Parlamentti ehdottaa kaivattuja parannuksia e-Evidenceen
Asetusehdotus, joka koskee lainvalvontaviranomaisen pääsyä rajat ylittävään sähköiseen todistusaineistoon, on vihdoin edennyt ns. trilogineuvotteluihin. Euroopan komissio teki ehdotuksen jo keväällä 2018, ja parlamentti hyväksyi oman kantansa viime vuoden lopulla.
Suomi vastusti kuuden muun vähemmistöön jääneen jäsenvaltion tavoin asetusehdotuksen yleisnäkemyksen hyväksymistä. Keskeisin eri maiden kantoja jakava kysymys koski sitä, voiko palveluntarjoajan sijaintivaltion viranomainen arvioida toisen jäsenvaltion viranomaisen tekemiä määräyksiä, ja mikä tällaisen arvioinnin merkitys olisi.
Suomi vastusti päätäntävallan siirtämistä kansallisilta viranomaisilta palveluntarjoajille ja muiden maiden viranomaisille. Lopulta enemmistön hyväksymässä kannassa sijaintivaltion viranomaisen arvioinnilla ei olisi sellaista merkitystä, joka loisi velvoitteita määräyksen toimittaneelle viranomaiselle. Parlamentti ehdottaa tähän kuitenkin parannusta.
Parlamentin mietinnön mukaan liikenne- ja sisältötietoja koskeva eurooppalainen luovutusmääräys tulisi toimittaa palveluntarjoajan lisäksi myös sijaintivaltion täytäntöönpanoviranomaiselle, jolla olisi 10 päivää aikaa riitauttaa määräys ja vaikuttaa siihen, voiko sen toimittanut valtio käyttää tietoa rikosprosessissa. Parlamentin näkemyksen mukaan sijaintivaltion viranomaisen osallisuus muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten päätösten ja määräysten vastaanottamisessa on tarpeen, jotta ehdotettu lainsäädäntö olisi EU:n perussopimusten mukainen.
Valitettavasti parlamentti päätti olla ulottamatta täytäntöönpanoviranomaisen osallistumismahdollisuutta myös tilaajatietoihin. Parlamentin mietinnön mukaan epäillyn henkilöllisyyden selvittämiseksi hankittavat IP-osoitetiedot rinnastuisivat luovuttamismääräyksiä koskevan menettelyn kannalta tilaajatietoihin siitä huolimatta, että lukuisissa EU:n jäsenvaltioissa IP-osoitteilla on sama korkeamman tason suoja kuin muillakin liikennetiedoilla. Toisin kuin liiketoiminnan yhteydessä tavallisesti kerättävät, pysyvästi tiettyyn asiakkaaseen viittaavat tilaajatiedot, kuten nimi ja yhteystiedot, IP-osoite osoittaa viestintäprosessin alkuperän. Kyseessä on siis normaalia enemmän käyttäjän yksityisyyteen puuttuva toimi. Tähän ovat kiinnittäneet huomiota myös lukuisat asiantuntijat sekä kansainväliset tuomioistuimet aiemmissa ratkaisuissaan.
Ehdotetut velvoitteet ovat lähtökohtaisesti Suomen lainsäädännölle uusia ja edellyttävät muutoksia nykyiseen järjestelmään.
Ehdotus ei vieläkään huomioi riittävällä tavalla eri kokoisten palveluntarjoajien mahdollisuuksia täyttää niille asetettuja velvollisuuksia. Parlamentti on ehdottanut luovuttamis- ja säilyttämismääräysten kiireellisten tapausten määräajan lisäämistä kuudesta tunnista 16 tuntiin. Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta monissa tapauksissa määräaika on silti kohtuuton ja jopa mahdoton toteuttaa. Erityisen ongelmallista tämä on mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille, joilla ei välttämättä ole ympärivuorokautista päivystystä.
Teknologinen kehitys on muuttanut rikollisuuden muotoja ja vaikuttanut merkittävästi rikosten selvittämismahdollisuuksiin. Uutta sääntelyä ja lainvalvontaviranomaisten työkaluja suunnitellessa täytyy kuitenkin huomioida viestinnän luottamuksellisuus sekä esimerkiksi Suomessa vallitseva korkea tietoturvan taso. Hyvät tavoitteet eivät saa romuttaa netinkäyttäjien perusoikeuksia.