Kyberturvallisuusvertailuja tulee tulkita suuntaa-antavina arvioina eri valtioiden sitoutumisesta suorituskyvyistä kyberturvallisuuden ylläpitämiseen ja edistämiseen. Vertailujen pisteytys tapahtuu yleensä tarkistamalla virallisista asiakirja-aineistoista, onko indikaattorien edellyttämät toiminnot olemassa. Pisteytyksessä ei yleensä oteta huomioon toimintojen laatua. Kaikkia indikaattorien edellyttämiä toimintoja ei aina ole tunnistettu asiakirja-aineistosta, jolloin pisteytys vääristyy.
ITU:n julkaisema Global Cybersecurity Index (GCI) kuvaa valtioiden sitoutumista kyberturvallisuustoimiin. Indeksi mittaa tätä viidellä osa-alueella: lainsäädännön käyttöönotto, tekniset toimet kuten tukipalvelut ja harjoittelu, organisatoriset toimet kuten strategia, koordinaatio ja mittarit, kyberturvallisuusosaamisen kehittäminen sekä yhteistoiminta.
Indeksin pisteytys perustuu mitattavien toimintojen lukumäärään tai siihen, onko niitä otettu käyttöön. Pisteytyksessä ei kuitenkaan oteta huomioon mitattavien toimintojen laatua. Tästä syystä indeksin tuloksia tulee tulkita suuntaa antavana arviona maan kyberturvallisuustoimista, mutta ei täydellisenä kuvaajana kyberturvallisuuskyvyistä.
Indexin parhaat pisteet saivat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Saudi-Arabia, Viro – kaikilla pisteet yli 99. Suomi on indeksin sijalla 22 pistein 95.78/100. Viidestä osa-alueesta Suomi sai täydet pisteet kolmesta: lainsäädäntö, tekniset toimenpiteet ja yhteistoiminta. Parannettavaa Suomessa olisi vielä organisatorisissa toimenpiteissä ja erityisesti kyberturvallisuusosaamisen kehittämisessä.
Lähde: Global Cybersecurity Index 2020, ITU
E-Governance Academy:n (eGA) ylläpitämä National Cyber Security Index (NCSI) kuvaa valtioiden kykyä torjua kyberturvallisuusuhkia ja vastata häiriötilanteisiin. NCSI sisältää 12 osa-aluetta, jotka pisteytetään yhteensä 46 indikaattorin perusteella.
Indeksin parhaat pisteet on Kreikalla, 96,1/100. Kreikan lisäksi kärjessä ovat Liettua, Belgia, Viro ja Tšekki. Suomi on indeksin sijalla 10. pistein 85,71/100. Indeksissä nähdään Suomen osalta puutteita mm. kyberosaamisen rakentamisessa muihin maihin, julkisen sektorin standardeissa, kriittisten palveluiden tunnistamisessa ja suojaamisessa, häiriötapauksista raportoinnin vastuujaossa ja vapaaehtoisten tukemisessa kyberkriisien hallinnassa.
Lähde: NCSI, E-Governance Academy
