Teledirektiivin implementointi kansalliseen lainsäädäntöön alkanut
Suomessa liikenne- ja viestintäministeriö on aloittanut suuren sähköisen viestinnän lainsäädäntöä koskevan uudistuksen, jolla pannaan kansallisesti täytäntöön EU:n European Electronic Communications Code (EECC) eli niin sanottu teledirektiivi. Suomi on ensimmäisiä maita, jotka ovat implementoimassa teledirektiiviä kansalliseen lainsäädäntöön.
Lakiuudistuksen tavoitteena on uudistaa kansallista sähköisen viestinnän lainsäädäntöä, muun muassa edistää laajakaistaverkkojen ja viestintäpalvelujen saatavuutta sekä palvelujen esteettömyyttä ja kuluttajan oikeuksia. Lakiuudistuksessa pannaan täytäntöön EU:n audiovisuaalisia mediapalveluja koskevan direktiivin ja eurooppalaisen sähköisen viestinnän säännöstön tuomat vaatimukset.
Hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle keväällä, ja lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vielä tämän vuoden syksyllä. FiCom on ministeriölle antamassaan lausunnossa kiinnittänyt huomioita muun muassa seuraaviin tärkeinä pitämiinsä seikkoihin.
Sitoumusmenettely (direktiivin artikla 79)
Lakiehdotuksen mukaan teleyritys voi välttää huomattavan markkinavoiman (Significant Market Power SMP) velvoitteet lupaamalla erilaisia käyttöoikeuksia verkkoonsa, mutta Liikenne- ja viestintävirastolla olisi edelleen harkintavalta asettaa velvoitteita ja olla ottamatta sitoumuksia huomioon kokonaan tai osittain.
Ehdotus ei luo oikeusvarmuutta, joten FiComin mielestä viraston määräämien sitovien sitoumusten tulisi olla ensisijaisia ja vasta erityisen painavista syistä virasto voisi määrätä velvoitteita markkina-analyysin perusteella.
Kupariverkon poistaminen tai korvaaminen (art 81)
Kun SMP-yritys poistaa tai korvaa vanhaa kupariverkkoa, sen pitäisi ilmoittaa asiasta Liikenne- ja viestintävirastolle kuusi kuukautta aikaisemmin. Virasto voisi asettaa toimenpiteelle tiettyjä ehtoja ja velvollisuuksia.
FiCom esittää säännöksen täydentämistä siten, että virastolle asetetaan aika tai takaraja, johon mennessä sen tulee reagoida saamaansa ilmoitukseen. Myös pienet hankkeet tulisi rajata ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle. Rajaus voisi perustua tilaajamäärään ja/tai verkon pituuteen.
Merkittävä osa kupariverkon puruista aiheutuu teleyritysten ulkopuolisista syistä. Kun sähköyhtiöt purkavat pylväsverkkojaan, asiasta tulee tieto teleyrityksille usein varsin myöhään. Tällöin voi käytännössä olla, että ainoa mahdollisuus on korvata alueen palvelut langattomilla ratkaisuilla.
Kuten lakiehdotuksessa todetaan, kohtuuttomat ehdot ja velvoitteet voivat toimia säännöksen tarkoituksen vastaisesti. Se ei olisi kenenkään etu. FiCom ehdottaa, että purettava tai käytöstä poistettava kupariverkko voidaan teknologianeutraalisti korvata muilla ratkaisuilla, joilla palvelut turvataan käyttäjille.
Yleispalvelu (Universal Service Obligation)
Yleispalvelu-internetyhteyden nopeutta ehdotetaan nostettavaksi 150 prosentilla nykyisestä 2 Mbit/s -nopeudesta 5 Mbit/s-nopeuteen. Liikenne- ja viestintäministeriön teettämät selvitykset eivät tue nopeuden nostoa, koska direktiivin edellyttämät palvelut voidaan toteuttaa nykyisellä yleispalvelunopeudella. Numeerinen yhteysnopeus ei saa olla itseisarvo, vaan tärkeää on palveluiden saatavuus.
Nyt ehdotettu nopeus lisäisi merkittävästi yleispalveluyritysten kustannuksia. Peittovaatimuksista riippuen kustannus olisi n. 25 – 30 miljoonaa euroa, millä parannettaisiin vain joidenkin satojen asuntojen yhteyksiä. Kyse olisi suhteettomasta velvoitteesta. Parempaan lopputulokseen päästäisiin kaupallisilla ratkaisuilla, esimerkiksi ulkoisella antennilla ja siihen liitettävällä sisäisellä wifi-reitittimellä.
Käyttäjän oikeudet
Käyttäjän oikeuksia koskeva sääntely on hyvin epäselvää ja vaikeaselkoista, koska sitä sovelletaan moniin eri tahoihin, eli kaikkiin käyttäjiin tai mikro- ja pienyrityksiin ja kuluttajiin taikka pelkästään kuluttajiin. Sääntelyn lähtökohdaksi tulisi ottaa sopimusvapaus, jota täydentää yleinen kuluttajansuojaoikeus sekä tarpeen mukaan erityissääntely. Muillakaan toimialoilla ei tunneta yrityksiä koskevaa kuluttajansuojan kaltaista suojaa. Pienyritysten oikeuksia ei tule ratkaista erityislainsäädännössä, vaan tarvittaessa yleisessä kuluttajansuojalainsäädäntöä koskevassa tarkastelussa.
Must carry
Kaapelitelevisioverkon siirtovelvollisuudet (must carry) eivät ole enää välttämättömiä tai kohtuullisia. Siirtovelvollisuudet eivät ole teknologian ja markkinoiden kehittymisen tasalla eivätkä oikeassa suhteessa sääntelyn tavoitteisiin. Televisiolähetykset eivät kaapelitalouksissa ole enää katsottavissa vain kaapelin kautta, vaan katsojilla on mahdollisuus katsella haluamiaan ohjelmia ajasta ja paikasta riippumatta valitsemallaan välineellä.
Sekä antenni- että kaapelijakelussa lähetyksen tekee televisioyhtiöstä erillinen verkko-operaattori, mutta tällä hetkellä jakelukorvaus maksetaan ainoastaan antennilähetyksistä. FiComin mukaan televisioyhtiöiden tulee maksaa operaattoreille siirtokapasiteetin käytöstä kohtuullinen korvaus, joka on mahdollista direktiivin perusteella. Verkkoja tulee kohdella teknologianeutraalisti.
Lain voimaantulo
Ehdotettu lain voimaantuloaika 19.9.2020 on erittäin ongelmallinen lukuisten uusien velvoitteiden takia. Lain voimaantuloa tulisi lykätä vähintään direktiivin edellyttämään voimaantulohetkeen (21.12.2020). Jos yleispalvelunopeutta nostetaan nykyisestä, sen pitäisi tulla voimaan 1.1.2022.