Sulavatko napajäät ennen kuin lainsäädäntö saadaan digiaikaan?
Julkisten palveluiden sähköistäminen on yksi keskeisistä keinoista edistää digitalisaatiota ja Suomen kilpailukykyä. Verohallinnon pääjohtaja Markku Heikuran mielestä palveluiden tulisi olla ensisijaisesti digitaalisia. Kehityksen tiellä on valitettavasti vielä mm. rakenteellisia ja lainsäädännöllisiä esteitä.
Miten digitalisaatiota voisi hyödyntää julkisissa palveluissa nykyistä paremmin?
Suomen nykyinen lainsäädäntö määrittelee, että kaikilla tulee olla tasavertainen oikeus saada julkisia palveluita. Tämä on tärkeä ja kannatettava periaate, ja nykyisin palveluiden pitäisi oletusarvoisesti olla digitaalisia. Kuitenkin puhelinpalvelua ja paperipostia voisi pyynnöstä edelleen saada.
Digitaalisuuden ensisijaisuus mahdollistaisi aitojen sähköisten palveluiden ja prosessien kehittämisen. Tätä voisi hyödyntää välittömästi erilaisissa ilmoituksissa, muistutuksissa ja asioinnissa ylipäätään. Hyvä käytännön esimerkki olisi verokortti – voisimme lähettää verokortin oletusarvoisesti digitaalisena, jolloin se voisi tulla voimaan jo tammikuussa nykyisen helmikuun alun sijaan, ja samalla poistuisi tarve muutella verokorttia vuodenvaihteessa. Nykyisin yli puoli miljoonaa kansalaista tekee vuodenvaihteen ympärillä muutoksia verokortteihinsa pelkästään sen vuoksi, että uusi veroprosentti olisi voimassa jo tammikuussa. Voisimme ottaa myös seuraavan jatkoaskeleen ja tehdä ehdotuksen veroprosentin muutoksesta, kun havaitsemme, että voimassa oleva ennakkopidätysprosentti johtaa joko lisäveroihin tai palautuksiin. Tulorekisteri antaisi tähän hyvät mahdollisuudet.
Automaatiota voitaisiin hyödyntää nykyistä paljon laajemmin. Tällä hetkellä suuntaus hallintolain tulkinnassa on, että päätöksen takana pitäisi aina olla joku nimetty viranhaltija, siis henkilö. Mutta mikäli päätös perustuu yksikäsitteisiin päättelysääntöihin ja selkeisiin raja-arvoihin, ei ole edes kysymys tulkinnoista, vaan tarkasti määriteltyjen sääntöjen johdonmukaisesta noudattamisesta. Automaation mahdollistamiseksi on nyt valmisteilla tervetullut lakimuutos, mutta edelleen lainsäädäntöön jää kohtia, jotka vaativat virkailijakäsittelyä tai erillislain säätämistä.
Kokonaan oma alueensa on tietojen yhteiskäyttö ja hyödyntäminen. Tällä hetkellä lainsäädäntö estää varsin tehokkaasti tietojen käytön viranomaisten kesken. Esimerkiksi verotukseen liittyviä tietoja voi käyttää vain verotustarkoitukseen. Verotusta varten kerätään kuitenkin lukuisia yleishyödyllisiä yhteistietoja, joita voisi käyttää laajemminkin julkisissa palveluissa. Sama pätee muihinkin viranomaisiin. Tämä johtaa tilanteeseen, jossa eri viranomaiset pyytävät tarpeettomasti samoja tietoja asiakkailta useaan kertaan. Asia on tunnistettu jo vuosia sitten, ja ratkaisua on etsitty useilla tavoilla, mutta edistystä ei ole juuri tapahtunut. Esteenä on nimenomaan lainsäädäntö, teknologia kyllä mahdollistaa tietojen vaihtamisen ja hyödyntämisen.
Näkisin myös, että erilaiset lupaprosessit olisi mahdollista digitalisoida, samoin kuin henkilö-, ajokortti- ja Kela-korttitiedot. Miksi erilaiset luvat ja kortit pitää olla fyysisinä? Digitaalisen jäljen pitäisi riittää.
Seuraava askel digitalisaation kehityksessä on ekosysteemimalli. Siinä julkisen palvelun alustat eli useampi viranomainen ja mahdollisesti myös yksityiset toimijat muodostavat ekosysteemin, jossa tapahtumat liikkuvat digitaalisesti. Tällaisista julkisista ekosysteemeistä hyviä esimerkkejä ovat jo käytössä oleva Tulorekisteri, rakenteilla oleva Yrityksen Digitalous -hanke sekä suunnitteilla oleva Läheisen kuoleman ekosysteemi, jonka tavoitteena on kaikkien läheisen kuolemaan liittyvien viranomaistoimien digitalisointi mukaan lukien pankkien tilinkäyttöoikeudet.
