Tilinpäätös: Marinin hallituksen digitoimet

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelma oli digialan näkökulmasta hyvä: teknologisen kehityksen tuomia uusia mahdollisuuksia nostettiin esiin niin osaamisen, työmarkkinoiden kuin infrankin osalta. Kehuimme neljä vuotta sitten digitalisaation läpileikkaavan kaikkia toimialoja.  Kaikkea ei kuitenkaan saatu maaliin, ja hallituskautta varjostivat poikkeukselliset kriisit, jotka toivat haasteita myös teleyrityksille.

Korona pakotti meidät etätöihin ja koululaiset sekä opiskelijat laajakaistayhteyksien päähän. Verkkoasioinnin tarve kasvoi ennenkokemattomiin mittasuhteisiin. Viestintäverkot selvisivät kuitenkin kasvaneesta kapasiteettitarpeesta hyvin. Ne on Suomessa rakennettu kestämään liikennettä; esimerkiksi mobiiliverkkojen tukiasemat ovat pääsääntöisesti valokuidutettu.

Kyberturvaa parannettu yhdessä

Poikkeukselliset yhteiskunnalliset ajat lisäävät myös kyberuhkia. Tilanne muuttui koronan jälkeen vielä vaativammaksi, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan Ukrainassa. Hyvä ja luottamuksellinen suhde viranomaisiin on ollut toimiva perusta kriisiajalle. Kyberturvallisuuskeskus on onnistunut luottamuksen rakentamisessa erinomaisesti – asia, joka on syytä pitää mielessä kyberhallintoa kehitettäessä.

Kyberlainsäädäntöä uudistettiin heti hallituskauden aluksi. Ratkaisu, jossa määriteltiin tietoliikenneverkkojen kriittiset osat ja velvoitettiin yritykset huolehtimaan niiden kansallisesta turvallisuudesta, on ollut pohjana myös muiden EU-maiden lainsäädäntöuudistuksille. Kiitokset toimivasta lopputuloksesta kuuluvat niin liikenne- ja viestintäministeri Timo Harakalle kuin ulkoministeri Pekka Haavistollekin.

Lisää puhtia EU-vaikuttamiseen

Digiala on – joidenkin mielestä varmaan kyllästymiseen asti – korostanut teknologianeutraaliuden merkitystä. Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun eri teknologiat kilpailevat keskenään ja tuottavat entistä parempia innovaatioita. Ministeri Harakka sai uraauurtavan muutoksen laajakaistatukeen tekemällä siitä teknologianeutraalin.

Valitettavasti Euroopan unioni etenee hitaimpien jäsenmaidensa vauhdilla, ja EU-lainsäädännön takia tuki jouduttiin varsin nopeasti muuttamaan jälleen. Suomen on johtavana digimaana panostettava jatkossa EU-vaikuttamiseen entistä enemmän, vaikka liikenne- ja viestintäministeriön kansliapäällikkö Minna Kivimäen johdolla hyvää työtä jo tehdäänkin.

Verkkorakentamisen esteet vieläkin poistamatta

Marinin hallitusohjelmasta lähes täysin vaille huomiota jäi digitaalisen infrastruktuurin strategia. Sille ei kuluneiden neljän vuoden aikana tehty oikeastaan mitään. Laajakaistarakentamista seurattiin kyllä yhteistyössä, mutta käytännön toimia sen edistämiseksi ei tehty.

Yksi verkkorakentamista helpottava keino on uusien, entistä kevyempien rakennustekniikoiden salliminen. Mikrosahaus ja sen käytön edistäminen jopa mainittiin erikseen hallitusohjelmassa. Tästä huolimatta asia ei edennyt lainkaan.

Viestintäverkkojen rakentamisen tiellä ovat usein monimutkaiset lupaprosessit sekä eri kunnissa toisistaan poikkeavat rakentamisehdot. Lupakäytäntöjen yksinkertaistaminen ja ns. yhden luukun periaate mainittiin ohjelmassa useaan kertaan. Valitettavasti laajakaistarakentamisen hidasteita ei millään tunnuta saavan pois – digitalisaation tarpeista huolimatta.

Koska kyse on poikkihallinnollisesta asiasta, pitäisi digiministeriryhmän ottaa se asialistalleen ja lopettaa aiheen välttely ja vastuun väistäminen. Tulevan hallituksen väri voi olla mikä vaan – yksikään puolue ei vastusta tämänkaltaisen byrokratian vähentämistä. Asian kuntoon saattaminen vaatii vain poliittista tahtoa ja toimeen tarttumista.

Digihenkilöllisyyden hanke liian iso pala

Esitys valtiollisesta digihenkilöllisyydestä raukesi eduskunnassa. Hallitusohjelmassa oli kirjaus, jonka mukaan tarkoitus oli edistää Suomen kansalaisille ja kaikille Suomessa asuville mahdollisuutta sähköiseen tunnistautumiseen. Kirjauksen olisi voinut myös tulkita niin, että mm. maahanmuuttajien ja alaikäisten tunnistautumiseen liittyvät ongelmat ratkotaan nykyisten toimijoiden kanssa yhteistyössä. Hallitus valitsi kuitenkin lähestymistavan, jossa haukattiin iso pala yrittämällä rakentaa kokonaan uusi valtiollinen tunnistautumisjärjestelmä kaikille kansalaisille.  Lakia ei ehditty käsitellä eduskunnassa, mutta hankkeeseen käytettiin lähes kymmenen miljoonaa euroa.

Sähköisen tunnistamisen markkinaa on taloudellisesti järkevintä edistää hyödyntämällä olemassa olevia ratkaisuja. FiCom ja tunnistuspalveluja tuottavat operaattorit ovat jo vuosia tarjonneet yhteistyötä sekä konkreettisia ehdotuksia hankkeen taustalla oleviin ongelmiin. Uusi hallitus ja uusi lakihanke tuovat mukanaan myös uusia mahdollisuuksia asian ratkaisemiseksi.