Valuutta on rahoitusmarkkinoiden isäntä, vaan onko kryptovaluutasta rengiksikään?

Tänä päivänä ei voi olla huomaamatta jatkuvasti lisääntyvää uutisointia kryptovaluutoista. Käytännössä uutisia on kahdesta kulmasta: kryptovaluutan hurjista arvonvaihteluista tai niiden sääntelyn tarpeesta. Kryptovaluuttojen nimeen vannovat ennustavat alan mullistavan nykyisen rahoitusmarkkinan, kun taas kriitikot varoittavat riskeistä rahoitusvakauteen, rahanpesuun, erilaisiin huijauksiin, sijoittajansuojaan ja ympäristöön. Kiinnostava on myös kriitikoiden esiintuoma vivahde: kryptovaluuttaan uskovat ne, jotka uskovat muiden uskovan siihen.

Nykyään liikkeellä on noin 4 000–5 000 kryptovaluuttaa – ilman minkäänlaista todellista sääntelyä. Nyt EU:n pitää löytää tasapaino yhtäältä innovaatioiden edistämisen ja toisaalta sijoittajansuojan ja rahoitusvakauden välillä.  Oman S&D-ryhmäni pääneuvottelijana haen tätä tasapainoa parhaillaan käytävissä MiCA-neuvotteluissa (Markets in Crypto-Assets).

Lohkoketjuteknologialla on kiistatta innovatiivista vetovoimaa. Rahoitusalasta voidaan sen avulla tehdä tehokkaampi ja käyttäjäystävällisempi, kuten vaikkapa rajat ylittävien maksujen kohdalla. Toisaalta saadut kokemukset pakottavat varovaisuuteen. Keskeinen kysymys on, missä määrin laaja yleisö hyötyisi nykyisen rahoitusjärjestelmän uudistuksista.

Perinteinen rahoitusjärjestelmä ei tietenkään ole täydellinen. Järjestelmässämme on paljon puutteita, mikä näkyy esimerkiksi sen alttiutena rahanpesulle. Samaan aikaan järjestelmän, joka haluaa tarjota vaihtoehtoa perinteiselle rahoitukselle, on varmistettava, että välittäjien rooli täyttyy asianmukaisesti. Jos ei, vaarana on sääntelyn katvealueiden lisääntyminen, joissa hyödyistä nauttivat harvat ja kustannukset koituvat monille.

Keskustelussa kaivataan lisää selkeyttä käytettyjen termien suhteen. Valuutat, kuten euro ja dollari, ovat helppokäyttöisiä, suhteellisen turvallisia ja niiden arvo on melko vakaa. Nämä piireet eivät varsinaisesti ole ominaisuuksia, jotka voitaisiin yhdistää krypovaluuttoihin.  Bitcoinin arvohan on tämän vuoden aikana noussut ylös ja alas kuin vanhan ajan jojo. 12 vuoden jälkeenkään sitä ei oikeastaan ​​hyväksytä virallisena maksuvälineenä, ja sen suosio on erityisen suuri niissä piireissä, jotka eri syistä haluavat välttää virallisia maksujärjestelyjä. 

Jos vakavaraiset ja arvostetut yritykset, kuten Facebook, haluavat kuitenkin esittää Diemin kaltaisia digivaluuttoja maksuvälineenä, on niiden jatkossa noudatettava tiukkoja vaatimuksia. Selvää on myös, että keskuspankit eivät voi jäädä jälkeen talouden digitalisoitumisen kanssa. Onneksi ne eivät jääkään, kuten Euroopan keskuspankin digitaalisten valuuttojen ympärillä tapahtunut kehitystoiminta osoittaa. Vaikka digitaalisen euron tosiasiallinen toteutuminen vie vielä vuosia, EKP:n aloite on tervetullut.

EU:ssa on käynnissä monialainen työ ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Siksi myös  kryptovaluuttoihin kohdistuu ympäristövaatimuksia.  Jos kryptovaluutta ja sen louhinta kuluttaa enemmän energiaa kuin vaikkapa Hollannin kokoinen yksittäinen EU:n jäsenmaa, voidaan oikeutetusti kysyä, kuka näin syntyvän valtaisan hiilijalanjäljen viime kädessä maksaa. Yksin Bitcoinin louhinta käytti toukokuussa saatujen tietojen mukaan viikossa sähköä 150 terawattituntia, enemmän kuin Alankomaiden koko vuotuinen energiankulutus. Pelkästään Bitcoinin hiilijalanjälki  on kumonnut sähköautojen käyttöönoton CO2-säästöt viimeisten 10 vuoden aikana, mikä tarkoittaa, että miljardeja euroja näitä autoja tukevia tukia menetettiin. Siksi EU-parlamentin linja on selkeä: kryptovaluutat ovat tervetulleita vain, jos ne puuttuvat tähän ympäristöpulmaan asianmukaisesti.

Kryptovaluuttamarkkinoiden sääntelytyötä on parjattu innovaatioiden tukahduttamisesta. Tukahduttamisen sijaan sanoisin, että ala saa kaivattua selkeyttä, kun sääntely on johdonmukaista ja kaikille tiedossa. Tavallisen kuluttajan on voitava hahmottaa kryptovaluuttoihin liittyvät riskit ja kaupankäyntiä näillä tekevien tulee kertoa riskeistä asianmukaisesti.

Hyväksymällä terveet säännöt kryptovaluutat voivat löytää paikkansa rahoitusmarkkinoiden uutena tarpeellisena renkinä.