Suomi tarvitsee johdonmukaista työperäistä maahanmuuttoa

Pulaa on siis sekä korkeantason osaajista, ammattimiehistä ja suorittavan työn tekijöistä. Työvoimapula on jo niin laajaa, että ongelman ratkaisu edellyttää tehokkaiden väylien rakentamista Suomeen tuloon ja Suomen markkinointia työpaikkana maailmalla.

Työvoimapula on toki osittain suhdanteista johtuvaa. Maailmanlaajuinen elvytyspolitiikka on saanut joillakin aloilla aikaan ylikuumentumisen, minkä vuoksi pulaa työvoimasta on lähes kaikissa länsimaissa. Toisaalta työn tekemisen luonne on koronan aikana muuttunut. Yli miljoona suomalaista teki koronan aikana etätyötä, ja se edellyttää, että yhteydet pelaavat ja järjestelmät toimivat myös kodista tai kesämökiltä käsin. Kun yhä useammin myös kansainväliset kokoukset ja palaverit hoidetaan kotoa, voittaja on ICT-ala ja häviäjä on lentoliikenne.

Argumenttina työperäisen maahanmuuton kiihdyttämistä vastaan vedotaan usein siihen, että työvoima voi liikkua vapaasti EU:n sisällä. Tässä keskustelussa unohtuu kuitenkin se, että työvoimasta on kova kilpailu läntisten EU-maiden kesken. Lisäksi elintaso on noussut nopeasti myös Itä-Euroopassa, ja sieltä ei ole enää niin suurta tarvetta lähteä länteen kuin Berliinin muurin murtuessa. Lisäksi usein on helpompi siirtää töitä kuin työvoimaa. Monet länsimaiset yritykset työllistävät itäeurooppalaisia ICT-osaajia omassa maassaan. Fakta on, että suurin kiinnostus Suomeen on tulla EU:n ulkopuolelta.

Kun tarve työntekijälle tulee, paikka pitäisi saada täytettyä nopeasti. Valitettavasti EU:n ulkopuolelta tulevien työntekijöiden rekrytointi lupaprosesseineen on kestänyt pikemminkin kuukausia kuin viikkoja. Jokainen ymmärtää, että työnantaja ei voi odottaa näin pitkään. Ei myöskään työntekijä, jolla todennäköisesti on työpaikka tarjolla myös muualta kuin Suomesta.

Syksyn budjettiriihessä päätetty D-viisumin käyttöönotto on ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. D-viisumin ideana on taata startup-yrittäjille ja erityisosaajille pääsy Suomeen kahdessa viikossa. Laki on tulossa voimaan ensi keväänä. Kyse on nyt ensimmäisestä ohituskaistasta, jossa D-viisumin saavat pääsevät normaalin jonon ohi. Tämä ei suinkaan vielä riitä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä on esittänyt, että otettaisiin käyttöön Hyvä työnantaja -sertifikaatti. Se tarkoittaa, että ne yritykset, joilla todistetusti työehdot ovat kunnossa, voisivat rekrytoida muita nopeamman eli saada ohitusvuoron jonossa.

Näiden nopeavaikutteisten toimien lisäksi tarvitaan strategisen tason toimia työperäisen maahanmuuton edistämiseksi. Vanhenevan väestön Suomessa työvoimapula ei ole suhdannepoliittinen vaan rakenteellinen ilmiö. Työvoimaa pitää siis ryhtyä rekrytoimaan johdonmukaisesti, ja lupakäytännöt on suhteutettava työvoiman tarpeeseen. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että suurlähetystöille tulee erillinen tehtävä ja erilliset resurssit kansainväliseen rekrytointiin, kuten Kanada on tehnyt. Tämä koskee erityisesti sellaisia maita kuten Ukraina, Georgia, Intia, Filippiinit ja Vietnam, joista on Suomeen potentiaalista työvoimaa rekrytoitavissa.

Oma lukunsa on Suomen tekeminen houkuttelevaksi työpaikaksi myös läntisten maiden, kuten USA:n ja Iso-Britannian, osaajille. Venäjällä on myös osaajia, jotka haluavat rakentaa elämäänsä lännessä, ja Suomi on monille luonteva vaihtoehto. Huippuosaajien houkuttelussa työn ohella on tärkeää edistää puolison ja perheenjäsenten kotoutumista. Lapsille on oltava tarjolla englanninkielistä koulutusta ja harrastuksia, ja puolisolle on löydyttävä työtä, jossa voi hyödyntää aiempaa osaamista ja koulutusta. Lisäksi Suomen kielen koulutusta on oltava tarjolla niille, jotka aikovat jäädä pysyvästi.

Kuten uusimmista eläkelaskelmista voidaan päätellä, työperäinen maahanmuutto on pienentyvän syntyvyyden Suomessa edellytys hyvinvoinnin jatkumiselle. Globaalisti kilpailuilla aloilla työ siirtyy muualle, jos tekijöitä ei saada. ICT-alalla Suomi on yksi suurista, ja osaavaa työvoimaa ei siten voi löytyä riittävästi oman maan sisältä. ICT-alan kehittymiselle Suomessa – ja välillisesti koko kansantaloudelle – on välttämätöntä, että kansainvälisessä rekrytoinnissa onnistutaan. Tämä asia tulee nostaa poliittisessa päätöksenteossa prioriteetiksi.

Teksti: Arto Satonen, kansanedustaja (Kok.)