Panostetaanko Suomessa riittävästi innovaatioihin ja oikein valittuihin, kustannustehokkaisiin digitalisaatiohankkeisiin?
Suomessa on tekninen infrastruktuuri varsin hyvässä kunnossa: sähköverkko toimii ja tietoliikenneyhteydet pelaavat joskus yllättävässäkin paikossa.
Haasteita tulee digitaalisten palveluiden ja prosessien kehittämisessä. Juhlapuheissa ja ohjelmajulistuksissa puhutaan mieluusti digitaalisuuden kehittämisestä, mutta käytännössä näiden toteuttaminen on varsin haasteellista. Tämä korostuu tilanteissa, joissa tarvitaan yhteistä kehitystä usean toimijan kesken – erityisesti, jos kehityksessä on mukana useita viranomaistahoja sekä yksityisiä toimijoita.
Meidän pitäisi Suomessa miettiä entistä tarkemmin, mitkä asiat kuuluvat digitaaliseen perusinfrastruktuuriin ja panostaa julkisten ja yksityisten ratkaisujen rakentamiseen. Näin edistäisimme Suomen kilpailukykyä. Nykyään kehitys on pirstoutunut useiden ministeriöiden alaisuuteen ja kokonaistavoite puuttuu.
Oma kokonaisuutensa on lainsäädäntö. Joskus tuntuu, että napajäätiköt ehtivät sulaa, ennen kuin saamme lainsäädännössä purettua tai muutettua pykälät siten, että voimme hyödyntää digitalisaatiota optimaalisesti. Meillä on todella paljon eri alueille kohdistuvia lakeja, ja niiden muuttaminen vaatii merkittävän panostuksen. Työmaa on iso, mutta tarvitsemme selkeän strategian. Digikompassi on hyvä alku, mutta se vaatii vahvaa johtajuutta ja näkemystä siitä, mitä oikeasti haluamme Suomessa kehittää ja mihin panostaa.
Minkä verran suomalaiset käyttävät sähköisiä palveluita, esimerkiksi OmaVeroa?
Tänä keväänä palautetuista veroilmoituksista 89 % tehtiin OmaVeron kautta. Lähetimme kaikkiaan noin 5 miljoonaa esitäytettyä veroilmoitusta, joista muutoksia tehtiin 1,3 miljoonaan. Toisin sanoen 3,7 miljoonan henkilön ei tarvinnut tehdään mitään verotuksensa suhteen. Tavoitteenamme on tarjota parasta palvelua niin, ettei asiakkaittemme tarvitse tehdä mitään ylimääräistä.
OmaVerossa on paljon muitakin palveluita kuin veroilmoitus: verokorttimuutokset, verotuksen muutoksenhaku, yhteydenottopyyntö jne. Kaikkiaan Vero.fi-sivustolla on n. 38 miljoonaa käyntiä vuosittain. Julkisissa palveluissa kannattaa aina miettiä, onko tavoitteena palveluiden korkeat käyntikerrat vai asioiden saaminen kerralla kuntoon niin, ettei palvelussa tarvitse edes käydä.
Voiko digiasiointia vielä lisätä ja tehostaa?
Henkilöverotuksessa olemme varsin pitkällä, mutta sieltäkin löytyy parannettavaa, kunhan lainsäädäntö mahdollistaisi asioiden kehittämisen. Chatbottiimme pitäisi saada tunnistautuminen, jolloin siellä voisi antaa henkilökohtaista veroneuvontaa nykyisen yleisneuvonnan sijaan. Chatbottiin tulee kuukaudessa jo yli 30 000 yhteydenottoa.
Vero.fi:ssä meidän tulisi pystyä yksinkertaistamaan ohjeistusta siten, että asiat olisivat helpommin löydettävissä ja ymmärrettävissä. Veroasiat eivät ole yksinkertaisia, mutta mitä selkeämmäksi saamme ohjeistuksen, sitä helpompaa asiakkaidemme on toimia kertaheitolla oikein.
Yhteisö- ja yritysverotuksessa meillä on paljon parannettavaa, jotta saisimme sen henkilöverotusta vastaavalle tasolle. Tavoitteen saavuttamiseksi Suomessa on meneillään eri tahojen kanssa yhteistyössä toteutettava Yrityksen digitalous -hanke. Jos tekisimme yrityksen palveluiden kehityksen pelkästään Verohallinnossa, riskinä olisivat pistemäiset ratkaisut. Yrityksen digitalous -hankkeen tavoitteena on hyödyntää yritysten digitaalisia liiketoimintatapahtumia, kuten tilauksia, lähetteitä, laskuja ja liikekirjanpitoa. Tapahtumatietoja hyödyntämällä voisimme luopua pitkälti ilmoituskäytännöstä ja siirtyä kohti reaaliaikaisempaa verotusta, joka tapahtuisi taustalla ilman, että verotusta varten tarvitsisi tehdä erillisiä toimenpiteitä. Verotus olisi luonnollinen osa yritysten ja ihmisten arkea.