viestintäministeriön tavoitteena on, että EU:n elpymisvälineen (RRF) rahoitusta suunnattaisiin edistyksellisiin viestintäyhteyksiin. Elvytyksen tehokkuuden näkökulmasta on kuitenkin tärkeää varmistaa, ettei elvytysraha syrjäytä kaupallisia investointeja ja vaikuta siten haitallisesti erittäin kilpailtuun viestintämarkkinaan.
Kun otetaan huomioon mittavat investoinnit sekä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa tehdyn sitoumuksen ehdot, asetusehdotus tuo suomalaisten kaupallisten teleyritysten näkökulmasta hyvin merkittäviä epävarmuustekijöitä laajakaistaverkkomarkkinaan ja investointeihin.
2. Syrjimättömyys ja teknologianeutraalius
Ehdotus ei ole teknologianeutraali ja syrjimätön, sillä se kohtelee hyvin eri tavoin kiinteää ja mobiililaajakaistaa. Esimerkiksi tuen saannin edellytykset ovat erilaiset kiinteille ja mobiiliverkoille. Kiinteille verkoille olisi ehdotuksen mukaan saatavissa tukea, vaikka alueella olisi jo yksi rakennettu kiinteä verkko, mutta mobiiliverkoille tukea ei saisi.
Kilpailuneutraliteetin kannalta ongelmallista on, että tukialueella oleva kiinteä verkko voi olla täysin kaupallisesti ja markkinaehtoisesti rakennettu ja jatkossa samalle alueelle rakennettaisiin kilpaileva verkko valtion tuella. Käytännössä toimintamalli kannibalisoisi markkinaehtoisen rakentamisen. Ehdotus kääntyy itseään vastaan, koska se luo erittäin merkittävän epävarmuustekijän, eikä kannusta kiinteän verkon markkinaehtoiseen rakentamiseen. Tuen avulla rakennetulle alueelle voisi myös rakentaa toisen tuetun verkon, mikä olisi yhteiskunnan varojen äärimmäisen tehotonta käyttöä.
3. Tukien tehokas käyttö
Asetuksen tulisi mahdollistaa teknologiariippumattomasti eri verkkojen rakentaminen kullekin alueelle sopivimman ja kustannustehokkaimman teknologian avulla ja huomioida, että kehityksen myötä yhteysnopeudet kasvavat eri teknologioissa. EU on aiemmin omissa linjauksissaan korostanutkin alueellista harkintaa.
FiComin mielestä asetusta tulisi muuttaa siten, että se kattaisi myös 5G-verkot kiinteän langattoman liityntäverkon lisäksi. 5G-verkkoja pidetään yhtenä digitalisaation peruspilareista, ja eri EU-instituutiot ja jäsenvaltiot kannustavat voimakkaasti niiden rakentamiseen.
5G-verkkoteknologia poikkeaa merkittävästi aiemmista mobiiliverkkosukupolvista, joten sen tulisi kuulua tuen piiriin riippumatta siitä, onko alueella ennestään mobiiliverkkoja. Aiemman sukupolven 4G-verkkoja ei ole tarkoituksenmukaista tukea, vaan tuki tulisi kohdistaa lähtökohtaisesti 5G-verkoille.