Suomen pidettävä kiinni aktiivisesta EU-vaikuttamisesta

Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa on kannanottoja Suomen EU-vaikuttamisen tehostamiseksi. Tehtävää Euroopan entistä paremman digitaalisen tulevaisuuden rakentamisessa riittää kaikille: niin virkakoneistolle, politiikan johtajille, elinkeinoelämän edustajille kuin kansalaisjärjestöillekin.

Suomi on digikehityksen kiistaton kärkimaa EU:ssa. Olemme jo useana vuonna peräkkäin pitäneet ykköspaikkaa EU-maiden digitaalista kapasiteettia ja sen kehitystä mittaavassa DESI-indeksissä. Meillä on tehty pragmaattista ja asioita edistävää politiikkaa. Digialalle tärkeintä on innovaatioihin ja investointeihin kannustava toimintaympäristö. Investointitukia ei odoteta, mutta yrityksille ei myöskään pidä asettaa ylimitoitettuja velvoitteita, esimerkkinä viime aikojen kasvava trendi uusista teleyritysten tiedonantovelvollisuuksista ja estomääräyksistä.

Digikehitystä voi kirittää myös siten, että kuntien ja hyvinvointialueiden omien palvelutuotantojen sijaan ICT-ratkaisut hankitaan kilpailluilta markkinoilta. Suomen hyvän menestyksen takana onkin yhteiskunnan ja yritysten selkeä roolijako: yhteiskunta asettaa raamit ja yritykset toteuttavat.

Digiasioissa Suomella on todellakin mahdollisuus olla kokoaan suurempi vaikuttaja. Aktiivinen vuoropuhelu yhtä mieltä olevien maiden kanssa on kuitenkin välttämätöntä asioihin vaikuttamiseksi. Hallitusohjelman mukaan aktiivisuutta samanmielisten jäsenvaltioiden kanssa halutaankin vahvistaa. Hyvä niin, sillä isot EU-jäsenmaat Saksa ja Ranska eivät valitettavasti edusta digikehitystä tukevaa ajattelua. Sen sijaan digitaalisten edelläkävijöiden yhteisen D9+-ryhmän tavoitteena on edistää digitalisaation käyttöönottoa ja käyttöä sekä sen parhaiden käytäntöjen jakamista. Suomen lisäksi ryhmään kuuluvat Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Luxemburg, Portugali, Puola, Ruotsi, Tanska, Tšekki ja Viro. Kokoonpanon aktiivisuus ja yhteistyön syventäminen on Suomen etu.

EU-vaikuttaminen on yhteinen haaste

FiCom vaikuttaa EuroISPA:n kautta lukuisiin toimialaamme koskeviin lakihankkeisiin. On hienoa huomata, miten eri taustoista tulevien digialaa edistävien kansallisten järjestöjen yhteinen näkemys löytyy helposti. Yhteisiä teemoja tällä hetkellä ovat muun muassa tarve ratkaista tietosuojalainsäädäntöön liittyvät ongelmat, datan jouheva liikkuminen transatlanttisesti, kyberlainsäädännön päällekkäisyyksien torjunta, globaalien standardien merkitys – ja ennen kaikkea internetin geopoliittisen jakautumisen estäminen.

Arviolta 80 % telealaa koskevasta lainsäädännöstä tulee Euroopan unionista. Erityisesti datatalouteen ja kyberturvallisuuteen on tehty lukuisia uusia lakikokonaisuuksia. Toivottavaa olisi, että seuraavalla komission kaudella kaasua kevennettäisiin ja varmistettaisiin kaikkien käynnissä olevien hankkeiden kansallinen eteneminen ja yhteisten sisämarkkinoiden aito rakentuminen harmonisoidun lainsäädännön päälle.

Suomen hyvää mainetta kannattaa hyödyntää 

EU-päättäjien tapaamisten sopimista edesauttaa Suomen hyvä asema digikysymyksissä. Suomalaisten näkemyksille on nimittäin kysyntää.

Olemme yhdessä jäsenyritystemme kanssa koostaneet kevään aikana esityksen teletoimialan keskeisimmän lakipaketin, EU:n sähköisen viestinnän säännöstön (EECC), avaamiseksi ja kriittiseksi arvioimiseksi. Kysymyksemme on, tarvitaanko kyseistä lainsäädäntöä enää lainkaan. Esityksen esitteleminen komission virkamiehille on saanut kiinnostuneen vastaanoton. Se ilahduttaa – yleinen EU-regulaation haaste kun tuntuu olevan, että lisää laaditaan, mutta vanhasta ei ymmärretä luopua.