Toimiva tv-markkinamme tulee säilyttää
Tapamme nauttia tv-sisällöistä ovat muuttuneet voimakkaasti. Digitalisaatio on luonut uudenlaista tarjontaa ja lisännyt erilaisten sisältöjen ja palvelujen välistä kilpailua.
Kotimainen sisältö haastaa ilahduttavasti yhä useammin kansainvälisiä tuotantoja. On kuitenkin edelleen tärkeää huolehtia siitä, että lainsäädäntö ja oikeuksien saatavuus takaavat kaikille toimijoille tasapuolisen ja reilun kilpailuympäristön.
Suomalaiset viihtyvät erittäin hyvin television äärellä. Vaikka digitalisaatio on muuttanut voimakkaasti kuluttajien sisällönkulutustottumuksia, katsotaan perinteisiä televisiokanavia televisiolaitteelta edelleen lähemmäs kolme tuntia päivittäin. Viiden vuoden takaiseen verrattuna aika on vähentynyt vain viidellä minuutilla. Sisältöjä kulutetaan television lisäksi myös muilla laitteilla – tietokoneella, kännykällä ja tabletilla. Noin puolet kotitalouksista tilaa jotain maksullisia TV-sisältöjä. Näissä talouksissa on käytössä keskimäärin kaksi suoratoistopalvelua.
Teknisiä ratkaisuja kohdeltava samalla lailla – suora sopiminen ensisijaista
Parhaillaan uudistettavassa tekijänoikeuslaissa on tärkeää huomioida teknologianeutraalius. Tekijänoikeussääntelyn tulee kohdella kaikkia teknisiä ratkaisuja samalla tavalla, eikä lähetystekniikka saa vaikuttaa oikeudelliseen kohteluun tai maksettaviin tekijänoikeuskorvauksiin.
Tavoitteena tulle olla selkeä, tasapainoinen ja teknologianeutraali tekijänoikeuslainsäädäntö, joka kannustaa uusien palveluiden kehittämiseen sekä sisältöalan markkinaehtoiseen kasvuun.
Liiketoiminnan kannalta on järkevää suosia ensisijaisesti suoraa sopimista tuotanto- tai lähettäjäyhtiön ja teknisen jakelijan välillä. Se on malli, jossa toimijoiden on helpointa sopia ripeästi ja joustavasti esimerkiksi sarjan esittämisestä eri jakelukanavissa – niin perinteisessä tv-jakelussa kuin vaikkapa mobiilipalvelussa. Suora sopiminen antaa mahdollisuuden neuvotella oikeuksista uusiin jakelukanaviin sekä kehittää kokonaan uudenlaisia, asiakkaiden toiveisiin paremmin vastaavia palveluita. Vastaavasti sopimusvapaus hyödyttää niitä tekijöitä, jotka haluavat sopia työstään suoraan lähettäjäyhtiöiden kanssa.
Yhteishallinnoinnin pitäisi aina olla poikkeus, jolla on paikkansa vain esimerkiksi silloin, kun oikeudenhaltijoita on paljon tai oikeuksia ei ole muutoin saatavavilla, kuten esimerkiksi ulkomaisten tv-kanavien edelleenlähettämisen yhteydessä.
Suomessa on pitkään ollut käytössä malli, jossa tv-yhtiöt ostavat ohjelmiston lähetysoikeudet koko Suomen väestön osalta kaikille eri jakelutavoille jo silloin, kun ne hankkivat ohjelmistoa tuottajilta. Tekijät saavat heille kuuluvan korvauksen ohjelmaostojen yhteydessä ilman välikäsiä, ja televisio-ohjelmien jakelu katsojille voidaan hoitaa samoin edellytyksin tekniikasta riippumatta. Tämän tulisi selkeästi ja ilman tulkintaepäselvyyttä näkyä uudistettavassa tekijänoikeuslaissa − perustelujen lisäksi myös pykälätasolla.
Suomalainen malli on turvannut katsojille huomattavan määrän maksuttomia kanavia, huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa.
Tv-markkinamme eroaakin olennaisesti muiden maiden markkinoista, minkä vuoksi esimerkiksi verkkolähetysdirektiiviä täytäntöön pantaessa täytyy huomioida kansalliset erityispiirteemme. Toimivien markkinoiden säilyttäminen on kaikkien, myös tekijöiden ja esittävien taiteilijoiden etu.
Siirtovelvoite aikansa elänyt
Jakeluteinä antenni- ja kaapeliverkko ovat samanarvoisia, joten nyt on viimeinkin aika purkaa kaapelitelevisioverkon siirtovelvoite eli must carry myös Yleisradion kanavilta.
Asia on ajankohtainen juuri nyt, sillä liikenne- ja viestintäministeriö arvioi parhaillaan siirtovelvoitesääntelyn perusteita.