Viestintämarkkinat myllerryksessä EU:ssa?

EU:sta on viime aikoina tullut hengästyttävällä tahdilla uutta digitalisaation liittyvää sääntelyä. Edellisiä säädöksiä ei olla ehditty panna täytäntöön, saati seurata niiden markkinavaikutuksia, kun uutta on jo tulossa. Sääntelyvauhdin huumassa ei aina ole jaksettu paneutua uusien säädösten päällekkäisyyksiin. Sääntelypalikoita on rakennettu limittäin ja päällekkäin, jolloin uuden sääntelyvyöryn keskellä olemassa olevan sääntelyn tarkastelu on jäänyt unholaan: olisiko siellä jotain perattavaa?

Perinteisellä viestintämarkkinalla voi olla melkoiset muutoksen tuulet edessäpäin, riippuen siitä, mitä EU:n komissio tulee esittämään ennen ensi vuoden parlamenttivaaleja. Komissio järjesti keväällä 2023 sähköisen viestinnän ja viestintäinfrastruktuurin tulevaisuutta koskeneen avoimen kuulemisen, jolla kartoitettiin mahdollisten EU-toimien tarvetta mm. teknologian ja markkinakehityksen, kuluttajakysymyksien, sisämarkkinoiden esteiden sekä verkkoinfrastruktuurin rahoittamisen näkökulmista.

Viestintäverkkojen investointien rahoitus tulevaisuudessa (Fair Share)

EU:n sisämarkkinoista vastaava ranskalainen komissaari Thierry Breton esitti keväällä 2022, että digitaalisen infran kustannukset pitäisi jakaa uudella tavalla siten, että velvoitetaan digitaalista infraa hyödyntäviä globaaleja suuryrityksiä osallistumaan televerkkojen rakentamiskustannuksiin. Ehdotuksen taustalla on ajatus, että digitaalisesta muutoksesta hyötyvät toimijat osallistuvat myös sen mahdollistavan infrastruktuurin kustannuksiin. Komissio järjesti kevättalvella 2023 asiasta avoimen kuulemisen, jonka tuloksia ja seurauksia odotetaan tulevan syksyn aikana.

Bretonin ehdotusta ovat kannattaneet lähinnä Euroopan suurimmat teleyritykset, kun taas EU:n jäsenvaltiot ovat olleet esitystä vastaan tai suhtautuneet siihen neutraalisti. Suomen kanta ja lähestymistapa asiaan on ollut pragmaattinen, ja esityksen vaikutuksia markkinalle, investoinneille ja kuluttajille on arvioitu alustavasti.

FiComissa ei Fair Shareen ole otettu kantaa puolesta tai vastaan. Asiaan liittyy monta muuttujaa ja toimijaa, joita kaikkia tulee punnita erittäin tarkasti ja huolellisesti. Suomi ei tätä asiaa ratkaise, vaan isoimmat pelimerkit ovat Saksalla, Ranskalla, Espanjalla ja Italialla − komissiota ja Euroopan parlamenttia unohtamatta.

Normien purku tulee ulottaa myös EU-sääntelyyn

Pääministeri Orpon hallitusohjelmassa on erinomaisia kirjauksia normien purusta sekä EU:n sisämarkkinoiden kehittämisestä, EU:n sääntelyesteiden purusta ja yritysten hallinnollista taakkaa lisäävän EU-sääntelyn vähentämisestä.

EU on erinomainen koneisto tuottamaan uutta sääntelyä, mutta hieman heikompi purkamaan vanhaa ja päällekkäistä sääntelyä. Suomen tulisi edistää hallitusohjelman EU-tavoitteita muun muassa ehdottamalla EU-sääntelyn purkua. Yksi konkreettinen esimerkki on eurooppalaista televiestintäalaa säätelevä Euroopan sähköisen viestinnän säännöstö (ns. telepaketti), jonka edeltäjä on laadittu yli 20 vuotta sitten. Kahden vuosikymmenen aikana viestintämarkkinat ovat muuttuneet lähes täysin. Juuri nyt on oiva tilaisuus pysähtyä hetkeksi sääntelyvyöryn keskellä ja arvioida telepakettia uudelleen analyyttisesti. Hetki on sopiva komission järjestämän viestintäverkkojen tulevaisuutta koskeneen kuulemisen ansiosta ja koska komissio työstää parhaillaan omaa työsuunnitelmaansa seuraavien EU-vaalien jälkeistä kautta varten.

Lainsäädännön on seurattava aikaansa ja edistettävä Euroopan kilpailukykyä, ei estettävä sitä. Tarpeeton, päällekkäinen sääntely on poistettava. Sääntelyn tulisi toimia mahdollistajana ja tähdätä investointeihin ja kasvuun.

Viestintämarkkinoita koskevan yksityiskohtaisen sääntelyn tulisi suuntautua kohti yleistä sääntelyä, kuten kilpailu- ja kuluttajalainsäädäntöä. Lisäksi olisi siirryttävä ennakkosääntelystä jälkisääntelyyn. FiComissa on laadittu konkreettisia ja perusteltuja ehdotuksia vanhan, tarpeettoman ja päällekkäisen telepaketissa olevien säännösten purkamiseksi ja muuttamiseksi.